Tämän hetkisten tietojen mukaan Metal Gear Solid V: the Phantom Pain jää viimeiseksi Metal Gear -peliksi. Konami on ilmoittanut lopettavansa isojen pelien tekemisen, Pro Evolution Soccer poislukien.
Mikäli näin käy, on värikkäälle pelisarjalle vaikea kuvitella hienompaa päätöstä. Suuren budjetin konsolipelien joukosta ei löydy kovin montaa julkaisua, joissa näkyisi yhden ihmisen henkilökohtainen näkemys. Metal Gearit ovat kuitenkin aina olleet pääsuunnittelija Hideo Kojiman näköisiä, hyvässä ja pahassa. Niissä on sellaista erikoisuuksia, jotka muiden peleistä hiotaan pois sulavamman ja tylsemmän pelikokemuksen saavuttamiseksi.
The Phantom Pain on avoimeen maailmaan sijoittuva agenttipeli, jossa päähenkilö Big Boss ninjailee tehtäviä läpi Afganistanissa ja Zairessa. Vuosi on 1984, tosin pelisarjan mytologia on tässä vaiheessa jo varsin korkealentoista. Suhde todelliseen historiaan on vaihteleva.
Sisällöllisesti ja tunnelmaltaan The Phantom Pain tuo mieleen Metal Gear Solid 3: Snake Eaterin, joskin tukikohdan rakentaminen on alun perin PSP:lle ilmestyneestä Metal Gear Solid: Peace Walkerista. Pelin peruskaavaa on kuitenkin uudistettu rajusti, ja onnistuneesti.
Pelattavaa on valtavan paljon ja tehtävät ovat pitkiä, runsaita ja mehukkaita. Tuntuu kuin taktisia vaihtoehtoja olisi loputomasti, ja apulaiset kuten koira tai tarkka-ampuja Quiet lisäävät niitä entisestään. Pelin näkyvimpänä ja melkein ainoana naishahmona Quiet on melkoisen pönttö luomus, sen verran pornoisasti peli häntä käsittelee. Pelimekaanisesti hänkin toimii hyvin.
Avoin maailma on täynnä yllätyksiä. Vuorokaudenajan vaihtelut muuttavat pelituntumaa todella paljon, ja äkillinen hiekkamyrsky voi tuomita tai pelastaa tehtävän.
Tuotantoprosessin ongelmat näkyvät siinä, että tuntuu kuin lopusta puuttuisi paloja. Asiat jäävät kesken. Siitä huolimatta The Phantom Pain on loistava peli, jonka hienous piilee sulavassa pelattavuudessa ja loputtomissa pienissä yksityiskohdissa. Tämä peli on tehty rakkaudella.
Arvosana: 10