Arvostelussa Mad Max – ”Ei surkea, mutta ei silti kovin hyvä”

Mad Max: Fury Road on erinomainen toimintaelokuva. Se ei sorru Hollywood-elokuvien laimeuteen, vaan meininki on omaperäistä ja omituista. Katsoessa tuntuu, että henkilökohtainen luova energia ja näkemys ovat päässeet esille.

Mad Max -pelin kannalta Fury Road ei ole pelkästään hyvä asia, sillä elokuvaan vertaaminen ei ole pelille mairittelevaa. Mad Max -peli on ruotsalaisen, Just Cause -peleistä tunnetun Avalanche Studiosin tekemä, ja siinä on paljon viittauksia elokuvaan. Pahiksina on vitivalkoisia sotapoikia ja siirtyessään uuteen paikkaan Max seisoo autonsa vieressä täsmälleen samalla tavalla kuin elokuvan alussa.

Pelissä on avoin maailma, jossa voi pelata tarinaa eteenpäin tai tehdä sivutehtäviä. Maxilla on kaverina mekaanikko Chumbucket, sekä auto nimeltä Magnum Opus, Chumbucketin elämäntyö. Pelin kuluessa autoa voi parannella, ja se onkin yksi pelin parhaista puolista. Auton kanssa taistellaan vihollisten autoja vastaan, ja jokainen parannus tuntuu. Alussa taistelu on melkoista kituuttamista, kun taas lopussa pääsee viskomaan räjähtäviä keihäitä joka puolelle.

Kaikkialle ei pääse autolla, ja Max joutuu usein myös nyrkkitappeluihin. Niiden kaava on sama kuin julkaisija Warner Brosin Batman-peleissä ja Shadow of Mordorissa, joskin tyyli on resuisempi. Tappelu ei ole kauhean elähdyttävää, eikä juuri muutu tai kehity.

Avoin maailma on kaistale aavikkoa, jolta löytyy pahisten tukikohtia ja liittolaisia, joita voi auttaa. Aavikolla on hauska huristella, ja vuorokaudenajat ja myrskyt antavat sille lisää luonnetta.

Mad Max -pelin merkittävin ongelma on laimeus. Max itse on monessa pelissä nähty umpimielinen, ärisevä mulkku. Avoin maailma tuo mieleen Assassin’s Creedin ja Far Cryn, eikä mukana ole mitään erityisen omaperäistä. Tarina on normikamaa, ja pelin keskellä on pitkä pätkä jolloin on pakko jauhaa loputtomia sivutehtäviä. Loppupuolella on muutama kilpa-ajo, jotka ovat radikaalisti vaikeampia kuin muu peli.

Kokonaisuutena peli tuntuu paikoin huolimattomalta, ikään kuin viimeiset viimeistelyt olisi jätetty tekemättä. Jos Fury Road oli räjähtävän omintakeinen, on Mad Max -peli rutiininomainen lisenssituote. Ei surkea niin kuin lisenssipelit ennen olivat, mutta ei silti kovin hyvä.

Arvosana: 7

Lisää luettavaa