Anodyne 2: Return to Dust on vähemmän yllättäen Anodynen (2013) jatko-osa. Siinä missä ykköosa oli kunnianosoitus 16-bittiselle aikakaudelle ensimmäisiä Legend of Zeldoja muistuttavalla 2D-grafiikallaan, tuo Anodyne 2 mukaan takaumia 32-bittisen ajan palikkamaisesta 3D-grafiikasta.
Jos tämä ei jo valmiiksi kuulosta hämmentävältä, saa pelin tarina viimeistään pään pyörälle. Mielikuvituksellisen New Thelandin saaren asukkaat kärsivät Nano-pölystä, joka vääristää kansalaisten tunteet ja toiveet. Munasta vastasyntynyt nanosiivooja Nova etsii sairastuneet kansalaiset ja tarvittaessa kutistaa itsensä niin pieneksi, että pääsee pölystä kärsivien ruumiiseen imemään pölyä pois.
Anodyne 2: Return to Dust muistuttaa 3D-kohtauksissa todellakin Nintendo 64:n ja ensimmäisen PlayStationin aikaisilta peleiltä niin tyyliltään kuin tekniseltä anniltaan. Kun pelin musiikki kaiken lisäksi mukailee tyyliltään tuon ajan nimikkeiden soundtrackeja viehkoja syntetisaattorisoundeja myöten, muodostuu tästä pelaajalle omituinen mutta kiehtova aikamatka 90-luvun puolivälin paikkeille.
Pelaaja ohjastaa Novaa kahdessa erilaisessa maailmassa. Kolmiulotteisten jaksojen lisäksi suuri osa seikkailusta kuluu kaksiulotteisessa maailmassa, joka tuo taas mieleen Legend of Zelda -sarjan ensimmäiset osat. Nämä segmentit ovat tässä omalaatuisessa seikkailussa myös pelin todellinen suola, sillä ne sisältävät hauskoja aivopähkinöitä, jotka usein päättyvät eräänlaiseen pomotaisteluun. Puzzleja on tarjolla myös kolmiulotteisessa New Thelandissa, mutta ne eivät yllä pelattavuudeltaan ja kiinnostavuudeltaan kaksiulotteisten kanssa samalle rimalle.
Graafisesti Anodyne 2: Return of Dust on samaan aikaan kaunis ja ruma. Hahmot ovat kolmiulotteisessa maailmassa kuin kirveellä veistettyjä. Mittasuhteet tuntuvat menevän jatkuvasti päin peräloosteria. Jonkin verran tästä voi toki laittaa todella mielikuvituksellisten olentojen piikkiin, mutta suurin osa johtuu keinotekoisista teknisistä rajoitteista. Se, onko tämä miinusta vai plussaa, on täysin katsojan silmässä. Pelin maailma on kuitenkin molemmissa tyyleissä kaunista katseltavaa. Anodyne 2: Return of Dust vaihtaa ulottuvuutta luontevasti pienen välianimaation säestämänä, eikä kahden graafisen tyylin käyttäminen tunnu lainkaan päälleliimatulta.
Nintendo Switchilla Anodyne 2: Return of Dust on omiaan, sillä kädessä pidettävälle konsolille pelin aivopähkinöiden ratkaiseminen sopii kuin nakutettu. Pienellä ruudulla grafiikka näyttää myös jotakuinkin sellaiselta kuin 32-bittisten konsoleiden teokset näyttivät kuvaputkitelkkareilla. Isolla ruudulla sahalaidat korostuvat puolestaan ikävänkin selvästi ja roisisti.
Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei kyseessä ole pelkkä nostalgiatrippi ja retropelien maineella ratsastaminen, vaan visuaalinen tyyli on tietoinen valinta. Se toimii kontekstissa erinomaisesti. Mielikuvituksellinen fantasiatarina on kuitenkin melko raskassoutuista seurattavaa, eivätkä hahmojen keskustelut oikein koskaan muodostu kiinnostaviksi. Pahimmillaan loppumattomilta tuntuvat tekstiruudut ärsyttävät pitkäpiimäisyydellään.
Anodyne 2: Return of Dust on kaiken kaikkiaan unenomainen, hieman surumielinen ja synkkä tarina, joka tuo suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla mieleen noin 25 vuoden takaiset 3D-seikkailupelit. Se ei missään nimessä ole kaikkien mieleen, joten fanikunta voi lopulta jäädä melko pieneksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä luomuksen arvoa millään tavalla. Kyseessä on muutamine heikkouksineenkin hieno muistutus siitä, kuinka rakkaus tietyn aikakauden peleihin voi osaavissa käsissä synnyttää aivan uuden ja omillaan pärjäävän julkaisun.
Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Switch (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kauhu)
”Hetkinen. Alkoiko se ulkonaliikkumiskielto tänään?”