Tovi sitten kasasimme budjettihintaisen arvostelutietokoneen, jonka on tarkoitus toimia ikkunana keskivertokäyttäjien yksiköiden teholuokkiin. Päivittäisessä käytössä olevaan taisteluasemaan kuuluu kolme näyttöä ja sillä moniajetaan useita ohjelmia myös pelien aikana. Tämänkaltaisessa käytössä 16 gigatavua keskusmuistia alkaa olemaan pienehkö pullonkaula tehojen suhteen. Yhdellä näytöllä 1080p-resoluutiolla pelatessa 16 gigaa suhteellisen nopeaa muistia on vielä toistaiseksi aivan passeli määrä, mutta monipuolisempaan käyttöön muistimäärän tuplaaminen on jo tänä päivänä suositeltavaa.
Keskusmuisti itsessään on nykyään verrattain halpaa. Lisäksi sen vaihtaminen on niin helppoa, että nyt suoritettavasta operaatiosta selviytyy, vaikka peukalo sijaitsisikin keskellä sitä kuuluisaa kämmentä.
Päästäkseen käsiksi tietokoneen sisuksiin tulee kone luonnollisesti ensin sammuttaa. Normaalisti vaikkapa Windowsin kautta suoritettavan sammuttamisen jälkeen tulee vielä napsauttaa yleensä koneen takana olevasta virtakytkimestä laite kokonaan pois päältä. Lopulta on hyvä vetää takapaneelista ainakin virtapiuha irti, mutta mikäli tietokonetta haluaa käsitellä vapaammin, on hyvä irroittaa muutkin johdot varmuuden vuoksi.
Virrat pois ja piuhat irti.
Johtojen irroituksen jälkeen avataan kotelon sivupaneeli. Useimmissa koneissa vasemman paneelin avaaminen päästää käsiksi itse komponentteihin ja oikean paneelin irrottamalla pääsee käsiksi piuhoitukseen. Ennen komponentteihin koskemista on hyvä vielä maadoittaa itsensä mahdollisen staattisen sähkön varalta. Tämän voi tehdä koskettamalla jotakin metallipintaa. Nykyiset komponentit on kohtalaisen hyvin suojattuja, mutta staattinen sähkö voi silti aiheuttaa osissa ongelmia niihin purkautuessaan.
Sivupaneeli auki.
Useimmissa emolevyissä muistikammat asennetaan prosessorin ja prosessorituulettimen oikealla puolella oleviin asennusloviin, mutta poikkeuksiakin on. Pelikäyttöön tarkoitetuissa emolevyissä on yleensä paikat neljälle muistikammalle, mutta esimerkiksi mATX- tai mini-ITX-kokoluokan lankuissa paikkoja on usein vain kaksi.
Tyhjät muistipaikat.
Muistia lisätessä tai päivitettäessä komponentit on hyvä hankkia aina parina. Nykymuotoiset prosessorit ja emolevyjen muistiohjaimet on suunniteltu käyttämään kahta tai useampaa modulia samanaikaisesti, joten sama määrä muistia yhdellä kammalla häviää suorituskyvyssä kahdelle käytännössä aina. Muisteja ei myöskään kannata sekoittaa keskenään, vaan yleisesti ottaen parhaat tulokset halutessaan tulisi käyttää ainoastaan saman valmistajan identtisiä osia.
Uudet muistikammat.
Vanhat muistiyksiköt irrotetaan emolevystä napsauttamalla ylempi kiinnitinklipsi auki. Klipsi on yleensä suunniteltu siten, että sitä painaessa kampa itsessään nousee jo irti, jonka jälkeen irrottaminen on huomattavan helppoa.
Muistien kiinnitysklipsit avattuna.
Uudet kammat asennetaan emolevylle vanhojen paikalle. Tosin on hyvä tarkistaa emolevyn ohjeista suositellut asennuslovet. Keskenään linkissä toimivat toimivat muistipaikat eivät yleensä ole vierekkäin vaan esimerkiksi neljän paikan emolevyillä optimitehot revitään irti asentamalla kammat joka toiseen loveen. Oikeisiin paikkoihin osat asentamalla taataan, että emolevy ja prosessori osaavat hyödyntää kaiken valjastettavan tehon käyttöönsä. Osat painetaan kiinni emolevyyn niin, että ne napsahtavat selvästi paikoilleen. Selkeä naksahdus ja osien jämäkkä kiinnittyminen kertoo onnistuneesta asennuksesta. Liikaa voimaa ei tule käyttää, joten jos osat eivät millään tunnu kiinnittyvän, on hyvä tarkistaa, että kampaa on varmasti asentamassa oikein päin.
Uudet kammat kiinnitettynä.
Kun kammat ovat vihdoin kiinni, voidaan johdot kiinnittää takaisin paikoilleen ja kone käynnistää uudestaan. Yleisesti ei ole kuitenkaan hyväksyttävää sulkea sivupaneelia ennen kuin on varma, että kaikki toimii kuten pitää!
Mikäli kone käynnistyy normaalisti, voidaan siirtyä tarkistamaan BIOS-perusasetuksista muistien asetuksia. Jos käyttöjärjestelmä ei käynnisty tai emolevy päästää ulos piippauksia, tarkista että kammat ovat varmasti napsautettu aivan pohjaan asti.
BIOS avautuu yleensä painamalla Del-, F12- tai F5-näppäintä koneen käynnistyessä. Ohjelmiston avulla säädetään koneen ominaisuuksia tarkemmin, ja sen kautta koneen osia on myös mahdollista tehostaa esimerkiksi virransyöttöä nostamalla. Virittämisessä on kuitenkin aina riskinsä: koneen osien valmiita asetuksia säätämällä on mahdollista jopa käräyttää koko tietokone käyttökelvottomaksi.
Muistien kellotaajuksien nostaminen on onneksi helppoa ja käytännössä riskitöntä muun muassa XMP- ja DOCP-profiilien ansiosta. Valmistaja on siis jo etukäteen määrittänyt kammoille eräänlaiset ylikellotusprofiilit, jotka voi suoraan valita BIOS-vetovalikoista käyttöönsä. Aivan kaikissa emolevyistä kyseistä ominaisuutta ei kuitenkaan ole, joten vaihtoehdoiksi jää ajaa muisteja hitaammilla kellotaajuksilla tai säätää niitä manuaalisesti.
Uudet nopeusprofiilit.
Kun uudet profiilit on otettu käyttöön, varmistetaan vielä koneen normaali käynnistyminen. Tämän jälkeen on vihdoin turvallista kiinnittää sivupaneeli paikoilleen ja onnitella itseään onnistuneesta päivitysprojektista.
Kammat toiminnassa.
Yhteistyössä Kingstonin kanssa:
Tässä artikkelissa käytettyjen muistikampojen valmistaja Kingston huomauttaa heille tärkeästä periaatteesta: nykyisessä meitä kaikkia koskevassa elinkustannuskriisissä hinnat nousevat. Täysin uusi tietokone onkin monille ylellisyyttä mihin ei ole yksinkertaisesti varaa. Näin ollen vanhan koneen päivittäminen on usein enemmän kuin järkevä ratkaisu.
Tässäkin artikkelissa käytetyt ylimääräiseksi jääneet 16 gigaiset muistikammat löytävät lähiaikoina kodin tutun sukulaispojan ensikoneesta.
Katso myös:
Hei me rakennetaan: budjettihintainen pelikone
Hei me rakennetaan: pieni pelinäppäimistö
Hei me rakennetaan: rasvataan näppäinkytkimet