Rockstar Games on näreissään siitä, että lukuisat GTA V -fanit ovat saaneet pelin haltuunsa jo viime viikonlopun aikana. Rockstar onkin antanut virallisen tiedotteen, jossa se lupaa selvittää, millä tavoin pelit ovat ennen julkaisupäivää maailmalle levinneet.
Tavallaan peliä ennakkoon lähettänyttä Amazonia on helppo ymmärtää. Posti kulkee miten kulkee, ja mikäli peliä ei lähetä tarpeeksi ajoissa, saattaa se olla pelaajilla käsissä vasta keskiviikkona – eli päivä julkaisun jälkeen. Tämä ei luonnollisesti pelaajille kelpaa, ja todella moni käy tällaisessa tilanteessa hakemassa pelin kivijalkakaupasta ja palauttaa tilaamansa pelin Amazonille haukkujen kera.
Mutta miten pelejä sitten voi saada jopa kivijalkakaupasta – eli siis normaalista myymälästä eikä verkosta tilaten – jo ennen julkaisupäivää? Eikö julkaisupäivä ole kiveen hakattu?
Vastauksia ja syitä julkaisupäivää edeltävään myyntiin on kaksi: tietämättömyys ja ahneus.
Monissa ylikansallisissa kauppaketjuissa esimerkiksi peli- ja elektronikkaosastoa pyörittävät työntekijät, jotka eivät pelaa. Koskaan. Hämmästyttävää, mutta totta. Kaupaketjujen takahuoneeseen tulee laatikkokaupalla tavaraa, eikä työntekijällä ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka tärkeitä pelien julkaisupäivät pelijulkaisijoille todella ovat. Laatikot ovat tiellä, ja niistä on päästävä eroon. Helpoiten laatikoista pääsee eroon hyllyttämällä tavarat ja laittamalla ne esiin myymälän puolelle. Sillä mitäpä siitä, että julkaisupäivä on vasta ylihuomenna?
Kun pieni, kenties jopa yksityisyrittäjän omistama kauppa kuulee, että se suuri kauppaketju myy ylihuomenna julkaistavaa peliä, on hänellä kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen on se, että pienempi kauppa odottaa kuuliaisesti ylihuomista ja pelin julkaisua. Tämä tietää kuitenkin jopa tuhansien eurojen tappioita, sillä totta kai puskaradio kertoo kaikille kulmakunnan pelaajille, että suuresta kauppaketjusta saa peliä jo nyt. Ei kiva, sillä sitten pelin ennakkovaranneet käyvät hakemassa sen suuresta kappaketjusta ja jättävät hakematta pelin pelien erikoisliikkeestä.
Toinen vaihtoehto pienen kaupan myyjälle on ottaa puhelin käteen, soittaa peliä maahantuovalle yhtiölle ja vasikoida suuri kauppaketju. Mafiaelokuvista tuttu totuus kuitenkin on, ettei kukaan pidä vasikoista. Ja sitä joutuisi jopa soittamaan jonnekin. Äh, ei jaksa.
Kolmas vaihtoehto onkin sitten se helpoin. Peli myyntiin vain. Ei välttämättä esille, mutta jos joku kysyy löytyykö peliä varastosta…
Niin. Mitä itse tekisit?
Tiltin käsiinsä saama ex-pelikaupan työntekijä ei missään nimessä kannata ns. vedätysyrityksiä, eikä koskaan pelitiskin takana töissä ollessaan rikkonut sääntöjä, sillä siitä olisi seurannut automaattisesti potku takalistoon. Jokainen voi silti painiskella oman moraalinsa kanssa ja pohtia, käykö siellä monikansallisen tavarataloketjun viihdeosastolla katsomassa, olisiko joku kesähessu epähuomiossa heittänyt pelin esille.
Ja jos ei ole, niin ehkä se pieni pelien erikoiskauppa taistelee konkurssia vastaan tälläkin hetkellä, ja jokainen euro merkitsee.
Päätös on sinun – ja tietenkin myös pelikauppojen.