Konsolistrategian odotettu paluu – Arvostelussa Halo Wars 2

Vuoden 2009 Halo Wars osoitti tosiaikastrategian onnistuvan parhaassa tapauksessa myös konsoleilla, ja jatko-osaa onkin ehditty odotella jo pidemmän aikaa. Kuinka lukuisista RTS-klassikoistaan tuttu Creative Assembly pärjääkään Halo-universumin peräsimessä?

23.02.2017

Xbox 360:lle ilmestynyt Halo Wars rynnisti konsoleiden tosiaikastrategia-areenalle tyylillä kahdeksisen vuotta sitten. Vaikka Ensemble Studiosin kehittämä peli osoitti RTS-genren toimivan parhaimmillaan mainiosti myös konsoleilla, jäi se tästä huolimatta kohtuullisen pienen piirin herkuksi. Fanien keskuudessa jatko-osaa on kuitenkin odoteltu maltillisesti jo pidemmän aikaa.

Sen lisäksi, että Halo Wars 2 on saanut taakseen uuden kehittäjän The Creative Assemblystä, on koko Halo-universumin vetovastuu siirtynyt vuosien saatossa Bungielta 343 Industriesille. Kahden studion yhteistuumin kynäilemä tarina pyrkii miellyttämään niin sarjan pääpelien kuin Halo Warsinkin faneja. Kohtuullisen simppeliksi jäävässä juonikehyksessä seuraillaan ensimmäisestä osasta tutun Spirit of Fire -aluksen edesottamuksia. Oitis kinkkiseen sotatilaan ajautuva Kapteeni Cutter miehistöineen saa tällä kertaa vastaansa julman brute-komentaja Atrioxin. Lienee sanomattakin selvää, että suuren mittaluokan konfliktia ei voi ohittaa pelkästään olankohautuksella. Nujakoinnin tapahtumapaikkana on erityisesti pääsarjan kolmannesta osasta tuttu, Halo-renkaita tehtaileva The Ark -rakennelma.

Harmittavan tyngäksi jäävää tarinaa kerrotaan Blur-studion kyhäämien ja todella näyttävien välivideoiden keinoin. Näitä toimintaelokuvamaisia kohtauksia olisi mieluusti katsellut kampanjan aikana tosin enemmänkin. Tehtävänantoja puolestaan jaetaan latausruutujen ja varsinaisen pelin tiimellyksen aikana käytävin radiokeskusteluin. Noin kymmenen tunnin mittainen kampanja sisältää tehtäviä mahdollisimman laajalla skaalalla, joskin ajoittain mieleen hiipii ajatus, että onko kyseessä vain astetta laajempi tutoriaaliosio moninpeliä silmällä pitäen. Lopulta tarina ei lähde missään vaiheessa kunnolla lentoon, ja loppukin tulee vastaan hieman turhan töksähtäen. Edes sitä kaivattua suuren sodankäynnin tuntua ei tule vastaan kuin vasta aivan kampanjan kalkkiviivoilla.

Jo alkuperäinen peli sai aikoinaan reilusti suitsutusta viisaista pelimekaanisista ratkaisuistaan. Nopeatempoinen strateginen sodankäynti luonnistui kiitettävästi Xboxin ohjainkapulalla jo kahdeksan vuotta sitten, joten Creative Assembly ei ole lähtenyt keksimään tällä saralla pyörää uudelleen. Eri yksiköiden valinnassa on käytetty fiksuja ratkaisuja, ja kaikelle tarpeelliselle on olemassa omat nopeasti selkärankaan iskostuvat pikanäppäimensä. Tukikohdilla on jälleen kiveen kirjoitetut paikkansa, jolloin ainoastaan näiden kylkeen kyhättävien tehtaiden valinta jätetään pelaajan kontolle. Energian ja resurssien keräämisestäkään ei tarvitse järin paljon huolehtia, kunhan näitä tasaiseen tahtiin suoltavat rakennukset ovat rakennettuina. Kiertoradalta tapahtumia turvallisesti tiiraileva Kapteeni Cutter voi heittää kortensa taistelun tuoksinaan Spirit of Firen hallitsemin erikoiskyvyin. Vaikka kaikki ohjaimen napit ovat käytössä varsin tiuhaan tahtiin, pysyy homma hanskassa tälläkin kertaa kiitettävästi.

Visuaalisesti Halo Wars 2 näyttää mukavalta, vaikka ei räjäytäkään pankkia oikein millään osa-alueella. Yksiköiden ja maisemien tekstuurien karkeus korostuu erityisesti lähelle zoomatessa, mutta kääntöpuolena suuremmankaan mittaluokan taistelut eivät onnistu kyykyttämään ruudunpäivitystä häiritsevissä määrin. Toimintaa ryyditetään aitoa Halo-fiilistä huokuvin orkesterimusiikein. Kokonaisuus näyttää ja tuntuu aidolta Halo-kokemukselta, vaikka näkökulma loikkaakin ensimmäisestä perspektiivistä korkealle taivaalle.

Pienoiseksi pettymykseksi osoittautuva kampanja on saanut kylkeensä varsin kattavan moninpelin, ja verkkokahinat ovatkin selkeästi koko paketin parasta antia. Mukana on pelimuotoja maksimissaan kuuden pelaajan tappomatsista yhteistyömoodeihin ja alueiden hallintaan saakka. Verkossa homma on selkeästi kampanjaa strategisempaa, joten taistelutantereilla pärjää parhaiten hyvällä ennakoinnilla ja päämäärätietoisella etenemisellä. Uutuutena tarjoiltava nopeatempoiseen kahinointiin suunnattu Blitz-moodi sekoittaa soppaa korttipohjaisella mekaniikallaan. Muutaman minuutin taistelurynnistykset rakentuvat korttipakkoihin ja näiden tarjoamien hujauksessa kentälle ilmestyvien yksiköiden hallintaan. Kortteihin voi sijoittaa halutessaan oikeaa valuuttaa, mutta moodi tarjoaa varsin mellevän yksikkökattauksen myös ilman rahallista panostusta. Mainiosti toimiva Blitz on mukava, niitä kaivattuja pikaisia pelisessioita tarjoava uudistus.

Halo Wars 2:lle on ehdottomasti paikkansa vahvasti räiskintöihin kallellaan olevassa konsolipelikirjastossa. Kokemus nousisi vielä toiseen potenssiin, mikäli tarinapuoli saataisiin kuntoon vaikkapa risteämällä entistä vahvemmin pääsarjan kanssa. Nyt Halo Wars 2:n selkeimmäksi valttikortiksi jää toimiva verkkorintama, joka ei yksinään onnistu kohottamaan peliä aivan niiden ikimuistoisimpien Halo-kokemusten joukkoon.

Saatavilla: PC, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 16 (PEGI)

Lisää luettavaa