Hauskempaa hakkerointia – arvostelussa Watch Dogs 2

17.01.2017

Watch Dogs 2 on jatko-osa Ubisoftin parin vuoden takaiselle hakkeriseikkailulle, joka ei lopulta pystynyt täysin lunastamaan valtavan ennakkohypensä aiheuttamia epärealistisia odotuksia. Pohjimmiltaan pelin esittelemä futuristinen Chicago oli kuitenkin oikein kelvollinen hiekkalaatikko pelaajien tutkittavaksi. Ubisoft on lähtenyt rohkeasti kehittämään vankan alustan päälle jatko-osaa, joka hioo ensimmäisen osan ongelmakohdat paremmin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Watch Dogs 2:n tarina lähtee liikkeelle tehtävällä, jossa uusi päähahmomme Marcus Holloway soluttautuu yhteiskunnan toimintoja valvovan Blume-korporaation servereille. Tehtävän myötä Marcus, koodinimeltään Retr0, liittyy yhteiskuntaa valvovaa arveluttavaa organisaatiota vastaan taistelevan idealistisen DeadSec-hakkeriporukan palvelukseen. Blume on ottanut San Franciscon alueella käyttöön päivitetyn version koko kaupungin ja sen asukkaiden toimintaa valvovasta ctOS-ohjelmasta, mikä ei valvontaa vastustaville maailmanparantajille yksinkertaisesti käy. Jättikorporaation lisäksi sankareidemme kohteiksi kelpaavat niin kilpailevat hakkeriryhmät, jäseniltään rahaa nyhtävät fanaattiset uskonlahkot kuin rikolliselta toiminnalta silmänsä ummistavat korruptoituneet poliisitkin. Ryhmän voima kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän se saa seuraajia sosiaalisessa mediassa. Huomiota hakkerit saavat parhaiten vihollistensa toimintaa julkisesti sabotoimalla.

Watch Dogs 2 erottuu alusta alkaen edukseen edeltäjästään jo pelkästään päähenkilöidensä ja tarinansa voimalla: popkulttuurin tunteva nörtti Marcus on kostonhimoista Aiden Pierceä sympaattisempi päähahmo. Sama koskee oikeastaan koko DeadSecin persoonallisuutta täynnä olevaa porukkaa. Pelin ympäristöksi mallinnettu San Franciscon alue on värikäs ja elämää täynnä oleva ympäristö, jonka asukkaat reagoivat Marcuksen toimintaan uskottavalla tavalla: muut autoilijat huutelevat kolaroijan perään, uteliaat sivustakatsojat alkavat kuvata kännyköillään ja ohikulkevat ääliöt ilveilevät selfietä ottavan sankarimme selän takana. Ympäristössä on myös sopivasti vaihtelua kaupunkien välillä: steriilin Piilaakson alueella sekä rähjäisemmällä Oaklandin satamakaupungilla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Tyypillisen hiekkalaatikon tapaan oheistoimintaa riittää juonitehtävien lisäksi aina karting-kisailusta grafiittien maalaamiseen. Muotitietoiselle sankarille on tarjolla vaatekauppoja joka lähtöön, siinä missä uusia menopelejä voi hankkia autoliikkeistä. Tehtävien ja kaupungilla harhailun lomassa mukaan tarttuneet arvotavarat puolestaan voi vaihtaa riihikuivaksi panttilainaamoissa.

Hakkerin tärkein apuvälinen on puhelin, johon ladattavien applikaatioiden avulla sujuu kaikki musiikin kuuntelusta ohi ajavien autojen haltuunottoon. Tietojärjestelmän hallitsemassa modernissa San Franciscossa harva laite on turvassa osaavan tietokonenörtin hyökkäyksiltä. Varsinkin taitojen kehittyessä Marcus ottaa sujuvasti haltuun serverien lisäksi myös valvontakamerat, liikennevalot sekä takaa ajajien silmille räjähtävät kaasuputket. Hakkerin konstit ovat monet: kännykällä voi tekstiviestien lukemisen lisäksi vaikka putsata kohdehenkilön pankkitilin tai lavastaa tämän rikolliseksi, jolloin virkavalta tulee korjaamaan hölmistyneen uhri parempaan talteen. Lisäksi DeadSecin tukikohdassa olevalla 3D-printterillä voi valmistaa esimerkiksi tuliaseita tai soluttautumistehtävissä tärkeitä apuvälineitä, kuten radio-ohjattavan auton tai minikopterin.

Watch Dogs 2 antaa pelaajalle aika vapaat kädet tehtävien suorittamiseen ja väkivallaton vaihtoehto istuukin seuraajia hakevan sympaattisen hakkerijärjestön toimintaan silmitöntä räiskintää paremmin. Ovela hakkeri hiippailee sekä hyödyntää ympäristöään ja varusteitaan siten, että 3D-printterillä valmistettaville aseille ei ole käyttöä. Yllättämään pääsevät vartijat voi nukuttaa jo pelin alussa käyttöön saatavalla sähkötainnuttimella tai virittämällä lähellä olevan sähkökaapin räjähtämään vihollisen kävellessä liian lähelle. Varovainen lähestymistapa kannattaa jo siitäkin syystä, että vartijat ovat tarkkasilmäisiä. Asemapaikkansa kertaalleen paljastaneen Retr0n perään kutsutaan moninkertainen määrä vastustajia, mikä käytännössä tarkoittaa tehtävän epäonnistumista. Pelin virkavalta on myös GTA V:n vastaavaan tottuneelle huomattavasti virkaintoisempaa, joten perässä olevien poliisien eksyttäminen on usein työlästä puuhaa.

Verkkomonipeli Watch Dogs 2:ssa toimii saumattomasti. Pelaajan on hieman Dark Souls -sarjan tyylisesti mahdollista siirtyä toisiin instansseihin jahtaamaan hakkerikollegoja. Sama toimii tietenkin myös toisin päin, mikä tuokin peliin aiheeseen sopivaa vainoharhaista tunnelmaa. Nämä invaasiot ovat edellisestä osasta tuttuja hakkerointitehtäviä, joissa hyökkääjä pyrkii olemaan tietyn ajan tarpeeksi lähellä kohdettaan tämän huomaamatta varastaen tältä tärkeitä tietoja. Kanssapelaajia voi lisäksi lähteä jahtaamaan virkavallan kanssa erillisissä palkkionmetsästystehtävissä, missä tarkoitus on vain saada kohde pois päiviltä keinoja kaihtamatta. Näiden lisäksi mukana on myös yhteystyötoimeksiantoja, joita pystyy tekemään yhdessä kaverien tai satunnaisen peliseuran kanssa. Verkkomonipelin saa toki kytkettyä pois, mikäli ajatus kutsumattomista vieraista omassa pelisessiossa tuntuu ahdistavalta.

Watch Dogs sai aikanaan lokaa niskaansa, koska lopullinen peli ei vastannut uskoasultaan ennakkovideoita. Jatko-osa vastaa tässä suhteessa odotuksiin, sillä Watch Dogs 2 on toistaiseksi tämän konsolisukupolven näyttävin hiekkalaatikkopeli. Ubisoft on lisäksi hionut pelattavuutta kohdilleen, joten jopa edellisen osan paljon parjattuun ajomallinnukseen on saatu huomattavaa parannusta. Autot liukuvat edelleenkin asfaltilla hyvin arcademaisesti, mutta ajoneuvoilla tuntuu sentään tällä kertaa olevan edes jonkin verran massaa, minkä takia ajokohtauksia on aiempaa hauskempi pelata. Teoksen tehtävänsuunnittelu ansaitsee myös kiitosta, sillä Watch Dogs 2 ei sorru genren peleille tyypilliseen itsensä toistamiseen. Tehtävissä on ainakin näennäisesti mukavasti variaatioita. Kaiken kukkuraksi pääjuonen kanssa yhteen nivoutuvat sivutehtävät pitävät mielenkiinnon yllä koko pelin keston ajan.

Watch Dogs 2 on onnistunut jatko-osa ja tuntuu ehdottomasti juuri sellaiselta peliltä, mikä sarjan ensimmäisen osan olisi pitänyt olla. Lopputulos tuntuu monella tapaa sarjan todelliselta avaukselta – sen verran hiotumpaa ja toimivampaa kaikki on ykkösosaan verrattuna. Kyseessä on hauska hiekkalaatikkoseikkailu kauniissa ja elävässä ympäristössä, jossa riittää mielekästä tekemistä kymmeniksi tunneiksi. Teoksen ajankuva on vahvasti sidottu nykyhetkeen, joten miksikään ajattomaksi klassikoksi siitä ei ehkä ole, mutta persoonallisen tyylinsä ansioista sillä on paikkansa GTA V:n rinnalla genren keskeisten teosten joukossa.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18

Lisää luettavaa