Pitkäaikaisena Xbox-fanina ja sittemmin myös Playstation 4:n kotiin hankkineena pelaajana täytyy sanoa, ettei Microsoft tarjonnut moniakaan syitä innostua uudestaan ruksiboksista.
Suhtauduin jo ennakkoasenteeltani hieman pessimistisesti siihen, mitä Mikkisofta tulisi esittämään. Silti koen joutuneeni pettymään.
Xbox One X
Suurin vetonaula tuntui olevan Project Scorpio, joka sai yllättävän laimean nimen: Xbox One X. Nyt kun asiaa ajattelee, niin voiko paljon tuon nuivempi nimi olla – Äkspoksvanäks. Xbox Scorpiokaan ei ehkä olisi ollut täydellinen tai näyttänyt kovin kauniilta paperilla, mutta jotain omaperäisyyttä olisi kaivannut. Toisaalta nimi on totuudenmukainen, sillä eihän kyseessä sentään mikään uusi kone ole – vain aiemman parannettu versio uudella 499 dollarin eli noin 450 euron hintalapulla.
Niin, tuo hinta… Ollaanko nyt oikeasti sellaisessa sukupolvessa, että konsoleista julkaistaan ainoastaan paranneltuja versioita ja silti niistä pitäisi pulittaa täysin uuden konsolin hinta? On jotenkin vaikea kuvitella, että joku olisi aivan mehuissaan Xbox One X:stä – ellei sitten kyseessä ole äärimmäisestä tehovoimasta kiinnostunut tekniikkanörtti.
Xbox One X on kyllä hienon oloinen vekotin, mutta nimeltään ja hinnaltaan – ja sitä kautta houkuttelevuudeltaan – se on kuitenkin valitettava huti.
Pelivalikoima
Ollaanpas nyt ihan rehellisiä – ei mikään konsoli porskuta ilman erinomaisia pelejä. Jotenkin Xbox One X:n tekeminen tuntuukin omaan mieleeni melkoiselta hulluudelta, kun Microsoft tunnetaan kuitenkin nimenomaan heikosta eksklusiivistarjonnasta ja loputtomista jatko-osista. Valitettavasti firma ei tänäkään vuonna onnistunut vakuuttamaan minua tällä saralla. Pelejä hehkutettiin olevan kaikille eri pelaajatyypeille, mutta minä näin lavalla lähinnä räiskintää ja mäiskintää. Roolipelien rakastajanakaan en saanut tarpeitani tyydytetyksi.
Muutamia valopilkkujakin esitykseen kuitenkin mahtui. Näistä ehdottomasti suurin oli Ori: The Blind Forestin jatko-osa Ori And The Will of Wisps – tämän pelin julkistaminen kauniin pianomusiikin saattelemana sai minulle tipan silmään, kun muistelin ensiosan silkkaa kauneutta. Samoin uusi Forza oli komea ja kaunis samaan aikaan, joskaan en tällä hetkellä ole kiinnostunut autopeleistä. Kunniamaininta myös uudelle Metro-pelille ja Code Veinille. Siltikään en uuden Orin lisäksi nähnyt oikein mitään sellaista, mitä ei muille alustoille saisi ja mikä innostaisi ostamaan. Crackdown 3:kin herätti monen suussa puheet downgradesta eli grafiikan heikennyksestä.
Pelivalikoima oli siis kokonaisuudessaan suuri huti. Asiaa ei myöskään auttanut jatkuva Exclusive-sanan kuuleminen tilanteessa, jossa kyseessä oli niin sanottu ajastettu eksklusiivisuus. Microsoft on siis lyönyt pelintekijöille rahaa kouraan saadakseen julkaista pelit omalla koneellaan kuukausi tai kaksi aiemmin. Eipä tuo juuri ilahduta.
Xbox-pelit Xbox One X:lle
Orin lisäksi hienoin juttu Microsoftan pressissä oli tieto siitä, että taaksepäinyhteensopivuus laajenee alkuperäisen Xboxin peleihin. En heti muistanut, mitä kaikkia jalokiviä ensimmäisellä raksilaatikolla oli, mutta nopea internethaku palautti mieleen muun muassa Jet Set Radio Futuren, Panzer Dragoon Ortan ja Shenmue II:n. Ainakin näitä pelejä voisin kuvitella pelaavani jokin kaunis päivä uudestaankin. Pelit olen nimittäin pitänyt tallella. Peukkua tästä!
Tämä oli selkeä hitti ja kaiken lisäksi vielä yllättävä sellainen.
Phil Spencer
Pakko se on laittaa vielä iänikuinen Phil Spencerkin huteihin. Ei toisaalta mitään henkilökohtaista, sillä duuniaanhan mies vain tekee. Siltikin liiallinen hypetys ja vuodesta toiseen toistuvat puheet tämän vuoden tarjonnan ylivertaisuudesta viime vuosiin verrattuna alkavat tuntua liian vahvasti sanahelinältä. Markkinointi on sitä, että yritetään paketoida mahdollisimman nättiin pakettiin kulloinkin kyseessä oleva tuote ja tarjonta. Tässä tapauksessa Spencerillä on ikävä duuni, sillä, noh, kakasta ei saa konvehtia.
Hutia se on pistettävä Xboxin äänitorvellekin.
Kokonaisuus
Noh, pakkasen puolellehan tässä jäätiin. En osaa sanoa, mitä Microsoftilta odotin, mutta enpä tainnut sitä kuitenkaan saada. Suurimmaksi vetonaulaksi tuntui jäävän ylihintainen uusi konsoli, joka ei oikeastaan edes ole uusi konsoli, sekä mahtavaksi hehkutettu pelivalikoima, joka ei oikeastaan edes ole mahtava pelivalikoima. Selkeänä altavastaajana Microsoft olisi tarvinnut juuri nyt jotakin järisyttävää, mutta omaan silmääni sellaista ei valitettavasti nähty.
Huti se oli kokonaisuuskin. Arvosana: 1,5/5