Urheiluviihteen yksi kovimpia kulmakiviä, eli WWE tempaisi mukaansa jo nuoressa iässä. Televisioruudun kautta välittyi melkoisen eeppisen näköistä teatraalista ukkojen mähinää, josta pienenä poikana tietysti uskottiin kaikki. Iän karttuessa lajin sisään pääsi hieman viisaampana, jolloin showpainista käytetty termi ”sports entertainment” tuli viimein tutuksi. TV:n lisäksi ”rässlinki” on jo monia vuosia taittunut erinomaisesti myös videopeliviihteeksi.
Suhtaudun WWE 2K23:seen kuin uuteen peliin sen sijaan, että pitäisin sitä muutoin urheilupeleihin tyypilliseen tyyliin rosteripäivityksenä. Olen skipannut useamman vuoden virtuaaliset showpainimittelöt, sillä sarjan suunta tuntui kääntyvän aivan liian rankalla kädellä realismin pariin erityisesti 2020-luvun alkaessa. Vaikka tyypillisesti urheilusektorilla arvostetaan autenttisuutta, realismia ja immersiota, mielestäni monen lajin kohdalla tulisi arvostaa myös sitä videopelifiilistä. Vuosien tauon myötä uutukainen painimähinä tuntuisi noudattavan sopivaa balanssia, mutta toisinaan hieman outojen keinojen kautta.
Vanhemmat polven virtuaalipainijat muistavat taatusti yksinkertaisen mutta toimivan näppäinasetelman. Yhdellä napilla heiteltiin mattoon, toisella lyötiin sekä potkittiin ja kolmannella viskeltiin kaveria köysiin näin muutamia perusasioita muistellen. Tämä oli yksinkertaisuudestaan huolimatta erittäin toimiva ratkaisu. WWE 2K23 on säästänyt muutamia juttuja takavuosilta, jotka ovat tiukasti lihasmuistissa. Jostain syystä pystypainiin ja iskujen vaihtoon on kuitenkin väännetty täysin uusi kombosysteemi, jota ainakaan itse en ole koskaan showpainipeleissä nähnyt.
Enkä olisi oikeastaan halunnut nähdä. Komboilu jäljentää perinteisistä taistelupeleistä tuttua kaavaa, eli siinä mielessä sormet eivät varsinaisesti mene solmuun. Esimerkiksi yksinkertainen kolmen painikkeen sarja saattaa johtaa parin nakkikiskaheijarin kautta nopeaan vyötäröheittoon, joka on toki sulavaa ja siistiä seurattavaa, mutta tuo mukanaan ongelmia. Oletusarvoisesti kamppailupeleissä pelaaja opiskelee aina itselleen sen ykköstaistelijan omaan käyttöön, mutta vaihtelua kaipaavan tulisi käytännössä opetella 178:n eri painijan kombottelut ulkoa, jotta saa pelaamisestaan mahdollisimman monipuolista. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että jokaisella kaverilla on myös omat uniikit lopetusliikkeet ja painityylinsä. Tekijätiimille hyvä opetus, sillä välillä yksinkertaisempi voi olla helposti parempi. WWE 2K23 sinetöi henkilökohtaisesta väännöstämme mestaruusvoittonsa jo sillä, että kombosysteemiä ei voi vaihtaa perinteiseen meininkiin takavuosilta. Optimistisella ajatusmallilla saadaan tietysti hyvää uuden opettelun meininkiä.
Pelkkää pakotettua uudenopettelun turhautumista WWE 2K23 ei onneksi ole, kun ruvetaan tutkimaan pintapuolesta syvempiin sfääreihin. Kehässä ja sen ulkopuolella tapahtuva painiminen sekä mittelöinti on monipuolisempaa kuin koskaan ennen. Ottelutyyppejä on laidasta laitaan ja samaan aikaan taistelubalettia pääsee harrastamaan parhaimmillaan kahdeksan painijan voimin. Perinteisten sääntörikkaiden kahinoiden lisäksi mukana on tietysti aggressiivisempaan makuun sopivia matseja, joissa ei esimerkiksi ole mitään sääntöjä estämässä vahingon tuottoa toiselle. Matsaamisen monipuolisuus tulee esille parhaiten pelaajan mielikuvituksen voimalla. Vastustajaa voi viskellä köysiin, kulmatolppiin, kehälaitaan, rappusiin ja vaikka minne. Kokeile ja ylläty, sillä WWE 2K23 tuntuu mahdollistavan todella monipuolisesti kehon ja ympäristön käyttämistä aseena.
WWE 2K23:n yksi kohokohdista on vuosittainen 2K Showcase, joka on tyypillisesti keskittynyt jonkun WWE:n supertähden tapahtumarikkaaseen uraan lajin parissa. Tänä vuonna estradille astuu näkymätön meemimestari John Cena, jonka 20 vuoden uraa juhlistetaan miehelle tärkeiden otteluiden myötä. Johnia pidetään yleisesti hyvin nöyränä supertähtenä showpainin parissa, ja imago on huomioitu myös WWE 2K23:ssa. Sen sijaan, että Cenalla piestään kavereita mattoon, showcase muodostuu miehen tappioista. Tarinan opetuksena on tähden ”Älä koskaan luovuta” -asenne, jolla hänen matkansa supertähteyteen on aikanaan rakentunut.
”Juonen” perässä pelaavat saavat hekin osansa showpainista. WWE 2K23:n erinomainen MyRise sisältää kaksi uniikkia tarinaa, joissa seurataan pelaajan tekemän painijan menoa ja melskettä. Ensimmäisessä tarinassa seurataan legendaarisen naispainijan tyttären lähestyvää debyyttiä lajin pariin, jossa äitinsä ikoninen menestys tuntuu aiheuttavan melkoisia paineita. Toinen episodi seuraa muualla maailmalla ja indieskenessä mainetta luoneen miehen saapumista isoon pahaan WWE:n kirkkaisiin valoihin, joissa isot pojat haluavat tehdä kaverista haluamansa rahakoneen. Seuraatko sokeana sääntöjä vai kuljetko mieluummin kapinoiden eteenpäin, sillä turinoinnin aikana pelaaja pääsee vaikuttamaan tapahtumien kulkuun vahvasti dialogin kautta.
Painijoiden ja heihin liittyvien oheistuotteiden luonti on jälleen aivan järkyttävän kovaa suorittamista. Oman testosteronihirmun luontiin saa helposti kulutettua tunteja, etenkin jos paketin kokonaisuudesta ei suostu tinkimään. Tähän lukeutuu kaikki kasvoista kroppaan, vaatteisiin, painiliikkeisiin, kannustuskyltteihin ja sisääntuloon. Luontityökalut ovat erinomaisia ja yksinkertaisia, vaikka itse luomistyö vaikuttaa ensikatsauksella rakettitieteeltä. Ihan kuutta päivää ei luomisessa mene, mutta tunnit ovat täysin realistinen arvio. WWE 2K -sarjalla on aina ollut intohimoinen käyttäjäkunta taustallaan, joten luontia helpottava Community Workshop tulee olemaan paras ystäväsi luomaan juuri sellainen painija, kun itse haluat. Työpaja tarjoaa tuhansia käyttäjien tekemiä painijoita, logoja, kuvia, tatuointeja ja vaikka mitä sälää omia luomuksia tukemaan.
Eikä se tekeminen vielä tähänkään lopu, sillä WWE 2K23 on todellakin täyteen pakattu pakkaus showpainia. Tosin jäljelle jäävä tohina on tehty kovin tarkka kohdeyleisö mielessä, joka ei tällä kertaa pääse spottivaloon. MyGM on tapahtumamanageroinnin ympärille rakennettu tila, jossa tarkoituksena on ylläpitää viikoittaista showpainitapahtumaa. Tähän kuuluu niin tilastojen seuraus, budjetointi ynnä muu huttu, johon allekirjoittaneella ei ole minkään tason tietämystä. 2K ei ole myöskään unohtanut kokeilla nyhtää pelaajilta roposia pois, koska onhan meillä vielä myös MyFaction. Tilassa availlaan korttipakkoja, luodaan ryhmiä ja lopuksi taistellaan siitä, kumman pinossa on enemmän voimapisteitä. Omien fantasiaryhmien luonti puhuttelee varmasti heitä, jotka tästä enemmän saavat irti. Itse olen nähnyt vastaavat pakkojen rakentelun lähinnä firmojen rahahanoja rikastuttamaan, enkä oikein pääsee genreen sisään. Perinteisesti painia voi harrastaa myös verkon yli rennolla tai kilpailuhenkisellä fiiliksellä. Näin Euroopan servereillä pyörivällä ei tosin lykästänyt verkkotestien aikana, sillä jokainen testiottelu käytiin amerikkalaista vastaan, jolloin verkon viive ja satunnainen kyykkääminen tuhosi pelikokemuksen valitettavan infernaalisesti. Pikaisella vilkauksella ottelutyypit ovat samoja kuin paikallisissa kahinoissa, joten paremmalla yhteyspoliittisella tuurilla pelattavaa riittää taatusti.
WWE 2K23 on tiukka kokonaisuus virtuaalista showpainia. Lajista jo etukäteen pitävät ovat kuin kotonaan, ja kynnys on matala kokeilunhaluiselle. Lopputulos on erinomainen ohjelmanumero esimerkiksi illanviettoon, jossa voi ottaa pari erää rässlinkiä ja selvitellä kuka on kovin. Muutaman vuoden irtautuminen sarjasta tuntui olevan todella hyvä ratkaisu, joka ehkäisi kyllästymistä vallan makoisasti. Mukavaa nähdä balanssia realismin ja arcaden välillä viimeinkin.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Vallan maistuva kokonaisuus testosteronin katkuista virtuaalipainia. Uusi kombosysteemi aiheuttaa hieman harmaita hiuksia vanhemman liiton pelurille, mutta kyllähän uusia temppuja voi oppia, kun vaan asennoituu oikein. Mainio comeback lajin pariin pelaajille, jotka ovat pitäneet sarjasta muutaman vuoden huilitauon.