Cabela’s-metsästyspelisarjan lukuisten osien parissa työskennelleistä kehittäjistä pääosin koostuva Nine Rocks Games yrittää Way of the Hunter -teoksellaan tarjoilla jotain sellaista, mihin edeltävät teokset eivät kyenneet. Arcademaisen vapaan räiskeen sijaan tarjolla on millintarkkaa simulaatiota, hidasta tempoa ja yleisesti autenttisen eräilyn oloista meininkiä. Jos Cabela’s-sarjan pelejä voisi verrata snagarilta tilattuun porilaiseen, on nyt käsillä oleva teos lähempänä marmoroitua riistaleikettä.
Terveydellisten ongelmien kanssa painiva isoisä antaa Hollywoodissa stuntmiehenä toimivalle lapsenlapselleen tehtäväksi ottaa vastuun omistamastaan metsästysmajasta. Nuorikko tekee työtä käskettyä, ja vaikka varsinaista kokemusta eräjormailusta ei ole lapsuuden jälkeen kertynytkään, on vaarin ohjeistuksella helppo ryhtyä hommiin. Simulaatiogenren sisällä harvoin tarjolla olevat narratiiviset elementit ovat tällä kerralla onneksi toteutettu poikkeuksellisen hyvin. Mitään elämää muuttavaa tarinakaarta tai ihmiskohtaloita on turha odottaa. Vaarin, edesmenneen äidin ja lapsuuden ajan kavereiden salaisuuksien sekä elämäntarinoiden selvittäminen luo kuitenkin erinomaista pohjaa puuhastelulle. Meininki muistuttaa ajoittain hieman Campo Santon erinomaista Firewatchia.
Lähtöasetelma tarjoaa ovelasti myös puitteet, jossa metsästykseen sen enempiä perehtymätön pelaaja voi saumattomasti opetella päähenkilön nahoissa touhun perusteita. Opiskelu todella on tarpeen, sillä metsästystä, luontoa ja eritoten luonnossa liikkumista pyritään simuloimaan poikkeuksellisen tarkasti. Eläimet säikkyvät liiallisia ääniä, hajuja tai liian vauhdikkaasti näkökentässään suhailevia metästäjiä. Varomaton rymyäjä voi olla varma, ettei näe vilaustakaan peuran takamuksesta tai fasaanin pyrstöstä. Hissukseen vaarin oppeja sekä paikallisten asukkien tehtävänantoja seuraamalla pääsee kiinni homman jujusta. Lopulta metsästäjän oppipolkua seuraamalla saalistakin alkaa kertymään.
Teos on poikkeuksellisen hidastempoinen eikä pienissä pätkissä ole juuri mahdollista edistää tavoitteita ollenkaan. Pelisessioita varten on hyvä varata riittävästi aikaa ja metsässä tarpomiseen on syytä valmistautua. Valtavien, yli 140 hehtaaria kattavien alueiden läpi tallustelu on aikaa vievää hommaa. Uskollisella nelivetomaasturilla pidemmät matkat taittuvat hieman vauhdikkaammin, mutta kumijalan äänekkyydestä johtuen sillä ei voi ajella kauhean lähelle metsästysalueita säikäyttämättä kaikkea lähialueen elollista tiehensä. Hiljalleen esimerkiksi tuulen suuntaa tarkkailemalla, omaan äänekkyyteen huomiota kiinnittämällä ja oikeanlaisilla työkaluilla alkaa tuloksia syntymään.
Kiehtovasti pelaajalle opetetaan lähes koko paketin keston ajan myös eettisen metsästyksen perusteita. Riistaa ei tule harventaa turhaan ja vaikkapa epätasaisesti pelkästään uroksia kaatamalla voi tehdä hallaa koko paikalliselle eläinkannalle. Osumien olisi hyvä olla myös kerralla tappavia. Mikäli ensimmäinen osuma ei kaada saalista, jää pelaajan tehtäväksi jäljittää haavoittunutta eläintä pitkin pusikkoja hyvinkin pitkään. Touhua helpottamaan on tuotu eräänlainen metsästäjänvaisto, joka korostaa maastossa jälkiä, verivanoja ja ruhoja, mutta varsinkaan alussa päähenkilön vaisto ei vielä ole kovinkaan tehokas työkalu. Vaisto, kuten hahmon muutkin ominaisuudet, kehittyvät hiljalleen yksinkertaisesti tekemällä asioita. Esimerkiksi pitkät patikkamatkat palkitaan kyvyllä liikkua maastossa hiljaisemmin ja eri asetyyppien käyttö parantaa näiden osumatarkkuutta. Edistyminen tapahtuu poikkeuksellisen loogisesti ja johdonmukaisesti. Järjestelmä myös kannustaa käyttämään hahmon taitoja sekä työkaluja todella monipuolisesti.
Teknisiltä puitteiltaan Way of the Hunter on suorastaan mykistävä. Luonto on ajoittain mallinnettu suorastaan häkellyttävän kauniisti. Eläinten käyttäytyminen, ääntelehtiminen sekä yleinen graafinen toteutus on tasoltaan aivan alan kärkipäätä. Iso osa saaliin jäljityksestä tehdään äänen perusteella, joten tilaäänen toimivuus onkin elinehto onnistuneelle kokemukselle. Aseiden mallinnukseen ja erityisesti tuntumaan on kiinnitetty myös erityistä huomiota. Muun muassa Lapuan magnum-patruunoita ulos sylkevällä metsästyskiväärillä operoidessa tehon todella tuntee. Äänentasoltaan kiväärit kuulostavat suorastaan pelottavilta. Täysillä graafisilla asetuksilla pelaamaan halajavalla on syytä löytyä konepellin alta melkoisen tehokasta pc-rautaa. Hieman esimerkiksi piirtoetäisyydestä tai valaistuksesta karsimalla paketti rullaa passelisti vähän vaatimattomammallakin koneella.
Jonkin verran teknisiä ongelmia on kuitenkin eksynyt matkaan. Onnistuin kahdesti saamaan jeeppini jumiin keskelle ajotietä siten, että ainoastaan pikamatkustusta käyttämällä sain palautettua nelivetoni toimintakyvyn. Peli myös kaatui kokonaan pariin otteeseen arvostelujakson aikana. Teoksessa on myös havaittu ongelma, joka saattaa korruptoida tallennuksen, mutta omalle kohdalleni moista onneksi ei osunut. Tekijätiimi on julkaisun jälkeen aktiivisesti korjaillut bugeja ja tiedottanut tulevista korjauksista jatkuvalla syötöllä. Aktiivisuus pelaajayhteisön suuntaan valaa vahvaa uskoa siitä, että isommat ja vähäiset ongelmat saadaan korjattua ajan myötä.
Way of the Hunter on lähes meditatiivinen luontosimulaatio, jossa pääpaino on metsästyksellä. Vaivihkaa teos jopa opastaa yleisemmin luonnossa liikkumisen, luonnonsuojelun sekä riistanhoidon saloihin. Kaikille pakettia ei voi varauksetta suositella verkkaisen tahtinsa ja ajoittain vapaamuotoisen edistymisen ansiosta. Pohdiskelevampaa, rauhallisempaa kokemusta hakeville simulaatioiden ystäville on tarjolla yksi koko vuoden herkullisimmista kokonaisuuksista.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
***** / *****
Simulaatioelementtejä ja narratiivista kerrontaa yhteen naittava paketti ei sovellu kaikille. Verkkaisuutta sekä rauhallista tahtia arvostaville virtuaalisille erämiehille on tarjolla todellinen herkkukattaus. Kyseessä on paitsi yksi hienoimmista luontoa mallintavista virtuaalikokemuksista koskaan mutta myös erinomainen metsästyspeli.
Pettymys oli suuri, kun Espoon keskuspuiston laitamilta ei vieläkään onnistuttu kaatamaan pahamaineista Suvelan puumaa.