Kivenkovan Hannah Stonen luotsaaman Zombie-poliisiyksikön on tarkoitus pitää järjestystä yllä cyberpunk-estetiikkaa mukailevassa tulevaisuuden Hong Kongissa. Katanalla, rynnäkkökiväärillä ja pistoolilla varustautunut taistelulajien ekspertti mätkii, pätkii ja silpoo kaiken vastaan osuvan monitoimilaitteen tehokkuudella. Yksikkö kuitenkin sotkeutuu mukaan sekavaan salajuoneen, jonka taustalla pyörii mahdollisesti koko poliisijoukkoja taustalla rahoittava konglomeraatti.
Wanted: Dead on omituinen sekoitus hahmopohjaista taistelupeliä ja Gears of War -pelien tyylistä suojan takaa räiskimistä. Rymistelyn ohella mukana on myös massiivinen kasa erilaisia juoneen sidottuja kummallisia minipelejä, kuten rytmiin perustuvaa nuudelinhotkimista, karaoken hoilottelua ja retroräiskintää. Tyylien sekasotku tuo mieleen vahvasti monet Dreamcastilla ja PlayStation 2:lla julkaistut japanilaispelit, kuten Dynamite Copin ja alkupään Yakuza-sarjan pelit. Hieman retrokonsolien hämärimpien klassikkopelien tapaan myös tämä teos tuntuu olevan täysin tietämätön omasta erikoisuudestaan.
Pakettia vaivaa harvinaisen keskinkertainen tekninen toteutus. Ruudunpäivitysnopeus tuntuu sahaavan villimmin edestakaisin kuin katusamurain peitsi ja hetkittäin touhu on lähes pelikelvotonta. Tarkkaa dataa en saanut konsolipuolelta kerättyä, mutta silmämääräisesti päivitysnopeus on alimmillaan reippaasti alle kolmenkymmenen ja parhaimmillaankaan ei päästä maagisen kuudenkympin tietämille. Alhaiset lukemat voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos tarjolla olisi erityisen näyttäviä näkymiä. Touhu muistuttaa graafisesti kuitenkin useita sukupolvia vanhoja julkaisuja, joten nytkähtelyä on vaikea hyväksyä. Hahmomallit ovat sentään ihan onnistuneita ja hyvin animoituja. Haluan myös antaa kunniamaininnan erinomaisesti toteutetuille ja koreografioiduille ääriväkivaltaisille lopetusliikkeille. Ajoittain meno yltyy niin visvaiseksi, että veren määrää voidaan mitata lähinnä Mortal Kombat -asteikolla.
PS5:n erityisominaisuuksista ei oteta käytännössä mitään irti. Ohjaimen haptiikkaa hyödynnetään aseiden liipasintuntumassa, mutta mitenkään erityisen onnistuneesti ratkaisu ei lisää immersiota. Ohjaimen muita erityisominaisuuksia ei käytetä käytännössä mitenkään. Nooraa erityisesti risoneet pitkät lataustauot eivät sentään ole SSD-tallennusmediasta johtuen ongelma alkuunkaan. Vaikka korkean vaikeustason ansiosta latailua saa tehdä jatkuvasti, ei latausikkunaa tarvinnut koskaan tuijotella paria sekuntia pidempään. Nopeasti pelin pariin pääseminen ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että tallennuspisteet on ajoittain sijoitettu aivan minne sattuu. Muutamassa pomotaistossa turpaan ottaessaan takapakkia tuleekin ikävästi lähes vartin verran.
Kun perustoiminta koostuu miekanheiluttelusta ja räiskimisestä, on ilo huomata, että taistelujärjestelmä itsessään on avautuessaan varsin onnistunut ja syvällinen. Alkuun touhu vaikuttaa todella kankealta ja rajoittuneelta, mutta tarpeeksi päätään seinään hakattuaan homma alkaa tuntumaan oikein muikealta. Vihollisten etäältä tuliaseiden kanssa kurmottaminen ei tunnu erityisen hyvältä, mutta kun etäisyys on kurottu umpeen ja voiveitsi alkaa sivaltelemaan ruumiinosia irti villien verisuihkujen saattelemana, on vaikea olla hymyilemättä. Tainnutusten ja hyökkäysten välillä tasapainottelu on myös yllättävän hyvin rytmitettyä ja tasapainotettua. Taitava pelaaja saakin varmasti aikaiseksi todella näyttäviä taistelukomboja. Omat kohmeiset sormeni eivät aivan kaikkien nyanssien mukana aina pysyneet, mutta touhu tuntui silti loppuun saakka mielekkäältä.
Tarinansa osalta Wanted: Dead on kertakaikkisen hämmentävä sotku. Useiden ohjaajien ja käsikirjoittajien luotsaama soppa on klassinen esimerkki liian monesta kokista keittiössä. Punaista lankaa ei löydy sitten millään, ja lopulta kampanja myös loppuu kuin seinään. Homman sekavuutta ja keskenkasvuisuutta korostaa entisestään suorastaan kädettömät ääninäyttelijät. Päähenkilö Hannahin roolissa vahvalla ranskalaisella aksentilla höpisevän Fee Marie Zimmermannin suoritus tuo omituisten äänenpainojen ja erikoisen intonaation ansiosta lähinnä Tommy Wiseaun ikoniset suoritukset. Ainoa puhtain paperein roolistaan selviävä on asesepän vaatteissa häärivä Stefanie Joosten, joka lainaa äänensä lisäksi hahmolleen myös ulkomuotonsa. Metal Gear Solid V: Phantom Painin Quietina tutuksi tullut hollantilaistähti on myös ohjannut osan teoksen välivideoista.
Käsittämättömän kömpelö juoni, tekninen epätasaisuus ja tyylilajien sekasotku tekevät paketista lopulta itse asiassa omituisella tavalla kiehtovan. Lähes täysihintaisena julkaisuna sen hankintaa on vaikea perustella aitojen suuren budjetin tuotantojen rinnalla. Pelillä tuntuu kuitenkin olevan sydän paikallaan ja sen tekijöiden luova hulluus paistaa kokonaisuudesta läpi kömmähdyksistä huolimatta. Meininki voittaa hissukseen puolelleen ja lopulta noin kymmentuntisesta kampanjasta jää ihan hyvä maku suuhun. On tietenkin täysin mahdollista, että kyseessä on jonkinlainen Tukholma-syndrooman ilmentymä. Povaan kuitenkin teokselle mahdollisesti pitkää ikää nimen omaan pienen porukan kulttisuosikkina hieman Deadly Premonition -kalkkunan tyyliin. Kyseessä on pelialalla varsin harvinainen esimerkki tuotteesta, joka on monilta osin niin heikko, että sen heikkoudet kääntyvät suoraan sen eduiksi.
Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (äärimmäinen väkivalta, loukkaava kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
*** / *****
Kömpelö ja omituinen hahmopohjainen taistelupeli, jolla on kuitenkin potentiaalia nousta pienen piirin kulttihitiksi. Hiottujen laatuteosten perässä juoksevien ei kannata vaivautua, mutta kalkkunaelokuvien ja muiden omituisuuksien parissa mielellään aikaa viettäville ehdottomasti katsastamisen arvoinen paketti.
Aseseppä oli huolissaan kun hänen kissastaan oli tullut hänelle melkoinen Maine-haitta.