Jo vuosia sitten edesmenneen kirjailijan Tom Clancyn teoksiin pohjautuvia videopelejä on tehty jo vuosikymmenien ajan. Sittemmin yksinomaan Ubisoftin omistukseen päätyneen henkilöbrändin alla on julkaistu lukuisia onnistuneita ja lähes yhtä monia vähemmän onnistuneita pelejä. Pitkäikäisen Rainbow Six -sarjan toistaiseksi viimeisin osa, Siege, ei ollut ilmestyessään aivan ongelmaton. Vuosien varrella siitä on kuitenkin hiljalleen muodostunut etenkin PC-pelaajien ikisuosikki. Kymmenen vuotta sitten julkaistu peli sai juhlavuoden kunniaksi nimensä perään X:n, ja samalla sitä uudistettiin monin tavoin.
Pohjimmiltaan konepellin alla hyrrää sama koneisto kuin tähänkin asti. Kyseessä on tiimipohjainen taktinen räiskintä, jossa yleensä vuorotellen joko puolustetaan jotakin kohdetta tai hyökätään sen kimppuun. Homman jippona ovat pelaajien ohjastamat operaattorit, joilla jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa – ennen kaikkea myös erityiskykynsä. Kykyjen osalta liikutaan puhtaasti scifin puolella, ja mukana on valtava määrä todella kekseliäitä temppuja. Siinä missä yksi hahmo kantaa mukanaan seiniä murtavaa lekaa, toinen saattaa kyetä jäljittämään vihollisia näiden kengänjälkien perusteella. Uusia pelattavia hahmoja on lisätty tasaisella tahdilla julkaisusta lähtien, ja niitä on kertynyt peliin jo käsittämättömät 74 kappaletta.
X-lisänimen myötä kokonaisuutta on uudistettu merkittävästi, säilyttäen kuitenkin teoksen tavaramerkiksi muodostuneen kaoottisen yleistunnelman. Peruspelimuotoja on viilattu sieltä täältä, grafiikkaa on hienoisesti modernisoitu ja erityisesti hahmojen animaatioita on paranneltu tuntuvasti. Ehostettu liikehdintä näkyy selkeimmin köysillä seinää pitkin laskeuduttaessa, mikä on uuden järjestelmän myötä huomattavasti aiempaa sulavampaa. Tuntuvin ja fanien eniten odottama uudistus on kuitenkin Ranked-pelitilaan lisätty Pick & exBan -ominaisuus, jossa tiimit voivat ennen matsia taktisesti estää vastapuolta valitsemasta tiettyjä operaattoreita.
Täysin uutena mukaan on tuotu pelin ensimmäinen 6 vs. 6 -tila. Dual Front -niminen pelimuoto laittaa kaksi tiimiä samanaikaisesti sekä puolustamaan että hyökkäämään. Lisätty pelaajamäärä ja yhtäaikainen offensiivinen ja defensiivinen pelaaminen muuttavat menoa tuntuvasti ja saavat homman tuntumaan aidosti tuoreelta. Julkaisun aikaan tasapaino tuntui olevan vielä hieman hakusessa, mutta vähitellen sekin on löytänyt uomansa. Aiemmilla kausilla esitellyistä erikoistiloista poiketen Dual Frontin pitäisi jäädä pysyväksi osaksi katalogia, joten siihen tykästyneiden ei tarvitse pelätä sen katoamista pelistä ainakaan lähiaikoina.
Teknisesti meno on esimerkillistä. Siege oli alkuperäisen julkaisunsa aikoihin suorastaan surullisen kuuluisa huonosta verkkokoodistaan, mutta sillä saralla ongelmat on onneksi korjattu jo vuosia sitten. Pelaajia linjoilla riittää, eikä omia häviöitä ole nykyään helppo sysätä verkko-ongelmien piikkiin. Graafisesti kyseessä on aina ollut e-urheilupeleille tyypilliseen tapaan melko maltillinen kokonaisuus. Kenttiä ja hahmomalleja on vuosien varrella ehostettu tuntuvasti, eikä kokonaisuutta voi missään nimessä rumaksi haukkua. Maltillinen krumeluurin määrä takaa joka tapauksessa sen, että pelaamaan pääsee mukaan myös varsin vaatimattomalla kokoonpanolla. Teoksen tavaramerkkinä alusta asti olleet dynaamisesti tuhoutuvat ympäristöt näyttivät ja tuntuivat aikoinaan upeilta. Aika ei juurikaan ole nakertanut ominaisuuden tehoa, eikä vastaavaa tuhon määrää ole oikeastaan tarjolla yhdenkään kilpakumppanin kentillä.
Lue myös: Kolkko kosketus – arvostelussa Trust GXT 871 Zora
Tiltin testikoneilla peli pyöri moitteettomasti korkeilla asetuksilla ja arvosanoilla. Kilpailulliset verkkoräiskinnät ovat edukseen erityisesti todella korkeilla ruudunpäivitysnopeuksilla, joten hillittömän tehomyllyn sijaan tämän pelin parissa hyötyy enemmän korkeahertsisestä näytöstä. Mobiilialustoista ROG Ally selviytyy pelin pyörittämisestä passelisti, joskin tämänkaltaiselle tarkkuutta ja keskittymistä vaativalle nettiräiskinnälle se ei ole kaikkein mukavin koti. Steam Deckillä teoksen saa kyllä käyntiin, mutta koska pelin käyttämä BattlEye-huijauksenestojärjestelmä ei halua toimia Linuxin kanssa, ei nettipeliin valitettavasti ole laitteella pääsyä.
Siege X -julkaisun myötä uusiksi laitettiin myös pelin ansaintamalli. Teos muuttui päivityksen myötä isolta osin ilmaiseksi, joten kynnys hypätä taistelutantereille on pysyvästi laskettu alemmas kuin koskaan. Aivan kaikkeen sisältöön ei vapaamatkustajilla kuitenkaan ole pääsyä. Ilmaiseksi pääsee nakuttelemaan vain osalla operaattoreista, eikä Ranked-tilaan ole pääsyä ollenkaan. Täyteen ominaisuuspalettiin pääsee käsiksi pulittamalla 20 euroa, joten pitkänkään matkan lippu ei ole onneksi aivan VR:n hinnoissa. Aiemmin pelistä rahaa maksaneille konkareille on heitetty hyvityksenä kattava nippu bonushilpettä, joten tältä osin kaikki matkustajat on osattu pitää tyytyväisinä.
Tom Clancy’s Rainbow Six Siege X on erinomainen nettiräiskintä. Hajoavan maaston ja kymmenien operaattorien ansiosta se eroaa vaikkapa alan mittastrandardina toimivasta Counter-Strike 2:sta sen verran reippaasti, ettei niitä oikeastaan voi edes suoraan verrata keskenään. Hieman scifimpää ja rouheampaa vaihtoehtoa vakavamielisen “kynärin” rinnalle etsiville teosta voi suositella täysin varauksetta, varsinkin kun mukaan voi tätä nykyä hypätä käytännössä ilmaiseksi.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (kielenkäyttö, väkivalta, pelinsisäiset ostot)
Lue myös: Pikkuisen hyvä – arvostelussa Kingston NV3 PCIe 4.0 2230 NVMe SSD
Lue myös: Romantiikkaa sisilialaisessa mafiasuvussa – arvostelussa Mafia: The Old Country
Lue myös: Tuttua ja turvallista priimaa – arvostelussa Nintendo Switch 2