Games Workshopin Warhammer Fantasy– ja Warhammer 40K -miniatyyripelien pohjalta on tehty niin järjetön määrä videopelejä, että niiden listaaminen lienee jo tolkuttoman raskas taakka. Laadullisesti tarjonta on ollut varsin kirjavaa ja jokaista Vermintiden tyylistä täysosumaa vastaan markkinoille on puskettu ulos kymmenen The Talisman: Horus Heresyn kaltaista pökälettä. Vuonna 2011 julkaistua Space Marinea ylistettiin kovasti jo julkaisunsa aikaan ja se myös myi hyvin, mutta julkaisijansa näyttävän konkurssin sekä muiden ongelmien ansiosta jatko-osaa on saatu odottaa merkittävän pitkä tovi.
Avaruusjalkaväen Ultramariini-jaostoon kuuluvan Tituksen retki Graia-planeetalle ei mennyt aivan odotusten mukaisesti. Örkkien invaasiota torjumaan lähetetty kolmen soturin joukkio sai lopulta vastaansa kaaoksen epäpyhät voimat. Vaikka tilanne saatiinkin joviaalia väkivaltaa käyttäen lopulta rahoitettua, joutuivat inkvisition joukot laittamaan henkiinjääneitä tarkemman tarkastelun kohteeksi mahdollisen turmeltuneisuuden vuoksi. Useiden satojen vuosien jälkeen pelaajat palautetaan Tituksen saappaisiin uuden uhan nostaessaan päätään.
Ensimmäinen Space Marine -peli oli herkullinen sekoitus Gears of War -tyylistä suojapohjaista räiskintää ja beat ‘em up -tyyppistä mättämistä. Pelaajat päästettiin rellestämään avaruusmariinien vakiokalustoon kuuluvilla aseilla, kuten Bolter-kivääreillä ja Chainsword-moottorisahamiekoilla. Massiivisten örkkilaumojen ja muiden avaruuden perkeleiden keskellä aseiden kanssa tanssahtelu on paitsi hurmeista myös erittäin tyydyttävää menoa. Erinomainen pelattavuus yhdistettynä huikeaan audiovisuaaliseen toteutukseen takaa sen, että teosta on muistellaan edelleen lämmöllä. Jatko-osa ei lyhyen esiversion perusteella astu liian kauas edeltäjänsä viitoittamalta tieltä, mutta hienomotoriikkaa on sentään säädetty merkittävästi.
Esiversion noin tunnin pituisen kampanjatehtävän perusteella meno on edelleen totutun korkealla tasolla. Raskaasti aseistettu Titus heiluttaa peistä ja pyssyjä totuttuun tapaan. Suorastaan hillittömän nättiä grafiikkaa tarjoileva paketti pitää kokijansa koukussa tehokkaasti. Varsinkin lähitaisteluun on tuotu mukaan mukavasti syvyyttä muun muassa suojauksen ja vastahyökkäysten myötä. Audiovisuaalinen tykitys vetää vertoja jopa Fatsharkin erinomaiselle Darktide-räiskinnälle. Tarinan osalta ei lyhyen testin perusteella voi vielä sanoa kummempia, mutta mitä ilmeisimmin edellisen seikkailun tapahtumat ovat vielä satojen vuosien jälkeen ajankohtaisia. Koko kampanjan voi tällä kerralla myös pelata yhteispelinä kahden muun mosurin kanssa, tosin peliseuran puutteen takia tätä en vielä päässyt ennakkoversiossa testaamaan.
Lyhyen tarinamaistiasen ohella kokeilemaan pääsi myös erillistä Operations-pelitilaa. Usean pelaajan yhdessä kahlattavat tehtävät ovat ilmeisesti osittain satunnaisgeneroituja. Operaatioita suorittamalla ansaitaan kokemuspisteitä ja valuuttaa, jolla voi avata jos jonkinmoista kosmeettista lisähärpäkettä. WH40K-fanien sydäntä varmasti lämmittänee ainakin mahdollisuus avata eri jaostojen panssarikuvioita ja lukuisia ikonisia variantteja hahmoista sekä aseista. Äkkiseltään pelimuoto tuntuu mukavalta lisältä, joskaan sen pitkäkestoisuudesta on kahden tarjolla olevan lyhyehkön tehtävän pohjalta vaikea sanoa mitään suurempia.
Space Marine 2:n ennakkoversio valaa vahvaa uskoa siihen, että kyseessä saattaa hyvinkin olla edeltäjänsä veroinen huipputeos. Maistiaisen jäljiltä ainakin allekirjoittanut odottaa 9. syyskuuta julkaistavaa peliä kieli pitkällä.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta)
Moderni geeniteknologia pakotti teurastamon Tertunkin käyttämään yhä modernimpia suojavarusteita.