Vuosia sitten Borderlands-sarjan toiseen numeroituun osaan lisäsisältönä julkaistu Tiny Tina’s Assault on Dragon Keep oli koko paketin ehdottomasti nautittavinta antia. Jo ennestään nimenomaan huikeista laajennuspaketeistaan tunnettu sarja pani Tinan lisäseikkailulla ehdotonta parastaan. Pakettia on yleisesti pidetty fanien keskuudessa aivan kärkipään kokemuksena ja koko saagan huippuhetkenä. Nokkelasti scifipeliin fantasiaelementtejä sekoittanut ja ovelasti epäluotettavaa kertojan ääntä hyödyntänyt teos on sittemmin julkaistu myös pääteoksesta erillisenä minikampanjana. Nyt se saa pitkän odotuksen jälkeen kokonaan omillaan seisovan jatko-osan.
Tiny Tina’s Wonderlands tekee vaikutuksen seikkailijoihin jo heti kättelyssä. Ankeiden aavikkomaisemien tai avaruuden teknisten metallikäytävien sijaan ruudulle piirretään vihreitä niittyjä ja keskiaikaisia linnoja. Värikkäiden maisemien lisäksi viholliset ovat vaihtuneet aavikkorotista ja ties minkälaisista avaruusolennoista fantasiapuitteisiin sopivimmiksi luurangoiksi, lohikäärmeiksi ja muiksi kliseiksi. Stereotyyppinen visuaalinen anti ja hirviökatalogi ovat kuitenkin osa jippoa, sillä pelaajat eivät itseasiassa seikkaile missään oikeasti, vaan koko tarina on osa Tinan vetämää pöytäroolipelikampanjaa.
Epäsuoraan narratiiviin pohjaava kerronta mahdollistaa alkuperäisen seikkailun tapaan kasan hykerryttäviä käänteitä ja todellisuutta vääristäviä juonimekanismeja. Esimerkiksi viholliset saattavat ajoittain vaihtua lennosta toisiin, kun pelinjohtaja päättää muuttaa tarinan suuntaa kesken kaiken. Samalla tavalla vaihtuvat myös maisemat, puitteet ja jopa ruudulla käynnissä olevat juonikuviot. Käänteet on kerrottu hyvin ja toiminnan toimivuuden takaa erinomainen ääninäyttelijäkaarti. Äänensä seikkailuun lainaa Tinan roolissa hääräävän Ashly Burchin ohella muun muassa Will Arnettin, Wanda Sykesin ja Andy Sambergin kaltaiset legendat.
Tiny Tina’s Wonderlands ei varsinaisesti ole mitään ideaalista nykysukupolven laitteiston esittelymateriaalia, mutta rumaksikaan sitä ei voi haukkua. Borderlands 3:sta tutut fysiikat ja partikkeliefektit ovat edelleen toimivia. Ruudulle pusketaan toiminnan äityessä villeimmilleen sellaista ilotulitusta, että heikompia hirvittää. Asetuntuma on pääosin pääsarjan nykystandardin mukainen, mutta esimerkiksi uutena asepooliin lisätyt varsijouset ja lyömäaseet tuovat mukanaan kivaa vaihtelua. Nuolia käyttävien aseiden tuntuma eroaa merkittävästi aiemmista tuliluikuista, kun taas erilaisten miekkojen ja nuijien myötä jo ennestään huikean monipuoliseen arsenaaliin saadaan vielä vähän lisää syvyyttä.
Tekniikan osalta teos rullaa ruuduilla alustasta huolimatta pääosan ajasta oikein nätisti, mutta mukaan on eksynyt muutamia huonompiakin suunnitteluratkaisuja. Jaetun ruudun moninpeliä harrastavia pelaajia piinaavat edelleen edellisosasta tutut ongelmat. Valikot ovat jo yksin pelatessa huonosti toimivat, mutta jaetulla ruudulla ongelmat eskaloituvat merkittävästi. Valikkoruudut eivät skaalaannu uudestaan ja koko järjestelmää on täten uskomattoman kömpelö käyttää. Täysin kokemusta ei onnistuta pilaamaan, mutta ärsyttävää moinen sekoilu kuitenkin on. Tavaraluettelon läpipläräily on alustasta riippumatta huonosti toteutettua ja sisältää useita todella kömpelöitä ratkaisuja. Tietokoneella pelatessa erityisesti hämmentää se, miten osaa valikoista voi käyttää hiiren kursorilla, kun taas osaa täytyy selata näppäimillä. Samat ongelmat ovat piinanneet sarjaa jo pitkään, joten on jokseenkin käsittämätöntä, ettei ongelmia ole vieläkään saatu korjattua. Huonosti suunnitellut inventaariot ja valikkojärjestelmät tuntuvat nykyisin olevan peleissä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sankarimme tarjoaa lohikäärme Justukselle närästyslääkettä haulisuihkeen muodossa.
Seikkailijansa pääsee ensimmäistä kertaa Borderlands-sarjan historiassa luomaan alusta saakka itse. Aiemmin on toki päässyt tunailemaan hahmon vaatteita, kypäriä ja väriskaaloja, mutta tällä kertaa sankari rakennetaan kokonaan oman maun mukaan. Jo aiemmin erinomaisen inklusiiviseen sarjaan saadaan täten vielä aiempaakin laajempi viuhka persoonallisuuksia, joihin jokainen pelaaja voi sukupuolestaan, iästään tai etnisyydestään riippumatta samaistua. Valittavien osien, vaatteiden ja kuosien määrä on alkuun oikein passeli, mutta pelaamalla erilaisia kustomointiosia aukeaa vielä huomattava määrä lisää. Valintoja ei missään vaiheessa myöskään lukita millään tavoin, vaan kaikkea on mahdollista viilata käytännössä milloin tahansa uusiksi niin halutessaan.
Kampanjalla on mittaa parinkymmenen tunnin verran ja sivutehtäviä sekä salaisuuksia nuohoamalla peliaika vähintään tuplaantuu. Sivutarinoiden joukossa piilee tälläkin kertaa osa koko sarjan huikeimmista seikkailuista, joten niitä ei missään nimessä tule ohittaa. Päätarinan läpäisyn jälkeen aukeaa vielä kokonaan erillinen pelimuoto, joka on itseasiassa huomattavan koukuttava. Paketti ei varsinaisesti haasta pituudellaan nykymuotoisia satojen tuntien mittaisia tripla-A pläjäyksiä, mutta tämä itse asiassa kääntyy teoksen eduksi. Kompaktimpi mitta pitää kokonaisuuden kasassa eikä seikkailu tunnu missään vaiheessa ylipitkältä tai jää junnaamaan paikalleen ärsyttävästi muutenkaan. Matkan varrelle osuu juuri sopiva määrä hienoja käänteitä, upeita näkymiä ja happoisia sivutehtäviä. Mitäpä muuta sitä voisi roolipelikampanjalta toivoa?
Saatavilla: pc (testattu), Playstation 4, Playstation 4 Pro, Playstation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
***** / *****
Borderlands-sarjan lisäsisältöpaketin itsenäinen spinoff on hämmentävästi koko sarjansa pirteimpiä teoksia. Iloinen poljenta, happoisa tarinankerrontatyyli ja huikea pelattavuus takaavat sen, että ennakkoluulottomasti mukaan hyppäävät eivät tule pettymään. Sarjansa toistaiseksi paras osa.
”Näyttääks mun takamus isolta näissä vermeissä?”
