Vuonna 2014 julkaistu Wolfenstein: New Order vei genrensä kantaisäksikin tituleeratun sarjan astetta tarinallisempaan suuntaan. Julkaisua ja erityisesti hyvin kirjoitettua kampanjaa tukenut hurmeinen räiskintä keräsivät kehuja. Itsenäisenä esiosana toimivan Old Bloodin jälkeen julkaistu trilogian keskimmäinen osa The New Colossus jakoi kuitenkin sekä pelaajien että kriitikoiden mielipiteet kahtia. Osa piti entisestäänkin lisätystä tarinallisuudesta, kun taas muut kokivat jaarittelua olevan jo liikaakin.
Kerrassaan kädetöntä menoa.
Nyt julkaistu sivuseikkailu Youngblood sijoittuu noin 20 vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeiseen aikaan. Pääosassa toimivat B.J:n tyttäret Jess ja Soph, jotka pyrkivät etsimään mystisesti kadonnutta isäänsä natsien hallitsemasta ränsistyneestä Pariisista. Tarinallisia elementtejä ei käytännössä ennen loppunäytöstä tämän enempää tarjoilla, vaan tällä kertaa fasisteja lahdataan puhtaasti mekaniikat edellä. Pituutta seikkailulla on hieman pelityylistä riippuen reilut kymmenisen tuntia, joten tarinan ohuuden tai sen puutteen voi hieman mausta riippuen laskea joko plussaksi tai miinukseksi. Itse pidin New Colossuksesta kovastikin, joten enempikin tarina olisi kelvannut. Loppunäytös sentään tarjoaa melkoisen hienon pohjustuksen sarjan seuraavia osia varten.
Youngbloodin avulla pyritään selvästi koputtelemaan kepillä jäätä uusien ideoiden suhteen. Bethesdan suunnalta kaiketi testaillaan sarjan osalta uudenlaisia konsepteja ja toimintamalleja. Mukana on ensi kertaa numeroihin pohjaavia roolipelimäisiä elementtejä, mikromaksuja ja pääasiallisena uudistuksena toimiva yhteistyötila. Siinä missä tasoihin pohjautuvat vahinkoarvot ja kosmeettiset mikromaksut eivät menoon juurikaan vaikuta, ei yhteistyön tärkeyttä voi korostaa tarpeeksi. Youngblood on yksin pelaavalle suorastaan ala-arvoinen kokemus. Tekoälyn ohjastama siskokulta on toiminnan keskellä suurinpiirtein yhtä hyödyllinen kuin kastelukannu metsäpaloa sammuttaessa.
Näkymä kuin kasari-laneista.
Onneksi julkaisija on tällä kertaa ymmärtänyt kuitenkin tukea yhteispelaamista tehokkaasti. Pakettia myydään normaalia alempaan hintaan, minkä lisäksi mukaan on integroitu “Buddy Pass” -niminen järjestelmä, joka mahdollistaa räiskinnän myös kopiota omistamattomien kavereiden kanssa. Arvostelussa käytössä olleella PlayStation-versiolla homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Ilmeisesti kuitenkaan kaikilla muilla alustoilla kokemus ei ole ollut ihan yhtä suotuisa. Erityisesti PC:llä pelaavilla on ollut vaikeuksia saada järjestelmää toimimaan onnistuneesti. Järjestelmä itsessään on paperilla kuitenkin piristävän asiakaslähtöinen. Vastaavanlaisia toimintamalleja soisi nähtävän vastaisuudessa muissakin julkaisuissa.
Toinen merkittävä kokemukseen vaikuttava tekijä on uudistunut kenttärakenne. Putkessa etenevien juonitehtävien sijaan seikkaillaankin labyrinttimaisessa, pieniin kokonaisuuksiin jaetussa avoimessa maailmassa. Hiljalleen avautuvat uudet reitit, ovet ja oikoreitit pitävät alueet tuoreina, vaikka useissa niistä ravataankin kampanjan aikana lukuisia kertoja. Alueet on rakennettu myös poikkeuksellisen korkeussuuntaisesti, joten usein kaduillakin käytävää taistelua saatetaan käydä monelta eri tasolta. Sophin ja Jessin tuplahypyt mahdollistava panssaripuku onneksi mahdollistaa myös parvekkeille ja ylätasoille kiipeilemisen suhteellisen vaivattomasti. Kenttien suunnittelussa on tällä kertaa ollut vahvasti vastuussa Dishonored-sarjan luonut Arkane Studios. Kenttien rakenne tuokin ajoittain vahvasti mieleen Dunwallin ja Karnacan kadut.
Rattoisa perjantai-ilta tiedossa.
Youngblood pyörii hyväksi havaitulla id Tech 6 -moottorilla, ja meno on pääosan ajasta harvinaisen sulavaa. PlayStation 4 Pro jaksaa pyörittää toimintaa hektisimpienkin hetkien aikana rasvatun ankeriaan sulavuudella, mutta valitettavasti ainakin arvosteluversion ruudunpäivitys notkahteli Slim-mallilla pelatessa ajoittain merkittävästi. Arvostelujakson aikana Youngblood kaatui kokonaan viiteen eri otteeseen. Mukaan on jäänyt myös jonkin verran bugeja esimerkiksi seinien sisälle jumittuvien vihollisten ja aukeamattomien varustelaatikoiden muodossa. Hieman hämmentävästi myös jatkuvalla syötöllä ulos pusketut päivitykset tuntuivat lisäävän ongelmia niiden korjaamisen sijaan.
Kokonaisuudesta jää kielen päälle melko ristiriitainen makukokemus. Yhdessä koettuna kyseessä on pääosan ajasta yksi hauskimmista kampanjoista vuosikausiin. Toisaalta kampanjan rytmitys ja varsinkin loppupään vaikeustasopiikit sekä bugisuus verottavat väkisinkin kokonaisarvosanaa ankarasti. Ystävien kanssa pelaaville Wolfenstein-faneille pakettia voi kuitenkin suositella lopulta melko varauksetta. Muut harkitkoon hankintaa omien taipumustensa mukaisesti.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro (testattu), Switch, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
Löytyyköhän tämän tiedot FIx-galleriasta?