Respawn Entertainmentin kehittämä ja vuonna 2019 julkaistu Star Wars Jedi: Fallen Order oli loistava joskaan ei täysin ongelmaton teos. Erinomaisen tarinan tarjoillut teos ei pelityyliltään ollut kaikkien mieleen. Mekaniikoiltaan seikkailu muistutti From Softwaren Souls-sarjan teoksia ja metroidvanioita. Valittu genre tuntui ajoittain olevan ristiriidassa muuten elokuvamaisen tasoloikinnan kanssa, mutta lopulta kokonaisuus oli suurempi kuin osiensa summa.
Viisi vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen Mantisin miehistö on hajaantunut ympäri galaksia. Cameron Monaghanin erinomaisesti näyttelemä Cal Kestis jatkaa epätoivoista taisteluaan Imperiumin joukkoja vastaan yrittäessään samalla pelastaa piileskeleviä jediritareita. Jatkuva sapelinkalistelu on kuitenkin muuttanut miehen tuntuvasti aiempaa kyynisemmäksi. Koko maailman painoa harteillaan kantavan miehen sietokyky alkaa olla loppumassa. Muutaman mutkan kautta urhea punatukka pääsee tarkkaan varjellun salaisuuden jäljille. Galaksin laitamilla sijaitsee kokonainen unohdettu kartoittamaton planeetta, joka on sijaintinsa ansiosta piilossa Imperiumin katseelta. Potentiaalisesti vastarintaliikkeelle turvapaikan tarjoavan taivaankappaleen olinpaikan selvittäminen vaatii vanhojen ystävien erityistaitojen valjastamista. Cal lähtee kiertueelle, jonka aikana vanha poppoo on tarkoitus kerätä taas kasaan.
Star Wars Jedi: Survivor noudattelee pelityyliltään Fallen Orderin lanseeraamaa mallia, joskin kahlattavien alueiden koko on kasvanut merkittävästi. Taistelujärjestelmä on edelleen Souls-sarjan tyyliä mukailevaa väistöjen, suojausten ja vastaiskujen taktista nakuttelua. Kuolon korjatessa palataan edelliselle meditaatiopisteella ja käyttämättömät kykypisteet tippuvat kuolinpaikkaan. Laaja vaikeustasoasetusten määrä onneksi pitää huolen siitä, että myös hieman vähäisemmillä midikloriaaniarvoilla varustetun seikkailijan on mahdollista läpäistä kampanja astumatta voiman pimeälle puolelle. Helpoimmalla vaikeustasolla pelatessa teos ei käytännössä taisteluiden osalta tarjoa juuri minkäänlaista vastusta, jolloin koko seikkailu muuttuu hillittömäksi voimafantasiaksi.
Taisteluiden ohella ratkotaan maastosta löytyviä pulmia, hypitään paikasta toiseen ja etsitään kaikenlaista keräiltävää sälpettä. Kaikki taskuihin tarttuva tavara avittaa hahmon kehitystä tai taitoja suoraan ominaisuuksien ja kykypisteiden muodossa. Mielekästä sivupuuhasteltavaa on eksynyt muutenkin mukaan poikkeuksellisen paljon. Seikkailun aikana pääsee muun muassa ylläpitämään omaa puutarhaa ja keräilemään harvinaisia kaloja skottiaksentilla mongertavan sukeltajahahmon kanssa.
Edeltäjänsä tapaan tarinankerronta on ensiluokkaisen toimivaa. Dialogin ja näyttelyn laatu on tasolla, josta jopa uusimmat Tähtien sota -elokuvat voivat vain uneksia. Erityisesti päärooleissa omilla kasvoillaan toimivat Cameron Monaghan, Noshir Dalal ja Tina Ivlev ansaitsevat suitsutusta roolisuorituksistaan. Upeasti toteutetut välivideot myös suorastaan revittelevät tekijöidensä taituruudella. Kun kuvakerronta on hallussa, voi myös ilolla todeta äänipuolen futaavan toivotulla svengillä. Varsinaisia klassikkoteemoja käytetään hyvin valikoidusti ja säästeliäästi. Teosta varten sävelletty uusi musiikki toimii omilla meriiteillään niin hyvin, ettei John Williamsin klassikoiden suurempaa kierrätystä jää kaipaamaan. Musiikin lisäksi myös ääniefekteihin on saatu toivotunlaista vimmaisuutta. Valosapelien ikoninen särinä, wampojen murina ja Imperiumin laseraseiden surahtelu kuulostavat tasan siltä kuin toivoa vain voi. Ennen kaikkea hyvälle äänentoistojärjestelmälle on jälleen kerran käyttöä.
Valitettavasti tekniikan osalta mennään metsään niin että paukkuu. Kokonaan edellisen sukupolven konsolit skipanneen teoksen luulisi valjastavan nykypolven tehot suvereenisti käyttöönsä, näyttävän kauniilta ja pyörivän sulavasti. Valitettavasti tarjolla on huonosti optimoitu, heikosti pyörivä ja täynnä bugeja oleva lopputulos. Xbox Series X -konsolilla laatua priorisoivalla asetuksella ajettaessa peli pyrkii pyörimään 30 kuvan päivitysnopeudella, mutta todellisuudessa jopa tästä joudutaan tinkimään jatkuvasti. Koko seikkailun keskusalueena toimivan Kobohin pinnalla käppäillessä päivitysnopeus tippuu ajoittain jopa alle kahdenkymmenen. Vaihtoehtoisesti tarjolla olevassa suorituskykytilassa resoluutiota tiputetaan sen verran rankasti alaspäin, että kuva alkaa 4K-tarkkuuden televisiossa näyttämään jo melkoiselta mössöltä, eikä päivitysnopeus silloinkaan pysy tasaisena. Aivan kaikki alueet eivät sentään pyöri ihan yhtä tervaisesti, mutta jonkin tasoista hidastelua on joka tapauksessa havaittavissa ympäri galaksia.
Tahmaisen ruudunpäivitysnopeuden ohella teosta vaivaa myös muut Unreal-moottorille tyypilliset helmasynnit. Kaikkein räikeimmin silmään paistavat todella hitaasti latautuvat tekstuurit ja hahmomallit. Immersio särkyy tuntuvasti jutusteluseuran näyttäessä sulaneelle muovifiguurille. Kaiken lisäksi Cal tykkää välillä muun muassa vierailla karttojen ulkopuolella. Sotkun kruunaa etenkin loppua kohden yleistyvät koko pelin kaatavat bugit. Jouduin esimerkiksi mätkimään muutamaa isompaa vastustajaa pataan kahdesti siksi, että touhu jumittui taistelun päättävään videoon kokonaan.
Jediselviytyjä Kestisin toinen seikkailu on joka tapauksessa tarinansa osalta erinomainen julkaisu. Paketti itsessään on tekniset osa-alueet pois lukien taidokkaasti rakennettu. Kertaakaan noin 40-tuntisen keston aikana en tylsistynyt tai toivonut touhun olevan jo ohi. Tarinallisesti kyseessä on parasta tähtiensotailua vuosikausiin, mutta valitettavasti teknisen sähellyksen takia kokonaisuudesta on miinustettava ainakin arvostelutähden verran. Ahkerasti korjauspäivityksiä jo nyt saanut teos saattaa vielä jossain vaiheessa saavuttaa pisteen, jossa se on hyvin lähellä täyttä viittä tähteä. Nyt on tyydyttävä neljään.
Saatavilla: PC, PlayStation 5, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Erinomaisen pelin entistä parempi jatko-osa. Valitettavasti tekninen hiomattomuus himmentää muuten loistavan timantin hohdetta.
Piiloleikin intergalaktisen mestaruussarjan semifinaalit olivat tulleet päätökseen: kymmenen viikon etsintöjen jälkeen Antero jäi vihdoinkin kiinni!