Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän huomaa haikailevansa menneisyyteen. Kaikkihan oli tunnetusti ennen paremmin, koska muistikuvissa matolaatikko piirsi liki 8K-grafiikkaa ja DOS-pelit sisälsivät lähestulkoon fotorealistiset kasvomallinnukset. Nostalgia on parhaimmillaan muistikuvissa, sillä erityisesti takavuosikymmenten pelien pariin palaaminen paljastaa karun todellisuuden. 8K-resoluutio onkin muuttunut noin suunnilleen kahdeksaksi pikseliksi ja kasvomallinnus… noh, ei mennä siihen. Tämän vuoksi vanhojen pelien ehostaminen on mitä arvokkainta puuhaa, kuten Star Wars: Dark Forces Remastered hyvin osoittaa.
Ihan tuossa taannoin eli vuonna 1995 julkaistu Star Wars: Dark Forces on LucasArtsin luomus, joka esitteli pelaajien kulttisuosikiksikin kasvaneen Kyle Katarnin. Imperiumillekin aikanaan työskennellyt soturi käänsi selkänsä pahalle ja ryhtyi krediittien perässä säntäileväksi palkkasoturiksi. Kapinallisten liksat ovat todennäköisesti vaarallisen työn lisän ansiosta kohdillaan, sillä ensimmäiseksi tehtäväksi annettiin helpolta päiväreissulta tuntuva operaatio Kuolemantähden piirustusten varastamiseksi. Nykynuoriso hörähtelee tällaiselle aivan suotta. Katarnin tehtävät eivät ehkä ole osa Disneyn sorvaamaa kaanonia eikä täysin linjassa Rogue One: A Star Wars Storyn saati Andor-sarjankaan kanssa, mutta onhan Kylessä enemmän karismaa kuin Diego Lunan esittämässä tulokkaassa. Ihan joka pojasta ei kasvaisi jediä – tai valinnanvapauden myötä sithiä – Jedi Knight -jatko-osien aikana.
Dark Forces on kiistatta aikakautensa tuotos. Ensimmäisen persoonan räiskintämekaniikat ovat lainattu DOOM-aikalaisesta, mutta meno tuntuu silti melko lailla Tähtien sodan henkeä noudattelevalta. Viholliset tepastelevat aroilla maisemilla vailla huolta huomisesta eivätkä stormtrooperit ole todennäköisesti vieläkään saaneet historiansa ensimmäistä kuntsaria ampumataitotestin kiitettävästä suorituksesta. Katarn räiskii tutunlaisilla kivääreillä, pistooleilla sekä kranaateilla läpi erittäin putkimaisten kenttien. Valosapelia ei kuitenkaan vielä tällä kertaa päästä käyttämään.
Kenttäsuunnittelu on ehostetusta grafiikasta huolimatta juuri niin vanhaa kuin itse pelikin. Ränneissä juokseminen, kapeiden kujien bongaaminen sekä epätarkka loikinta palauttavat kultaisen ysärin ongelmakohdat nopeasti mieleen. Oma lukunsa on erilaisten pulmien ratkaisu, sillä nykyajan suffelisukupolvelle ei tarjota niin minkäänlaisia avustuksia tai neuvoja. Silloin kun pojista kasvoi vielä miehiä, suunnittelijoiden kieroilut ratkaistiin kipeytyneen kantapään tai GameFAQ-sivuston avulla. Kun imperiumin vankiselliä etsiessä joutuu asettelemaan hissit sopivaan järjestykseen ilman sen ylimääräisiä vinkkejä, ratkaisun keksiminen tuo oikeasti hyvän fiiliksen. Sentään kartta on tuotu helpottamaan kokemusta, vaikka ei sekään kummoinen työkalu ole.
Mikäli on vannoutunut nykyaikaisten pelien ystävä, Dark Forces Remastered ei ole kuin pimeän puolen kutsu. Sen sijaan sarjan muiden osien parissa viihtyneille sekä historiaan avoimesti suhtautuva voi nopeasti huomata, että jotkut asiat ovat ehkä sittenkin aiempaa paremmin. Klassikkoräiskinä on tehnyt isoja kompromisseja tarinankerronnassa sekä kenttäsuunnittelussa myöhempiin osiin verrattuna. Kun välivideot ovat harvassa ja nekin teknisten rajoitteiden puitteissa luotuja, juonilanka jää kiistatta latteaksi. Dark Troopereiden luoma uhkakin paljastuu jo ensimmäisen vartin jälkeen.
Koska takavuosien pelien vaikeusasteet ovat monesti aiheuttaneet päänvaivaa, voi tätä hieman pelätä tässäkin tapauksessa. Onneksi huoli on turha. Star Wars: Dark Forces ei mahdollista tallentamista kenttien aikana, mutta Katarnilla on vastapainoksi muutama elämä matkassa. Jos kuolo välillä korjaa – ja korjaahan se, kiitos universumin ärsyttävimmän miinoituksen – niin jatko onnistuu edellisestä turvallisesta kohdasta. Vaikeusasteen kiristäminen taasen nostaa vihollismääriä melkoisesti.
Lue myös: Polku rantaan laskee kaarrellen – arvostelussa Death Stranding 2: On the Beach (PC)
Remasteroitu versio rullaa PS5 Prolla odotetusti vallan mainiosti. Grafiikka on toki vanhentunutta ja yksinkertaista, mutta sinänsä resoluutio on kohdillaan ja homma toimii. Eri yhteyksissä mainitut kaatuilutkin loistavat poissaolollaan, sillä teos ei horjahdellut tai nykinyt kertaakaan koko arvostelujakson aikana. Ennen kaikkea on syytä antaa kiitosta välivideoiden toteutukselle, joka on paitsi säilyttänyt alkuperäisen hengen mutta myös parantunut selvästi.
Onko Star Wars: Dark Forces ajankohtainen ja pelaamisen arvoinen teos vielä vuonna 2026? Jos vuosi sitten retroiltu Star Wars: The Clone Wars (2002) on painunut syystäkin historian patinaan, Kyle Katarnin seikkailujen kohdalla tilanne on hiukan toisin. Ei Dark Forces ole itsenäisenä pelinä niin hyvä tai keskeinen osa Tähtien sodan kaanonia, että se olisi mikään välttämättömyys. Mutta samalla kertaa kannattaa pureutua sankarin myöhempiin seikkailuihin, jolloin vaakakuppi kallistuu positiivisuuden puolelle. Erityisesti Jedi Outcast ja Jedi Academy ovat ehdottomasti huomionarvoisia sapeliheilutuksia vielä tänäkin vuonna.
Kokonaisuutena Star Wars: Dark Forces on hauska retrokokonaisuus menneisyydestä. Remasteroidun version tekijät ovat paneutuneet luomukseen huolellisesti ja onnistuneet tuomaan paketin nykyaikaan sopivaksi ilman alkuperäisen tunnelman menettämistä. Toivottavasti jatko-osa Star Wars Jedi Knight: Dark Forces II sekä sen laajennuspaketti Mysteries of the Sith seuraavat jossain vaiheessa perästä.
Helmikuussa 2024 ainoastaan digitaalisesti julkaistusta Star Wars: Dark Forces Remasterista on nyt tehty fyysinen painos Nintendo Switchille ja PS5:lle.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐
1990-luvun klassikkoteos on modernisoitu hartaudella ja huolella. Vaikka ajan patina näkyy erityisesti kenttäsuunnittelussa, on kokonaisuus Star Wars -fanille vaivan arvoinen elämys.
Lue myös: Tehoa ja älyä, mutta vain pieniä kompromisseja – arvostelussa Roborock Saros 20 Sonic
Lue myös: Oodi pelolle – arvostelussa Resident Evil Requiem
Lue myös: Kännykkästä käsikonsoli – arvostelussa Trust GXT 735 Mylox