Ruudun täyttävä ryönä saa hymyn huulille – arvostelussa Puyo Puyo Tetris 2

Klassisten pulmapelien yhdistelmä tarjoaa pitkälti sitä samaa kuin ykkösosakin. Tuplaantunut hinta ei näy sisällössä, mutta onneksi meno on edelleen aivan yhtä riehakasta ja lystikästä.

Vuonna 2017 julkaistu Puyo Puyo Tetris on heittämällä eniten pelaamani moninpeli sitten GameCuben Super Smash Bros. Meleen. Syy satoihin tunteihin on selvä: taitopohjaisen menon omaksuu hetkessä, hektinen puuhailu aiheuttaa jatkuvaa naurunremakkaa ja lopulta revanssin saa napinpainalluksella. Kun teokselle viimein ilmoitettiin jatkoa, nousi se välittömästi loppuvuoden odotetuimpien teosten listalla ykköseksi. Sori vain Cyberpunk, mutta… Noh, ei lyödä lyötyä sen enempää.

Puyo Puyo Tetris 2 kertoo nimessään kaiken. Kyseessä on ykkösosan tavoin kaksi klassista pulmapeliä yhdistävä teos. Siinä missä Tetris lienee jokaiselle länsimaalaiselle tuttu pala kulttuuria, Puyo Puyo on suositumpaa Aasian suunnalla. Idea sinänsä on samansuuntainen, sillä puyoilussa asetellaan ylhäältä putoavia väripalloja sopivaan järjestykseen. Kun neljä samanväristä koskettaa toisiaan, ne poksahtavat pois ruudulta aiheuttaen samalla kaverille ongelmia. Kun sarjoja saa kombotettua pitkiksi pötköiksi, vierustoveri huutaa hoosiannaa. Erilaisten sytytyslankojen luonti on kaikki kaikessa. Kun ahtaaksi käynyt taulu poksahtelee ilotulitusten lailla, kyyneleet ovat molempien pelaajien silmissä.

Teos tarjoaa mahdollisuuden pelata molempia pelejä erikseen, mutta parhaimmillaan ja hektisimmillään peli on Swap-tilassa. Tällöin pelimuoto vaihtuu 30 sekunnin välein jatkaen siitä, mihin aiemmin jäätiin. Jos oma Tetris näyttää pahemmalta kuin puyoilupuoli, kaverilta putoavaa ryönää saa aikaa pelaamalla siirrettyä toiseen pelimuotoon. Vastaavasti oman tetrispalikan saa jätettyä hitaasti valumaan kohti haluttua onkaloa viimeisillä sekunneilla. Yksinkertainen systeemi on täynnä taktisia mahdollisuuksia.

Yksinpelaajille on tarjolla erillinen tarinatila. Ykkösosan maisemia ja hahmoja kierrättävä paketti on perijapanilaista höttöä, jossa kaksi maailmaa uhkaa törmätä toisiinsa. Tämä voidaan estää vain pulmapelejä pelaamalla. Ilmeisesti katastrofien yhteydessä tyypillistä lausahdusta on jatkettava muotoon ”ajatuksia, rukouksia ja törkeä määrä ryönää viholliselle”. Tarinaa voi seurata niin halutessaan, mutta itse putosin muutaman luvun jälkeen lopullisesti kyydistä. Näinpä päätin keskittyä vain matseihin ja maailmanpelastamiseen ilman sen suurempaa agendaa.

On syytä mainita, että tarinan vaikeusaste on oletuksena oppivaista sorttia. Alkuun helpot matsit muuttuvat yllättävän nopeasti rumiksi selkäsaunoiksi, jossa ainakaan omat refleksit eivät riittäneet enää alkuunkaan. Onneksi valikoista saa asetettua tekoälyn oletustasolle, jolloin pelitkin ovat jälleen reiluja.

Juonikuvion kahlaaminen tarjoaa tekemistä vajaan kymmenen tunnin ajaksi. Tehtävistä palkitaan rahan lisäksi tähdillä, joita jaetaan onnistumisen perusteella yhdestä kolmeen. Onneksi Segan tekijätiimi näyttää lintsanneen matematiikan perusopinnot, sillä ainakaan prosenttihommat eivät ole hyppysissä. Kultainen saavutuspytty kilahti plakkariin sataprosenttisesta suorituksesta, vaikka tehtäviä ja tähtiä oli suoritettavana vielä lukuisia.

Tarinatehtävät tarjoavat mukavasti vaihtelua ja erilaisia pelitiloja. Mukana on niin yhden lajin matseja kuin vaihtelevampia erikoismuotojakin. Samalla se tarjoaa oivallisen tavan perehtyä uuteen roolipelimäiseen Skill Battle -tilaan, jossa sankariköörillä on erilaisia kykyjä mehustamassa taistoa. Terveyspisteiden parannus oli itselleni ehdottomasti käytännöllisin, mutta pakotettu värivaihto, rivien putsaus sekä muut avusteetkin tarjoavat lisäjippoja vaikeisiin hetkiin. Uutuustila tuntuu harmillisesti jäävän kuitenkin vähän muun pelin jalkoihin. Sille olisi suonut jopa isomman roolin.

Verkkopelin puolella tilanne kuitenkin muuttuu, joskaan ei pelkästään hyvästä syystä. Tekijät ovat päättäneet jakaa nettimähinöitä aivan turhan pieniin lokeroihin, minkä vuoksi peliseuraa ei tunnu löytyvän lainkaan. Sunnuntai-iltana sain ensimmäisen pelikaverin vasta puolen tunnin odottelun jälkeen. Tämän jälkeen irtosi muutamakin vastustaja, joista jokainen näytti keskittyneen Skill Battle -tilaan. Joka tapauksessa jonkinlainen pikaottelu ilman tarkempia ehtokriteerejä olisi paikallaan. Ihmekös etteivät enintään kymmenissä laskettavat pelaajat löydä toisiaan, kun väki jaetaan liiga- ja hupimatsien jälkeen eri tiloihin ja tämän jälkeen vielä pelaajamäärätoiveiden mukaan.

Nettiseuraa tuskin on tulossa tulevaisuudessakaan liiaksi. Puyo Puyo Tetris 2 kompuroi nimittäin hinnoittelussaan pahasti. Kun kyseessä on kuitenkin ”vain” pulmapeli illanistujaisiin, latauspaikan 40 euron hintalappu on yksinkertaisesti kohtuuton. Julkaisijalta saatu arvostelukoodi tietysti helpottaa pelistä nauttimista, mutta silti kuluttajan tilanteeseen on helppo samaistua. Lisäksi on syytä mainita, että pelin fyysinen versio on onneksi saatavissa huomattavasti edullisempaan hintaan. Tämä lämmittää kuitenkin vain niitä, joilla on uutuuskonsolin levyasemallinen versio.

Iso osa hintaongelmasta pohjautuu myös siihen, että kyseessä on pohjimmiltaan sama peli kuin ykkösosa. Tetristä ja Puyo Puyoa on vaikea keksiä uudelleen, eikä yksi pelimuotolisäys oikein riitä tekemään kokemuksesta uudenlaista. Samat hahmot, animaatiot, loistavat ääniefektit, pelitilat sekä muut ominaisuudet saavat suuhun kierrätyksen maun. Yhtäällä nautin pelaamisesta tälläkin kertaa täysin rinnoin, toisaalta tämä oli nähty jo aiemmin.

Onneksi myös moninpelin hauskuun on samasta puusta veistettyä. Kun kaveri istahtaa viereen mittelemään taitojaan, on homman hienoutta vaikea kuvailla. Puyo Puyo Tetris 2:n lysti perustuu erityisesti sen helppouteen. Kun teoksen toiminnan ymmärtää välittömästi, kynnys kokeiluun on matala. Siitäkös se ilta yhtäkkiä sitten venyykin.

Iso osa lystiä on audiovisuaalinen tyyli ja pelin huumori. Vitsikkäät huudot, koomiset hahmot sekä vahva kustomoitavuus tekevät kokemuksesta todella hilpeän. Peli rullaa sujuvasti, lataustaukoja ei ole ja rahalla saatavat graafiset elementit antavat mahdollisuuden muokata palikoita, ääninäyttelijöitä sekä muita elementtejä mieluisaksi. Kilpailullista etua sillä ei voi ostaa, mikä on nykyaikana iloinen yllätys.

Puyo Puyo Tetris 2 on silkkaa kultaa, mutta sen hinta asettaa teoksen ylle ikävän varjon. Kun ykkösosan saa napattua parikymppisellä, jatko-osan tuplahintaa on vaikea perustella. Etenkin saman sohvan pelaajille ykkösosa saattaa hyvinkin olla parempi ostos – ainakin kunnes uutuusosa saa ensimmäiset alennuksensa. Mikäli ostopäätöksen kuitenkin tekee, on tarjolla viimeisten vuosien paras moninpeli. Edessä häämöttää kenties rikkoutuvia kaverisuhteita, mutta se on niiden herkkähipiäisten vika se.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Switch, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 3

”Nyt on sellainen sytytyslanka mielessä, että tässä räjähtää ensin ruutu ja sitten hermot.”