Klassikkopelien moderni yhdistelmä osuu napakymppiin – arvostelussa Puyo Puyo Tetris

80- ja 90-luvuilla menestystä niittäneet Tetris ja Puyo Puyo on sullottu yhteiseen pakettiin. Vaikka aika ei ole vienyt kaksikosta parasta terää, on lopputulos siltikin enemmän kuin osiensa summa.

25.05.2017

Uutuuskonsolien ilmestyminen on pelaajakansalle aina suuri hetki, vaikka pelivalikoimassa harvemmin onkaan vielä aihetta riemulle. Kun tyhjästä on paha nyhjästä, saattaa matkaan tarttua vähemmän tunnettujakin nimikkeitä. Yksi tällainen on Puyo Puyo Tetris, joka yhdistää nimensä mukaisesti kaksi klassista pulmapeliä. Tutuista palasista koottu pläjäys tarjoaa erinomaisen paketin moninpelisessioihin.

Vuonna 1984 ilmestynyt Tetris lienee tuttu jokaiselle peleistä mitään tietävälle, mutta Compilen luoma Puyo Puyo on lännessä hitusen harvinaisempi tapaus. Molempien pelien perusperiaate on sama: ylhäältä tupsahtaa palikoita erilaisissa muodoissa, jotka täytyy asettaa pelialueelle mahdollisimman tiiviisti. Merkittävin ero on putoavien palasten rakenteessa, sillä Puyo Puyon pallurat voi katkaista osiin hyödyntämällä alueen korkeuseroja. Siinä missä Tetriksessä palikat poistuvat täysiä rivejä keräten, Puyo Puyossa kerätään vähintään neljän pallon kokoisia pötköjä.

Kummankin pelin nerokkuus piilee kilpailullisessa elementissä, sillä matsia pelataan itsensä lisäksi myös kaveria vastaan. Vaikka pelaajat naputtelevat omia pelikenttiänsä, on tekemisellä vaikutusta myös vihulaisen peliin. Nyrkkisääntönä on se, että mitä isommin saa omaa pöytäänsä tyhjennettyä, sitä enemmän se härnää vastustajan toimintaa. Vieressä istuvan kaverin tyrmistynyttä sönkötystä on nautinnollista kuunnella tilanteessa, jossa entuudestaan tukalaksi äitynyt pelitilanne turmeltuu lopullisesti yllätysrivien ilmestymiseen.

Puyo Puyo Tetriksen hauskin puoli on sen tavassa yhdistää kaksi peliä yhteen: otteluita voi pelata halutessaan ristiin rastiin. Mahdollisuus antaa mukavaa tasaisuutta ja vaihtelua eritasoisten pelaajien mittelöihin. Lisäksi pelimuodoista on erilaisia variaatoita. Swap-tilassa pelitila vaihtuu säännöllisesti, Big Bangissa taistellaan vastustajan terveyspisteitä vastaan ja Fusionissa Puyo Puyo sekä Tetris yhdistyvät yhdeksi uutuustilaksi. Jokaisessa tilassa on omat hupinsa ja niksinsä, joten jokaiselle on tarjolla omanlaiseen metkuiluun sopivaa hauskanpitoa.

Mikäli kaverit sattuvat olemaan edelleen vollottamassa tappion aiheuttamasta mielipahasta, voi lystiä jatkaa itsekseen. Äärimmäisen japanihenkinen ja omituinen tarinatila tarjoaa puitteet tekoälyä vastaan pelaamiselle. Animea tihkuvien hahmojen seikkailu on omanlaisensa variaatio Pokémon-seikkailuista, joissa jokainen vastaantuleva olio on haastettava mittelöön. Juonikuviossa ei ole minkäänlaista tolkkua, mutta lopputulos onnistuu kääntämään päättömyytensä edukseen. Dialogit voi halutessaan toki skipatakin, mikäli pelaaminen kiinnostaa höpinöitä enemmän. Tarinatilan ainoa merkittävä ongelma on sen hetkittäin pomppiva vaikeusaste.

Vaikka yksinpeli tarjoaa hetkittäin melkoisia löylytyksiä, todellinen haaste on tarjolla verkkopuolella. Switchin pelaajakunta on harvalukuisuudessaan ongelmallinen, joten peliseuraa ei tahdo aina piisata. Pelin parissa viihtyvät ovatkin sitten sen tason palikkamestareita, että Tetris– ja Puyo Puyo -harrastelijat huomaavat muutaman ottelun jälkeen saaneensa elämänsä pahimman selkäsaunan. Teoksen eduksi on sanottava, että tappiota ei voi laittaa verkko-ongelmien piikkiin. Viiveetön ja sujuva nettimittelöinti päättyy jokaisella kerralla omaan tunarointiin tai vastustajan paremmuuteen.

Ulkoasullinen toteutus on animea hyvässä ja pahassa. Sarjakuvamaisen tyylikäs audiovisuaalinen tyyli koostuu kimeistä huudahduksista, överiksi vedetyistä hahmoista ja pilipalimusiikista. Kokonaisuus on eheä, toimiva ja sujuva. Ainoa teknisen puolen moite on Switchin Joy-Con-ohjainten tarkkuudessa, sillä pikkupalikoilla pelatessa sattuu toisinaan ikäviä ja turhia kämmejä. Etenkin pelisohvan edessä oleva raskasrakenteinen pöytä tahtoi toisinaan häiritä yhteyttä, mikä tekee kiihkeätempoisesta strategiataistosta ongelmallista. Konsolin ja ohjaimen välinen alue kannattaakin siis pitää tyystin tyhjänä.

Puyo Puyo Tetriksen ainoa isompi murhe on sen turhan kallis hintalappu. Paketille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus, vaikka 40 euron setelinivaska tuntuu herkästi liian isolta summalta kahdesta minipelistä. Lopputulos tarjoaa mainiota hupia etenkin moninpelisessioihin, minkä lisäksi teos on erinomainen esimerkki Switchin ohjaimen kimppapelimahdollisuuksista. Vaikka vuoroin tunaroiva ja puijaava tekoäly vie parhaan terän yksinpelistä, kaverin kanssa pelaaminen antaa moisen puutteen anteeksi. Tetris ja Puyo Puyo ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta yhä edelleen silkkaa neroutta.

Saatavilla: Nintendo Switch (testattu), PlayStation 4
Ikäraja: PEGI 3

Lisää luettavaa