Resident Evil -sarjan seitsemännellä numeroidulla osalla käynnistynyt renessanssi onnistui palauttamaan hieman sivuraiteille eksyneet seikkailut takaisin juurilleen. Resident Evil 7: Biohazard oli kuitenkin monien mielestä niin pelottava, että seuraavalla osalla tehtiin jo hienoista kaistanvaihtoa takaisin toimintapainotteisuuden pariin. Resident Evil Village oli toki erinomainen peli, mutta monien mielestä sarjan ensimmäisten osien keskiössä oleva kauhu oli jälleen kerran jäänyt toissijaiseksi puhtaan räiskinnän rinnalla. Resident Evil Requiem pyrkii tarjoilemaan kokonaisuuden, joka yhdistää kauhun ja toiminnan kauniisti samaan pakettiin.
FBI:n toimistossa istumaan tottunut analyytikko Grace Ashcroft lähetetään yllättäen kenttähommiin, kun tämän äidin traagisen murhan tapahtumapaikalta löytyy uusi ruumis. Pienikokoinen ja poikkeuksellisen säikky nuori nainen tempautuu tahtomattaan keskelle läpi koko sarjan jatkunutta massiivista salaliittoa. Pian Grace päätyy kaapatuksi ja sattumalta samoja johtolankoja seuraava Leon S. Kennedy lähtee ajojahtiin pelastaakseen naisen. Seuraa lukemattomia täyskäännöksiä sisältävä seikkailu, jonka aikana viedään merkittävä osa sarjan historian aikana aukijääneitä juonilankoja maaliin.
Kampanjan aikana vuorotellaan kahden täysin toisistaan poikkeavan pelityylin välillä. Gracella pelatessa meno on hyvin lähellä klassista selviytymiskauhua. Aseita on tarjolla hyvin niukalti ja panoksia vieläkin vähemmän. Pääasiallisena selviytymiskeinona näissä osioissa toimivat hiippailu, piiloutuminen ja pakeneminen. Etenemään pääsee lähinnä erilaisia pulmia ratkomalla ja avaimia eri oviin etsimällä. Suuren osan ajasta naisen perässä on jokin täysin voittamaton taho, jonka tieltä voi lähinnä yrittää pysytellä pois. Meno lainailee tältä osin kauhugenren moderneilta klassikoilta, kuten Alien Isolationilta ja Amnesia-sarjalta tuntuvasti. Oletusarvoisesti Gracella pelataan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, joka on myös omiaan tuomaan kauhun huomattavasti lähemmäs kuin selän takaa tapahtumia tarkkaillessa. Realistinen grafiikka ja kauhun iholle tuova näkökulma nostavat nämä osiot koko sarjan ehdottomasti pelottavimpien joukkoon.
Kauhupainotteista hiippailua on vaakakupin toisella puolella tasapainottamassa Leonilla pelattavat toimintaosuudet. Sarjan toisiksi kovimmalla alfauroksella seikkailtavat hetket muistuttavat tyylillisesti huomattavasti neljännestä Resident Evil -pelistä tutuksi tullutta räimettä. Oletusarvoisesti kolmannesta persoonasta koettavat osiot ovat pääosan ajasta puhdasta voimafantasiaa. Varsinkin kampanjan puolivälin tienoilla kaikki vivut väännetään iloisesti aina yhteentoista asti ja jarruvaijerit lyödään kokonaan katki. Vaikka herra Kennedyllä alkaa ikää olla jo tuntuvasti ja vaivaapa tätä muutama krooninen terveysongelmakin, luonnistuvat ikoniset kiertopotkut edelleen lähes totutun vimmaisesti.
Kahden pelityylin välinen tasapaino on erinomainen. Juuri kun toisen hahmon mekaniikat alkavat tuntua liiankin tutuilta, vaihdetaan näkökulmaa toisaalle. Pelimekaaniset erot tuovat mukanaan myös sopivasti vaihtelua noin 15-tuntiseen kampanjaan. Tarinan kaikkein rankimmat kauhupainotteiset osiot on sijoitettu aivan teoksen alkuun, joten mikäli meno äityy liian rankaksi, voi lohduttautua sillä tiedolla, että loppua kohden homma helpottuu hienoisesti. Kaiken kaikkiaan tarjolla on yksi koko sarjan historian hiotuimmista ja tasapainoisimmista seikkailuista.
Audiovisuaaliselta toteutukseltaan Resident Evil Requiem on yksi upeimmista koskaan julkaistuista videopeleistä. Capcomin oma RE Engine -pelimoottori on vuosien varrella osoittautunut todella näyttäväksi ja hyvin skaalautuvaksi työjuhdaksi. Edellisen konsolisukupolven ollessa vihdoin historiaa, voidaan ruudulle marssittaa aitoja nykysukupolven ominaisuuksia. Moottoriin on pultattu tällä kerralla mukaan muun muassa polunseurannan kaltaisia ultravaativia grafiikkaominaisuuksia. Paketissa on mukana myös tuki uusimmille tekoälypohjaisille skaalaimille ja ruudunluontitekniikoille. Halutessaan meno skaalautuu myös alaspäin todella vaivattomasti.
Tiltin tehokone Beastilla grafiikka-asetukset pystyi lyömään tappiin jopa 4K-resoluutiolla ilman minkäänlaisia suorituskykyongelmia. Vähempitehoisella Valkoisella Valaallakin homma pyörii skaalauksen avulla reippaasti yli maagisena pidetyillä 60 kuvan sekuntivauhtiin krumeluurien ollessa täysillä. Ihastuttavasti, asetuksia hieman puukottamalla, touhu rullaa nätisti myös jo aidosti ikääntyvällä Steam Deckilläkin. Asetusten ollessa alimmillaan, teos myös näyttää edelleen poikkeuksellisen nätille. Valven mobiiliraudallakin vauhdit yltävät ilman ruudunluontityökaluja maagiseen 60 kuvan sekuntivauhtiin. On suorastaan sydäntälämmittävää nähdä vuonna 2026 aito AAA-tason teos, joka on heti julkaisussaan myös tekniikan osalta hiottu ja viimeistelty kokonaisuus.
Lue myös: Hyppiä ikä kaikki – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition
Grafiikkanupit kaakkoon heittämällä meno on niin naurettavan nätin näköistä, että leukaa joutuu poimimaan lattian tasolta jatkuvasti. Ulkotiloja piiskaava vesisade ja sisätiloissa tapahtuva valon ja varjon leikki lyövät ällikällä kenet tahansa ruutua tuijottavan. Maaston ja maailman mallinnuksen ohella myös hahmomallit ovat järjettömän yksityiskohtaisia ja uskomattoman upeasti animoituja. Upeasti ikääntyneen Leonin uurteita keränneet kasvot kertovat jo itsessään omaa tarinaansa ja seikkailun lukuisat hirviöt ovat groteskimpia kuin koskaan aiemmin. Grafiikan ollessa näin tarkkaa, on luonnollisesti myös teoksen hurme aiempaa yrjöttävämpää. Meno onkin aivan alusta saakka ihan puhdasta K18-meininkiä, eikä ruudun ääreen tule missään vaiheessa päästää herkkävatsaisia.
Sarjan kaksi edellistä osaa olivat tietynlaisia kunnianosoituksia koko kauhun genrelle. Seitsemäs peli oli eräänlainen amalgaami lännen ja idän kauhukuvastosta. Resident Evil Village puolestaan kokosi yhteen Universal-studioiden legendaariset hirviöt, toki japanilaisen linssin läpi tarkasteltuna ja oli näin ollen tribuutti Hollywoodin kauhun kulta-ajoille. Tällä kerralla tunnutaan ammennettavan eurooppalaisen kauhun soppakattilasta. Gore on aiempaa huomattavasti muhjuisempaa ja hirviöt rosoisempia kuin koskaan ennen. Kun jo ensimmäisessä väkivaltakohtauksessa tungetaan hiilihanko zombien silmäkuoppaan, ei vertailulta italialaisiin zombieleffoihin voi välttyä. Onpa mukana myös eräs hahmo, joka on ilmiselvä kunnianosoitus itse Lucio Fulcin legendaariselle The Beyondille.
Hattua ei myöskään nosteta vain elokuvamaailman vaikutteille, vaan mukana on aivan järjetön määrä pieniä silmäniskuja sarjan omien tapahtumien ja hahmojen suuntaan. Erityisen upeaa on, että viittauksia heitellään tällä kerralla myös pelisarjan lukuisien sivuosien suuntaan. Mukana menossa on muun muassa harvojen muistamasta Outbreak-sivusarjasta tuttu Alyssa Ashcroft. Pelialueita tarkkaan tutkimalla voi bongailla lähes jatkuvasti viittauksia tapahtumiin, paikkoihin tai tuttuihin hahmoihin. Myös kampanjan rakenne tuntuu ajoittain eräänlaiselta “Parhaat palat” -kokoelmalta, jossa sarjassa aiemmin nähtyjä ikonisia kohtauksia pääsee kokemaan uusin tavoin. Käytännössä kaikki kunnianosoitukset on kuitenkin toteutettu niin, että sarjaa tuntemattomatkin pelaajat pystyvät nauttimaan teoksesta täysin omana kokonaisuutenaan, historiasta suuremmin piittaamatta.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on yksi tänä vuonna 30 vuotta täyttävän sarjan parhaista osista, ellei jopa paras. Tarjolla on niin tarinan, pelimekaniikkojen kuin tekniikankin osalta loppuunsa asti lähes täydelliseksi hiottu kokonaisuus. Vaikka tekstiä kirjoittaessa eletäänkin vielä maaliskuun alussa, tuntuisi silti pienoinen ihme, mikäli teos ei olisi koko pelivuoden 2026 kirkkainta kärkikastia.
Saatavilla: Nintendo Switch 2, PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐⭐
Klassikkopelisarjan uusin osa onnistuu kumartamaan menneelle, kuitenkaan pyllistämättä nykyiselle. Äärimmäisen hiottu kokonaisuus hurmaa niin tarinallisella kuin teknisellä toteutuksellaan. Kauhua pelkäämättömille pelaajille puhdas pakkohankinta.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Puistopartiolle töitä – arvostelussa Jurassic World Evolution 3
Lue myös: Polttopallovaikutteista tennistä – arvostelussa Mario Tennis Fever
Lue myös: Kaiken mullistavat klikit – arvostelussa Logitech PRO X2 SUPERSTRIKE