Alkuperäisesti PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla päivänvalonsa nähnyt Need for Speed: Hot Pursuit tupsahtaa yllättäen kuluttajien kisastudioihin lisänimikkeellä Remastered. Teos on pysynyt uskollisena alkuperälleen, mutta samalla saanut reiluhkon kasvojenkohotuksen remasteroinnin muodossa. Perstuntuma on kohdallaan ja meininki mainio, mutta onko kyseessä tervetullut paluu vai yritys saada taaloja talolle?
Need for Speed: Hot Pursuit Remastered edustaa arcademaista kaahailua. Neljään eri “vauhtiluokkaan” listattuja autoja on roppakaupalla, mutta loppupeleissä valinnalla ei ole väliä. Toki jokaisella nelirenkaisella on omat vertailulukemansa nopeuden ja kiihtyvyyden saralla, mutta vaihtelevuudet ovat käytännössä merkityksettömiä. Tekoälykaaharit valitsevat autonsa oman valintasi perusteella, jotta rallittelu pysyy tasaisena. Autoja ei myöskään voi tuunailla tai viritellä mihinkään suuntaan. Värivaihtoehtoja piisaa puolestaan koko paletin mukaan. Esimerkiksi Forza-konkarille Need for Speed: Hot Pursuit Remasteredin suunta voi tuntua tylsältä, mutta pelattavuus näiden kahden välillä ei oikeastaan ole edes verrattavissa. Yksi tykkää muhkummasta, toinen jostain muusta.
Autovalikoima on kaahailun alussa hyvin suppea, mutta uutta rautaa saadaan talliin pelaajan edetessä arvoissa. Arvoja kerätään molemmille puolille lakia riippuen siitä, kumman roolin ottaa ajojen aikana. Roolitus on vapaasti lähestyttävissä, sillä yksin- sekä moninpelin puolella on pelaajalla vapaus valita kumman osapuolen tehtäviä suorittaa. Pisteitä arvojen nostoon jaellaan voitoista, kisojen aikana löydetyistä oikoreiteistä sekä tietenkin muista kaahailuun “liittyvistä” toiminnoista. Lisäpisteitä tienataan esimerkiksi kiilaamalla kilpailija kolariin tai vaikkapa pakenemalla poliisin haavista.
Katukaahareiden ja poliisien roolitus toimii yllättävänkin positiivisesti. Need for Speed: Hot Pursuit Remasteredin ydin rakentuu erilaisille vastakkainasetteluille, joissa kaaharit yrittävät paeta ja lain pitkä koura pyrkii estämään mokomat asfalttisoturit. Mukana on myös perinteisempää kisailua ja tietysti pakollinen vapaa-ajelu pitkin pelialuetta. Päämoodit eivät juuri toisistaan erotu, sillä pohjalla on aina joko pako tai pidätetyksi tuleminen. Samat muodot pätevät niin yksinpelin puolella kuten verkossakin, joten kokemus on mahdollista kokea molemmin puolin kaahailua. Onpahan sekaan heitetty myös alustojen välinen moninpeli, joten yhteisöllistä pelaamista on luvassa siitä pitäville. Eläköön alustariippumaton verkkopelaaminen, kiitos kun olet olemassa!
Arcadeen painottuvaa kaasuttelua tehostetaan myös molemmille puolille jaetuista lisähärpäkkeistä, joilla kisailuista saadaan moniulotteisempia. Roolista riippumatta ratin taakse asettunut kaahailija kantaa mukanaan ominaisuuksia autossaan joko omaksi edukseen tai vastapuolen kiusaksi. Peräluukusta putoavat piikkimatot hidastavat perässä ahdistelevaa autoilijaa hyvinkin vikkelästi. Poliisi voi määrätä partion katkaisemaan tien seuraavaan mutkaan tai vaikkapa iskeä elektromagneettisella pulssilla katukaaharin virrat kiinni hetkeksi. Kaahari iskee nitron tankkiin ja nostaa huippunopeudet aivan tappiin muutamaksi sekunneiksi ja niin edelleen. Arsenaalin käyttöä kannattaa pohtia strategisesti, sillä tietyissä tilanteissa oikein ajoitettu yllätys kääntää varmalta näyttäneen tilanteen päälaelleen helposti. Kokemus tekee mestarin ja jotain sinnepäin.
Miltä se kokemus sitten näyttää tai kuulostaa? Ulkokuori on tyypillistä remasterointia, eli odotettavissa on kohotettua resoluutiota, lisää yksityiskohtia sekä graafisia lisäherkkuja ja tietenkin korkeampi ruudunpäivitys. Ainakin Xbox One X:llä on mahdollisuus täräyttää joko graafinen anti huippuluokkaansa rajaten ruudunpäivitystä tai vapauttaa sulava 60 ruutukuvan sekuntitahti täyteen liukuunsa. X:n graafiset ehostukset eivät tehneet allekirjoittaneeseen juuri vaikutusta, joten omat kaahailuni kulkivat korkeammalla ruudunpäivityksellä huomattavasti mielekkäämmin. Muutoinkin rummutan aina suorituskyky edellä ja ulkoasu vasta sitten.
Vaikka graafinen ulkoasu jätti ainakin itseni hieman kylmäksi, on musiikki- ja äänipuoli ihan oma luokkansa. Suurin kiitos kuuluu Need for Speed: Hot Pursuit Remasteredin oivalliselle soundtrackille. Vaikka tituleeraan itseni pääosin metallimieheksi, katukaahailuun valittu musiikkisekoitus kevyemmistä genreistä miellyttää ja sopii bensapippaloiden tunnelmaan kuin nenä päähän. Ehdottomat ykkösvalinnat osoitetaan Deadmau5:lle ja Pendulumille, jotka suorastaan kutsuivat syliinsä muistuttamaan minua nuoruuteni bassojumputuksen huippuhetkistä. Oman musiikillisen ylistyksen lisäksi kollegani Tonppa kehui Need for Speed: Hot Pursuit Remasteredin vaikuttavia Dolby Atmos -ominaisuuksia. Mies kokee teoksen olevan kuin tehty demottamaan edellä mainittua äänikanavointia. Vauhdin hurmassa tunneleissa raikaavat kaikuefektit, pään ylitse lentävät virkavallan helikopterit ja ylipäätänsä koko kaahailun ympäristö herättävät kotiteatterin eloon aivan uskomattomalla tavalla. Antoisa kokemus, jota voi lämmöllä suositella etenkin monikanavasurroundista diggaaville yksilöille.
Joillekin nostalgian huurua herättävä Need for Speed: Hot Pursuit Remastered on kelvollinen kaahailupaketti kevyempään henkeen. Lainsuojattomuudesta huolimatta meininki on rentoa pelaamisen painottuen puhtaasti arcaden puolelle. Teos on erityisesti oivallinen valinta myös illanviettoon helppoutensa puolesta. Kuka tahansa voi napata ohjaimen kätösiinsä ja ajella muutaman rundin ilman stressiä taidottomuudesta. Henkilökohtaisesti kyseessä ei ole nostalginen kuminpoltto katuun vaan yllättävän positiivinen kosketus Need for Speedin maailmaan.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X (testattu), Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
Sheriffille tuli mitta täyteen kun Audikuskilla tuntui olevan niin kovin vaikeaa käyttää vilkkua.