Bilepelit ovat kovassa huudossa, kun Among Usin ja Fall Guysin kaltaiset hitit vetoavat kokonaan uudenlaiseen pelaajamassaan. Jokaista onnistujaa kohti on kuitenkin luotu kymmenittäin epäonnistumaan tuomittuja teoksia, joiden pariin ei illanistujaisissa edes vaivauduta katsomaan. Mehukkaammille apajille pyrkii nyt Ubisoft, jonka Mumbain osaston kehittämä OddBallers iskee kielen poskeen muuntamalla jo entuudestaan rempseän polttopallon vieläkin kepeämmäksi ajanvietteeksi.
OddBallers tarjoaa läjän minipelejä, jotka ammentavat enemmän tai vähemmän polttopallosta. Neljän tai kuuden hengen peleissä mitellään viimeisestä eloonjääneestä, aktiivisimmasta torvensoittajasta, vihollisjoukkueen vessan nopeimmasta hajottajasta sekä muista välituntien klassikkolajeista. Valtaosa lajeista on kaikki kaikkia vastaan, mutta hetkittäin jakaudutaan erikokoisiin tiimeihin pelaamaan samaan päätyyn. Kevyet ja yksinkertaiset pelit oppii Mario Partyn hengessä kädenkäänteessä, joten oppimiskynnys ei tiputa ketään kyydistä. Monissa lajeissa tuurin merkitys saa kaiken kukkuraksi osaavimman pelaajan häviämään säännöllisin väliajoin. On mukana silti ultimaten kaltaisia taitopelejäkin.
Jos Ubisoftia on viimeisten vuosien Assassin’s Creedien ja Far Cryiden saapuessa kritisoitu liiallisesta laajuudesta, OddBallers osoittaa myös vanhan koiran yksinkertaistuvan tarpeen vaatiessa. Kaikki lajit vaativat liikkumisen ohella kolmea painiketta: esineiden heittämisen ohella väistellään sekä otetaan kohteesta kiinni. Kun kolme painiketta on selkärangassa, jokaiseen lajin oppii hetkessä. Mekaniikat tuovat mieleen vuosikymmenen takaisen When Vikings Attack! -teoksen, joskin sarvipäisten soturien seikkailullisuus jää tällä erää haaveeksi.
Yksi ottelu koostuu useammasta kierroksesta, joiden voittaja ja kakkonen saavat plakkariin pisteitä. Kunhan saldo saavuttaa tarvitun rajapyykin, pitää vielä voittaa yksi erä lisää. Tämä tuo mukavaa jännitettä loppuvääntöön, sillä muut pelaajat ottavat mestaruutta janoavan pelaajan silmätikukseen. Ja jos tässä ei rehdin pelin hengessä onnistuta, voi pelistä pudonnut härnätä vielä kentän ulkopuolelta haluamaansa kohdetta. Menestyjiä ei katsota Suomessa eikä OddBallersissa hyvällä.
Kuten minipelien kohdalla sopii olettaa, teos tukee paikallista moninpeliä. Noin minuutin tai parin mittaiset haasteet ovat sopivan intensiivisiä pitääkseen otteessaan seuraavaan lajiin asti. Tarvittaessa mukaan saa napattua myös eritasoisia tekoälypelaajia. Jostain syystä paikallisesta pelaamisesta ei kuitenkaan kerry kokemusta, vaan sitä varten on mentävä verkkoon.
Valitettavasti verkkopuoli osoittaa karulla tavalla sen, ettei OddBallersista taida olla Fall Guysin nujertajaksi. Vaikka matsiin tarvitaan kolmesta viiteen lisäpelaajaa, on tämän saavuttaminen käytännössä mahdotonta. Pelkästään PlayStationilla pelaavaa seuraa en saanut haalittua etsinnöistä huolimatta ensimmäistäkään, ja cross-playn kytkennällä sai läpi viikonlopun jatkuneissa etsintätuokioissa kerran aikaan kolmen pelaajan ja yhden tekoälyhahmon ohjastaman taiston. Tämän jälkeen sekin aula hajaantui eri suuntiin, eikä tarjolle jäänyt kuin bottien asettama haaste. Pelin ostaneiden määrää en tiedä, mutta todennäköisesti kaikki neljä viikonloppuna tavattua pelaajaa ovat valitettavan iso osa tästä joukosta.
Cross-play-tuki itsessään olisi erinomainen lisä, mutta peliseuran täydellinen puuttuminen on surullista. Keinoälyn kyvyt eivät ole riittäviä, vaan perustasolla ottelut voittaa vaikkei edes yrittäisi kunnolla. Kokeilin huvin vuoksi pelata niin pitkään, että kone saisi edes yhden erävoiton. Lopetin viiden täyden ottelun jälkeen vailla pelkoa kruunun menetyksestä.
Kuten mainittua, kokemusta kertyy vain nettimatseista tai sen avulla avatuista tekoälymittelöistä. Käytännössä erilaisia kustomointiesineitä sekä pelin kauppapaikan valuuttaa etsivät joutuvat täten joko odottamaan OddBallers-buumin räjähtämistä tai pelaamaan keinoälyä vastaan. Näiden avautuminen paikallisessa pelissä antaisi sentään pienen syyn innostua kokeilemaan peliä kavereidenkin kanssa.
Audiovisuaalinen tyyli on erittäin turvallista ja mobiilipelimäistä. Stereotypioilla leikittelevät hahmot tasapainottelevat hetkittäin hyvän maun rajoilla, mutta tästä on vaikea pahoittaa mieltään edes nyky-yhteiskunnassa humoristisen olemuksen vuoksi. Kattavat kustomointivaihtoehdot mahdollistavat hyvin monipuolisten ukkojen ja akkojen väsäämisen. Uusia vaatteita sekä tuuletuksia aukeaa sekä kokemustasoja keräämällä että kauppapaikan varannoista.
Harmillisesti tekninen toteutus on melkoisen lattea. Visuaalinen tyyli on ymmärrettävä valinta, mutta kohtuuttoman pitkät lataustauot, hahmojen jumiutuminen kenttiin sekä tekoälyn ajoittainen jäätyminen latistavat kummasti mieltä. Myös verkkopelissä kanssapeluri jämähti paikalleen yhden erän ajaksi. Se jäi lopulta epäselväksi, oliko kyseessä jääkaappikäynti tai mielenosoitus, mutta soturi oli lajia edeltäneessä ja sitä seuranneessa aktiviteetissa täysin normaalisti mukana.
OddBallers on kelpo yritys, mutta menestystarinaksi siitä ei ole. Valitettavasti lopputulos tuntuu uppoavan juuri siihen samaan keskinkertaiseen massaan kuin niin monet historian hiekkaan vajonneet minipelikokoelmat aiemmin. Vaikka aktiviteeteissa on ideaa ja yksinkertaisuus on hyve, pelaajakato yhdessä liiallisen verkkopainotuksen kanssa synkistävät mielen.
20 euron hintalapun tiputtaminen enintään euroon, varustekaupan muuttaminen mikromaksupohjaiseksi ja pelin tuominen cross-play-tuella mobiililaitteille voisi vielä olla ratkaiseva elvytys, jolla pelaajakunta saataisiin kuntoon. Sen jälkeen OddBallersille voisi ehkä antaa kolmannen tähden.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Switch, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
** / *****
OddBallersin hauskat ideat syntyivät kuolleena, sillä täysin autio verkkopeli pakottaa sisältököyhempiin paikallisiin vääntöihin. Niissä peli on parhaimmillaan, mutta etenemisestä ei tarvitse haaveilla ilman nettimähinää.
”Olisipa meidänkin vuosikerrasta tullut muurareita, taksikuskeja, suutareita.”