Extraction shooter -pelit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Niitä on nähty sekä muiden pelien sisäisinä pelimuotoina että itsenäisinä teoksina. Viime vuonna ilmestynyt Arc Raiders nousi isoksi hitiksi genressä, keräten pariinsa myös pelaajia, jotka eivät normaalisti tämän lajityypin suuntaan vilkaisekaan. Nyt tieteisräiskintöjen kuninkaana tunnettu pelistudio Bungie on astumassa samoille markkinoille omalla teoksellaan, Marathonilla, varovaisen toiveikkain odotuksin. Ovatko Halo– ja Destiny-pelisarjojen luojat ottamassa harha-askelta tyhjyyteen vai ollaanko tässä jonkun isomman äärellä?
Marathonin kehystarina sijoittuu vuoteen 2893 kaukaisen Tau Ceti IV -planeetan pinnalle, jonne ihmiset perustivat vuosia sitten uuden siirtokunnan. Kun muukalaisten hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta siirtokunnasta saadaan ensimmäisiä elonmerkkejä vuosikausiin, lähettävät siirtokuntaa kohtaan vahvoja intressejä omaavat korporaatiot palkkasotureita tutkimaan aluetta, keräämään resursseja ja selvittämään, mitä planeetalla on oikeasti tapahtunut. Planeetan pintaa hallitsevat muukalaiset sekä pelaajien edustamat häikäilemättömät onnenonkijat takaavat sen, että ympäristö on ainakin vihamielinen heti alusta alkaen.
Pelaajahahmot eli juoksijat siirtävät tietoisuutensa keinotekoisten taistelurobottien kehoihin, jonka jälkeen heidät heitetään Tau Ceti IV:n vaaralliseen ympäristöön joko yksin tai kolmen hengen ryhmissä. Tarkoituksena on tutkia planeetan pintaa ja kerätä sieltä mahdollisimman paljon hyödyllisiä resursseja mukaansa, taistellen samalla tekoälyvihollisia sekä muita pelaajia vastaan. Genrelle tyypillisesti kuoleman korjatessa pelaaja pudottaa myös kaikki sillä hetkellä mukanaan olevat tavarat kanssapelaajien kerättäväksi. Varusteet saa mukaansa vain, jos selviää hengissä ulos alueelta satunnaisesti eri puolille avautuvien portaalien kautta. Eli planeetan pinnalle lähdettäessä on aina varauduttava siihen, että mukaan ottamansa varusteet päätyvätkin muiden pelaajien reppuihin.
Oman hahmon kehittämiseen mieleisekseen on tarjolla varsin paljon vaihtoehtoja: sopivilla perusominaisuuksilla varustetun robottikehon voi valita kuuden hyvin erilaisen vaihtoehdon väliltä ja repun voi täyttää omaa pelitapaa tukevilla lisävarusteilla. Kunhan koko ajan pitää mielessään sen, että kaiken planeetan pinnalle viemänsä varusteet voi menettää silmän räpäyksessä kuoleman koittaessa. Varovaisemmille pelaajille onkin tarjolla ilmaisia, vain olennaisimmat perustarvikkeet sisältäviä varustekokonaisuuksia. Pelin löyhää juonta viedään eteenpäin tekemällä planeetan pinnalla eri korporaatioiden nimissä suoritettavia tehtäviä. Osa niistä on juonta edistäviä siinä missä toiset taas yksinkertaisempia tappo- tai tavarankeruudiilejä. Tehtävät näkyvät koko ajan myös tiimin muille jäsenille, mikä helpottaa ryhmän yhteistoimintaa huomattavasti. Pelaajan maineen kiiriessä korporaatioiden silmissä, aukeaa pelaajalla myös enemmän ja parempia lisävarusteita sekä ominaisuuksia, kuten vaikka varastotilan laajentaminen hankittavaksi. Korporaatiot myös painottavat omia erilaisia tavoitteitaan, kuten mineraalien keruuta tai ihan vaan anarkian lietsomista Tau Ceti IV:ssä.
Extraction shooter -pelit eivät raadollisen luonteensa vuoksi sovellu ihan kaikille pelaajille. Se, että pelaajahahmot ovat periaatteessa lähes kertakäyttöisiä ja helposti korvattavia ruumiita sopiikin pelin luonteeseen varsin hyvin. Marathon erottuu genren muista teoksista omalaatuisen graafisen tyylinsä lisäksi myös todella toimivana FPS-pelinä. Bungie osaa tehdä laadukkaan räiskinnän ja sen huomaa kyllä kaikesta. Aseet on suunniteltu hyvin, kuten odottaa saattaa ja niitä on paljon erilaisia tarjolla. Toiminta planeetan pinnalla on todella karua: murhaavan tehokkaat tekoälyviholliset huomaavat juoksijat jo kaukaa ja kohtaamiset muiden pelaajien kanssa päätyvät lähes pomminvarmasti nopeaan välienselvittelyyn. Marathon eroaakin esimerkiksi aiemmin mainitusta Arc Raidersista siinä, että mitään huteria liittoutumisia saatikka yhteistyötä ei kanssapelaajien kanssa juurikaan pääse muodostumaan. Varsinkin yksin pelatessa kannattaakin jokaiseen tulitaisteluun osallistumista harkita tarkasti, sillä potentiaalisen nopean kuoleman lisäksi taistelun äänet houkuttelevat helposti paikalle muita onnenonkijoita. Varovaiseen toimintaan pakottaa jo sekin, että taistelurobotti kuumenee kaikesta rauhallista kävelyä kovemmasta toiminnasta ja hahmonsa ylikuumenemaan päästänyt pelaaja onkin hetken aikaa helppoa riistaa muille.
Pelattavia karttoja on alkuun kaksi kappaletta ja kokemuksen myötä niitä aukeaa vielä pari lisää pelin edetessä. Kartat ovat ympäristöiltään hyvin erilaisia ja niissä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia löydettäväksi. Teoksen värimaailma ja kuvasto ovatkin sitten ainakin omassa lähipiirissä jakaneet pelaajakuntaa vahvasti. Jos jotain niin ainakin Bungiella on teoksen suhteen ollut vahva visio, jota pelin audiovisuaaliset elementit tukevat hienosti. Karttojen ja esimerkiksi kausipassista saatavien kiinnostavien kilkkeiden vähäinen määrä ei varmasti yllätä ketään Destinyn parissa vuosia viettänyttä, sillä Bungien teoksissa painopiste on aina aseiden suunnittelussa. Marathon jatkaa samaa hyväksi havaittua linjaa. Kannattaa toki huomioida, että ainakin arvostelusession aikana olleen kauden viimeisen kartan, Cryo Archiven aukaiseminen edellytti kausitason 25 saavuttamista ja yhteyden muodostamista kaikkiin pelin kuuteen korporaatioon. Marathonin mielekkäimmän sisällön avaaminen vaatii pelaajalta sitoutumista, mutta toisaalta auttaa myös varmistamaan, että pelaaja on valmis viimeisen kartan haasteisiin.
Pelin heikko lenkki onkin sitten sekava käyttöliittymä, joka tekee eri varusteiden vertailusta hyvinkin hankalaa. Ainakin ensimmäisten tuntien aikana on hyvin hankalaa nopean toiminnan keskellä arvioida sitä, mitkä löydetyistä esineistä ovat keräämisen arvoisia. En epäile, etteikö pelaajan silmä harjaantuisi helmien löytämiseen roskien seasta kokemuksen karttuessa. Alkuun ainakin pienen repun sisällön optimoiminen tuntui varsin hankalalta, eikä asiaa auta sekään, että aseita lukuun ottamatta kaikki kerättävä kama on aika tylsän yhdentekevää. Lisää sekavuutta on tarjolla myös päävalikon puolella ja käyttöliittymän optimoimisessa intuitiivisempaan suuntaan on Bungiella vielä tekemistä useamman päivityksen edestä. Tehtävien valinta, hahmon uusien ominaisuuksien avaaminen ja Destinyn veteraaneille ah niin rakkaat, pelin taustatarinaa avaavat tekstit ovat kaikki useamman alavalikon takana.
Marathon on tutustumisen arvoinen teos, jos rakastaa FPS-pelejä yli kaiken. Varsinkin sopivan kolmen hengen ryhmän kesken pelaaminen oli useimmiten todella mukaansa tempaava ja vihamielinen ympäristö sekä koko kannossa olevan omaisuuden menettämisen pelko luovatkin parhaimmillaan todella kuumottavia pelihetkiä teoksen parissa. Extraction shooter -pelien ystävien kannattaa vielä pohtia ennen
hankintapäätöstä, mitä pelikokemukseltaan haluaa, koska kyseessä on varsin yksioikoisesti toisten pelaajien tuhoamiseen keskittyvä räiskintä. Marathonin osalta pelintekijöillä on ollut tuotoksensa suhteen selkeä visio ja lähes kaikki elementit tukevat sitä hienosti. Lopputuloksena on hyvässä tai pahassa mieleen jäävä teos, joka ei pitele pelaajaa juurikaan kädestä, mutta saattaa palkita sitkeästi haastavan alun läpi tahkoavan taistelijan. Aika näyttää sitten löytääkö Marathon pitempiaikaisen pelaajakuntansa.
– Jaakko Koivurinta
Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐
Marathonin värikkään kuoren alta löytyy ammattitaidolla toteutettu ja toimiva FPS-peli, mutta kokonaisuus kuitenkin jättää hivenen kylmäksi. Vaikea nähdä, että itse jäisin nykyisessä muodossaan olevan pelin pariin pidemmäksi aikaa, mutta toki seurataan mihin suuntaan Bungie teostaan pystyy kehittämään.
Lue myös: Oodi pelolle – arvostelussa Resident Evil Requiem
PC: TEKNINEN TOTEUTUS
Tekniseltä toteutukseltaan Marathon on varsin kaksijakoinen teos. Se pyörii suurin piirtein pelattavasti varsin vaatimattomallakin kokoonpanolla, mutta aidosti korkeista ruudunpäivitysnopeuksista ei pääse nauttimaan oikeastaan minkäänlaisella raudalla. Meno on selvästi optimoitu konsoleiden kultaisena keskitienä pidetty 60 ruudun sekuntivauhti silmällä pitäen, ajatellen, että kaikki sen ylittävä on vain plussaa. PC-puolella ensimmäisen persoonan kilpailullisen räiskinnän hyväksyttävät vauhdit ovat kuitenkin huomattavasti tätä korkeammalla. Vaikka lukemat yleisesti ottaen jäävätkin genren huomioon ottaen suhteellisen alhaisiksi, on suoritus kauttaaltaan poikkeuksellisen vakaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hektisimpienkään tulitaisteluiden aikana päivitysnopeus ei lähde sahaamaan edestakaisin.
Tiltin Beastilla menon saa rullaamaan kaiken ollessa tapissa suurin piirtein 140 ruudun sekuntivauhdeilla 4K-resoluutiolla. Krumeluuria ja varsinkin resoluutiota tiputtamalla nopeutta saa tarvittaessa tuntuvasti lisää. Hieman vähempitehoisella Valkoisella Valaalla menon saa keskitason ja korkeiden asetusten sekoituksella tasattua suurin piirtein 120 kuvan vauhteihin resoluution ollessa 3440 x 1440. Rog Allylla on tyytyminen noin 40 kuvan huippuvauhteihin kaikkien asetusten ollessa alimmillaan, joten kovinkaan pelattavaksi kokemusta ei reissun päällä voi kehua. Steam Deckillä peliä ei voi pelata lainkaan, sillä Marathonin käyttämä BattlEye-huijauksenestojärjestelmä estää pelailun Linuxilla.
Yleisesti ottaen Marathonin PC-käännöstä voi kehua korkeintaan keskinkertaiseksi. Asetuksissa on säätövaraa varsin niukalti, eikä PC:n potentiaalista tehoeroa konsolialustoihin verrattuna hyödynnetä oikeastaan mitenkään. On myös suorastaan hämmentävää nähdä pelin pyörivän näinkin heikosti, sillä kyseessä on kaikkea muuta kuin näyttävä peli. Vaikka vahvasti stilisoitu graafinen tyyli onkin selvästi tekijöiden tietoinen valinta, ei se riitä selittämään ankeita tekstuureja, rujoja maastoja tai yksinkertaista kenttägeometriaa.
– Ville Thurman
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Polku rantaan laskee kaarrellen – arvostelussa Death Stranding 2: On the Beach (PC)
Lue myös: Oo robo merten — ennakossa The Last Caretaker
Lue myös: Tehoa ja älyä, mutta vain pieniä kompromisseja – arvostelussa Roborock Saros 20 Sonic
Lue myös: Halpa älyprojektori yllättää – arvostelussa Xgimi Vibe One