GameCube on painautunut oman pelihistoriani kenties rakkaimmaksi konsoliksi. Syy korkeimman jakkaran valtaamiseen on puhtaasti laitteen elinkaaren ajanjakso, jolloin monet tuolloin julkaistut pelit pääsivät tekemään lähtemättömän vaikutuksen. Näiden joukosta voisi nostaa vaikka ja mitä aina Tales of Symphoniasta, Super Mario Sunshinestä, Metroid Primestä sekä perin monesta muusta lähtien. Aivan kaikkia tuon ajan merkkiteoksia ei kuitenkaan murrosikäisyyttä lähennelleen viikkorahoilla osteltu, ja erityisesti Skies of Arcadia Legendsin sekä Kirby Air Riden missaaminen on jäänyt kaivelemaan. Onneksi jälkimmäisen kohdalla pystyy tekemään ainakin osittaisen korjausliikkeen heti 22 vuotta myöhemmin julkaistun Kirby Air Ridersin myötä.
Kirby Air Riders on edeltäjänsä tavoin Masahiro Sakurain luomuksia. Jos japanilaissuunnittelijan nimi itsessään ei ole tuttu, lienevät hänen visioistaan ponnahtaneet Super Smash Bros. -taistelupelit sitäkin tukevammin muistikirjaston syövereissä. Tuore seikkailu muistuttaa monin tavoin mätkintäteosten tyyliä, johon on yhdistelty hauskalla tavalla kilvanajoa sekä Kirbyn henkeä mukaan.
Jos teosta miettii puhtaasti ajopelinä, tuntuu se melkoisen simppeliltä kokemukselta. Kaasua ei tarvitse käyttää lainkaan, sillä ajoneuvojen puikkoihin hypänneet suharit pitävät tallan pohjassa automaattisesti. Huomio kiinnittyykin ennen kaikkea mutkien oikea-aikaiseen driftaamiseen, kanssasuhareiden taklaamiseen sekä tietenkin ensimmäisenä maaliin pääsemiseen. Melko perinteistä hurjastelua tarjoava Air Ride -pelitila tuntuu kaahailuna selvästi simppelimmältä kuin Mario Kart World, mutta siinä on kiistatta omat hupinsa. Iso ansio moodin miellyttävyydelle perustuu kattavaan alkuopastukseen, jonka avulla saa riittävän käsityksen kaikista nikseistä. Siihen kannattaa oikeasti keskittyä.
Kilvanajoa piristetään tutusti eri hahmojen sekä ajoneuvojen vaihtelevilla kyvyillä. Toisin kuin monessa muussa vastaavanlaisessa hurjastelussa, tällä kertaa eroavaisuudet oikeasti vaikuttavat kokemukseen. Tähden päällä ratsastava Kirby on aivan erilainen pelattava kuin laatikkomaisella ratsulla kaahaava Meta Knight. Uusia hahmoja ja menopelejä avautuu jatkuvalla syötöllä, mutta niiden kokonaismäärä jää silti kauaksi Mario Kartin vastaavasta. Kun mitoiltaan tiiviitä ratoja on vain 18, on sisältö nähty turhan nopeasti. Näistäkin ilmeisesti puolet on uudelleenlämmittelyjä, mutta tätä ei alkuperäisteoksen missaava näe miinuksena.
Yksinpelaajan kannalta mielenkiintoisin herkku on Road Trip -kampanja. Lukuisiin autopeleihin on pyritty viimeisen roiman vuosikymmenen aikana tuomaan yhä useammin tarina mukaan, ja näiden kiinnostavuus on jäänyt yleensä käytännössä lähtöruutuun. Tässä tapauksessa meno on kuitenkin monia kilpailijoita parempaa siitäkin huolimatta, että kovin pitkäikäisestä nautiskelusta ei puhuta. Samalla se on oiva paikka avata sisältöä koluttavaksi sekä ylipäätään tutustua pelin antimiin.
Aivan kuten Super Smash Bros. -sarja tarjoaa jos jonkinlaista sivuaktiviteettia, on Kirby Air Ridersissa isossa osassa kaikenlainen sivuhölmöily. Parhaiten tämän huomaa City Trial -tilassa, jossa parannellaan hahmon taitopisteitä aina edessä häämöttävään minipeliin asti. Systeemi on päättömän hulvaton, kun kyvykkyydet paranevat hurjaa vauhtia. Tila tuntuu kuitenkin hieman epätasapainoiselta, sillä kaoottisen valmistelun jälkeen pelattava minihaaste päättyy aivan liian nopeasti. City Trialista haluaisi pitää kovasti enemmän kuin lopputulos antaa aihetta.
Viimeisenä tilana on Top Ride, jossa kaahausta väijytään ylhäältä päin. Se on hauska ja erittäin yksinkertainen versio muutaman hetken ajaksi, sillä erilaiset erikoisiskut sekä muut toiminnot vastaavat Air Ride -tilaa.
Lue myös: Indie-tutka: Hoomanz, Scary 8 Bits ja ZAKO NO AHIRU – kolme täysin erilaista pelikokemusta
Erilaiset avattavat salaisuudet ovat keskeinen osa Sakurain pelikirjaa. Myös tällä kertaa pelaamisesta palkitaan jatkuvalla syötöllä, kun kulkuneuvot, radat ja muut herkut aukeavat käyttöön haasteita suorittamalla. Jokaiselle pelitilalle on luotu oma saavutuslistansa, minkä pitäisi antaa hyvä syy tahkota myös vähemmän mieluisia moodeja säännönmukaisesti. Se, miten paljon tämä sitten ketäkin motivoi, on toinen asia. Koska Switch 2:lla ei ole samanlaista trophy-järjestelmää kuin Pleikkari-leirissä, eivät pelinsisäiset haasteet myöskään imaise allekirjoittanutta mukaan ihan samalla pieteetillä.
Moninpeli onnistuu paikallisesti sekä verkon ylitse. Parhaimmillaan meno on tässäkin tapauksessa samalla sohvalla, mutta nettiseuraa piisaa onneksi runsain mitoin. Jo tämä kertoo teoksen onnistuneen tavoitteissaan, sillä julkaisu näin pian Mario Kart Worldin jälkeen on ollut iso riski. Onneksi pelaajakansan sydämissä on selvästi piisannut tilaa kahdelle kaahailulle.
Audiovisuaalinen toteutus on upeaa, värikästä sekä kaoottista. Onneksi kilvanajo on yksinkertaistettu mahdollisimman suoraviivaiseksi, sillä tällöin erilaiset erikoisiskujen väriloistot sekä ratojen upeat yksityiskohdat eivät pääse häiritsemään keskittymistä. Toisaalta lyhyet radat ovat myös sen verran simppeleitä luomuksia, ettei esimerkiksi Crash Team Racingin kaltaisista oikopoluista tarvitse muutenkaan haaveilla. Tämän vuoksi silmäkarkki saakin hieman sabotoida muuta nautiskelua.
Kirby Air Riders on hauska ja onnistunut teos, jonka sisällön määrä jättää kuitenkin hieman märehdittävää. Ratoja soisi olevan enemmän, sillä nykyisellään paketin antimet on kahlattu läpi melko nopeasti. Mario Kart -teokset ovat tietenkin painineet pitkälti samojen asioiden kanssa jo vuosikymmeniä, mutta Sienimaailman suharit tarjoavat syyn santsikierroksille erilaisten oikopolkujen sekä muiden jippojen avulla. Kirbyn suoraviivaisissa baanoissa ei tällaisia pahemmin ole, mikä latistaa revanssihenkeä. Onneksi pelitilat ovat persoonallisen erilaisia ja kilpailijoista poikkeavia. Niiden ansiosta teosta voi suositella muillekin kuin Kirby and the Forgotten Landsista nälkäiseksi jääneille.
Saatavilla: Nintendo Switch 2
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, kauhu)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Kirbyn kaahailuteos tarjoaa viihdettä koko perheelle useamman illan ajaksi. Persoonalliset tilat jäävät kaipaamaan rinnalle kattavampaa ratavalikoimaa, mutta kokonaisuus kestää silti vertailun jopa Mario Kart Worldille.
Lue myös: Sotahistoriaa Zeldan kanssa – arvostelussa Hyrule Warriors: Age of Imprisonment
Lue myös: Lisää bassoa! Arvostelussa Logitech Astro A20 X
Lue myös: Lentikulaarista loistoa – arvostelussa Turtle Beach Rematch Wireless (Switch)
Lue myös: Pelaajille ja ulkoilijoille suunnatut napit – arvostelussa Motorola Moto Buds Loop