Linnakundi lomailee ja avaruusseikkailee – arvostelussa Super Mario 3D All-Stars

Kun kaksi kiistatonta ja yksi kiistelty klassikko laitetaan yksiin kansiin, pelaajan hymy ohittaa korvat.

Pelihahmojen ykköspaikalla ei ole kuhinaa. Mario on loikkinut valtaistuimellaan jo vuosikymmeniä, eikä haastajia ole näköpiirissä kuin enintään Hyrulen valtakunnasta. Asemalle on kiistatta myös perustelunsa. Kun putkimiehen kymmenien seikkailujen varrelle ei mahdu ensimmäistäkään hutiosumaa, maine on ansaittu.

Marion virallisia kolmekymppisiä vietetään vasta ensi vuonna, mutta Nintendo on ottanut räjähtävän lähdön pippaloihin. Switchille julkaistu Super Mario 3D All-Stars niputtaa yksiin kansiin Super Mario 64:n, Super Mario Sunshinen sekä Super Mario Galaxyn. Vieläkö Nintendo 64:n, GameCuben sekä Wiin kärkijulkaisut pitävät pintansa uudempien teosten rinnalla?

Kolme peräkkäin julkaistua teosta antavat oivallisen käsityksen Nintendon vuosikymmenen mittaisesta pätkästä. Super Mario 64 oli niin merkittävä ja laadukas askel 3D-tasoloikintaan, että teosta pidetään yhä yhtenä kaikkien aikojen parhaista peleistä. Aurinkoinen Super Mario Sunshine ei erinomaisuudestaan huolimatta kerännyt samanlaista ylisanojen tulvaa. Seikkailu esittelee Marion selässä olevan FLUDD-painepumpun, jonka avulla putkimies siistii paratiisisaarta. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä ymmärtänyt teoksen saamaa kritiikkiä, sillä vuonna 2002 julkaistu seikkailu on vielä tänäkin päivänä Marion parhaita onnistumisia. Ja vaikka seilaankin vaarallisille vesille, niin Sunshine vetoaa Switch-kokoelmassa merkittävästi Mario 64 -klassikkoa paremmin.

Trilogian kolmas ja viimeinen osa on Super Mario Galaxy. Rajaus tuntuu hitusen kummalliselta, sillä Wiin teos sai muutamaa vuotta myöhemmin suoran jatko-osan Super Mario Galaxy 2. Tämä vieläkin ylistetympi seikkailu ei kuitenkaan pakettiin mahdu. Toivottavasti teos saapuu jälkijunassa, vaikkakin sille olisi ollut sopiva paikka kokoelman päätöksenä.

Kun trilogian kimppuun viimein pääsee säntäämään, kronologinen aloitus on totta kai luontevin. Omat Mario 64 -kokemukset ovat erittäin pienet, sillä pelasin teosta aikanaan vain irtopätkinä siellä ja täällä. Lähes 25 vuotta myöhemmin on helppo nähdä suosion salaisuus. Peliaulana toimiva linna sekä kenttäsuunnittelu ovat silkkaa rautaa. Tietynlainen yksinkertaisuus ei myöskään haittaa, sillä tehtävät ovat monipuolisia ja hauskoja. Vain ulkoasu ja kamera tuntuvat vanhentuneilta. Grafiikan kanssa oppii onneksi elämään, mutta kuvakulmaongelmat häiritsivät sessiosta toiseen. Samalla kannattaa huomata, että kyseessä on ”pelkkä” uusioversio Nintendo 64:n teoksesta. Näinpä Nintendo DS:lle tehdyt lisäsisällöt loistavat poissaolollaan.

Super Mario Sunshine jakaa mielipiteitä vielä vuosien jälkeenkin. Uusioversiona se jättää kuitenkin Super Mario 64:n jalkoihinsa, sillä tyylikkään aurinkoinen grafiikka on kestänyt ajan hammasta merkittävästi paremmin. Visuaalinen anti ei jätä kylmäksi edes uutuuspelien rinnalla. Sen sijaan tehtäväsuunnittelussa on valitettavasti joitakin selkeitä kömmähdyksiä – kuten jo GameCubella ärsyttäneet hedelmäkuskaukset koreihin – häiritsemässä pelihetkiä, mutta varsinaiset tasot sekä Delfinon kaupunki on luotu taiten. FLUDD-pesurilla lentäminen, saastuneen saaren peseminen sekä monipuoliset tasot vievät yksinkertaisesti mukanaan.

Wiille julkaistu Super Mario Galaxy vei pelaajat avaruuden sopukoihin. Poikkeuksellinen seikkailu on Nintendon ensimmäisiä askeleita myöhemmissä osissa nähtyyn ideoiden sinkoiluun, sillä matkan varrella nähdään lukuisia pieniä mutta sitäkin hienompia oivalluksia. Lyhyet planeetat, vauhdikkaat käänteet sekä tutkimusmatkailu vetävät yhä mukaansa. Kenties vierähtänyt aika ja sitä myöten nostalgian määrä kuitenkin vaikuttavat, sillä Galaxy jäi omassa kiinnostusmittarissa trilogian pohjimmaiseksi. Siitäkin huolimatta nautin jokaisesta hetkestä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Mario 64:n parissa vietetyistä tunneista.

Super Mario 3D All-Stars on hionut kaikkien kolmen teoksen graafista antia maltilla. Mikäli Switch on kannossa, seikkailut pyörivät 720p-resoluutiolla. Vastaavasti telakoitunut Switch tarjoaa Super Mario Sunshinen ja Super Mario Galaxyn 1080p-resoluutiolla, kun taas Super Mario 64 jää television kauttakin pelattuna 720p-lukemiin. Sellaista pikselimäärää ei tosin olekaan, etteikö Mario 64 näyttäisi nykymittapuulla melkoisen vaatimattomalta. Syykin on selvä, eli alkupään kulmikas 3D-grafiikka ei yksinkertaisesti ole kestänyt aikaa kummoisesti. Sen sijaan Super Mario Sunshine ja Super Mario Galaxy näyttävät edelleen erittäin hyviltä. Teokset myös rullaavat sujuvasti niin telkkarista kuin kannossa olevalta Switch-näytöltä katsottunakin.

Kokoelmapaketti tarjoaa teosten lisäksi myös soundtrackit kaikille kolmelle pelille. Suoranaista käyttöä en lisälle keksinyt Spotifyn kultakaudella, mutta se on joka tapauksessa mukava pikkulisä.

Kaikkinensa Super Mario 3D All-Stars tarjoaa kolme erinomaista Mario-seikkailua. Nuoremmalle sukupolvelle se on oivallinen aikamatka historiaan, joka myös pohjustaa viimeisimmän Super Mario Odysseyn hienouksien hoksaamista. Vaikka erityisesti Super Mario 64 olisi kaivannut hitusen lisätyötä ulkonäkönsä suhteen, kaksi jälkimmäistä osaa ovat kestäneet ajan patinaa mainiosti. Ja kun kolme klassikkoa saa yhden pelin hinnalla, rahalle on vaikea kuvitella paljoa parempaa käyttöä. Ainakin itse nautin jokaisesta pompusta ja jippii-huudosta sydämeni pohjasta.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, ahdistus)

”Kolme yhden hinnalla?! Nyt on niin kivikova tarjous että haen lompsan heti!”