GameCuben elinkaari jäi 2000-luvun alussa lyhyenlännäksi siitäkin huolimatta, että Nintendon konsolille ehdittiin julkaista tukku klassikoita. Super Smash Bros. Melee, Pikmin, Super Mario Sunshine, Viewtiful Joe sekä monet muut jäivät huikeudestaan huolimatta sen kirkkaimman helmen varjoon. Metroid Prime sai heti julkaisussaan osakseen vertaansa vailla olevan kehuryöpyn. Kokonaisuus on jopa niin hyvä, ettei genressä ole syntynyt parempaa luomusta sen jälkeenkään. Ja kun kikkakirjassa ei ole etevämpiä uutuusniksejä, on syytä palata takaisin sylttytehtaalle. Metroid Prime Remastered osoittaa Samus Aranin puvun olevan yhä täydessä latingissa.
Metroid Prime ei liikoja selittele. Mystinen Tallon IV hyödyntää klassisia riipivätunnelmaisten sci-fi-leffojen kuvastoja. Uhkaava, salaperäinen ja kokonaisvaltaista tunnetta huokuva maailma jättää tutkimisen pelaajan kontolle. Ensimmäisen persoonan kuvakulmasta seurattava eteneminen onnistuu käsikanuunaa laulattamalla, mutta parhaan ilon pelistä saa irti skannerivisiiriä aktiivisesti kuluttamalla. Tällöin erilaiset ympäristön elementit avaavat chozojen katoamisen syitä ja taustoja.
Vuonna 2002 ilmestynyttä teosta verrattiin kilpailijakonsoleiden räiskintäteoksiin. Onhan Metroidin Primenkin kolmiulotteisen maailman keskiössä ase, joten hätäisimmät houkat läimäisivät sen samaan kasaan Halon ja muiden aikalaisten kanssa. Voi miten väärässä voivat ihmiset ollakaan! Metroid Primessa on toki erinomaista toimintaa, mutta kaiken keskiössä on tutkimusmatkailu ja seikkailu. Pelimaailma laajenee uusien kykyjen auetessa, joten samoilla alueilla samotaan useita kertoja. Nelos-Tallonilla riittää erilaisia kätköjä, jemmoja ja salaisuuksia, joiden perässä saa kulumaan helposti päälle 20 tuntia.
Tutkimusmatkailu onkin teoksen parasta antia, joka ei monista aikalaisistaan poiketen ole vanhentunut piiruakaan. Vihollisia tietysti harvennetaan jatkuvalla syötöllä, sillä planeetan eliöt valtaavat alueensa takaisin sankarittaren siirtyessä muille maille. Peruspyssy, elementtiaseet, ohjukset sekä Samusin kyvyt saavat onneksi jokaisen kohtaamisen tuntumaan hauskalta.
Vierineet kaksi vuosikymmentä eivät ole kuitenkaan menneet täysin ohitse. Remasteroitu teos tuo mukanaan mukavasti valinnanvaraa nostalgian sekä modernien käytänteiden väliltä. Paukuttelun voi hoitaa nykyajalle ominaisesti kahden tatin taktiikalla, mutta halutessaan tähtäily onnistuu myös Joy-Coneja sohimalla, GameCuben ohjainasettelua kunnioittamalla tai näitä kahta variaatiota sekoittamalla. Kahden tatin vemputtelu on syystäkin vakiintunut, joten se on ylivoimaisesti miellyttävin tapa nauttia teoksesta. Toteutus on kaiken kukkuraksi erinomainen.
Ei jotain uutta etteikö vanhaakin. Metroid Prime Remastered ei ole lähtenyt sohlaamaan alkuperäisen teoksen tallennusmekaniikkoja. Saavutukset saa ikuistettua ainoastaan erillisissä tallennuspisteissä, joita on onneksi ripoteltu varsin avokätisesti. Vaikka darksoulistit ja muut varmasti pitävät ratkaisusta, reissupelaajana arvostan vapaata tallentamista turhankin kanssa.
Tekijätiimi Retro Studios tuskin arvasi itsekään milleniumin alkaessa sitä, miten hyvin tekijäpoppoo onnistuikaan teoksen tyylillisessä suunnittelussa. Tallon IV:n ympäristöt ja vihulaiset pursuavat eloa muttei pikseleitä. Tämän kivijalan varaan on ollut hyvä rakentaa kaunisteltua uudisversiota, sillä yksityiskohtien vähäisyyttä ei huomaa kuin erikseen kyyläilemällä. Tunnelma pitää otteessaan juuri siten kuten pelihistorian klassikon kohdalla kuuluukin. Ajan patina ei ole pilannut vuosikymmeniä vanhoja levyjä tai elokuvia, mutta pelien kohdalla tämä harvoin on todellisuutta. Metroid Prime Remastered on ajaton poikkeus.
Remasteroinnin kohdalla on ihmeteltävä sitä, miksi samaan pakettiin ei lyöty Wiille julkaistun Metroid Prime: Trilogyn tavoin kaikkia kolmea osaa. Vaikka Metroid Prime 2: Echoes ja Metroid Prime 3: Corruption eivät nauti samanlaista klassikkoasemaa kuin ykkösosa, olisi koko trion nautiskellut mieluusti samalla kertaa. Toivottavasti vaje paikataan piakkoin.
Kokonaisuutena Metroid Prime Remastered on ehdan klassikon mainio ehostus. Se ei mullista jo aikanaan vakuuttanutta kokonaisuutta, vaan päivittää ohjattavuuden nykyaikaan ja hioo visuaalista antia. Lopputuloksena on teos, jolle ei ole vieläkään todellista verrokkia. Niin hyvä kuin Metroid Dread onkin, GameCuben klassikko nousee kertaheitolla Switch-kirjaston kirkkaimmaksi Samusin seikkailuksi.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (fantasiahahmoihin kohdistettu kohtalaisen voimakas väkivalta)
YHTEENVETO:
***** / *****
Metroid Prime tuntuu vain parantuneen vuosikymmenten aikana. Hiottu visuaalisuus ja parantunut ohjattavuus kruunaavat tunnelmallisen seikkailun, joka on klassikkoasemansa ansainnut.
Takatalvi sai rikkaruohot rehottamaan pahanpäiväisesti.