Pahuuden voimat alkavat hiljalleen valmistautua kosmisen kauheuden paluuseen. Chthonin seuraajat alkavat tehdä tepposiaan ympäri Marvelin universumia. Myös avaruusjumaluuden edustaja Lilith palaa kuolleista ja saa vastaansa isolle yleisölle tutut supersankarit. Rautamies, Tohtori Outo ja Kapteeni Ihme käyvät taikavoimiin nojaavia pahiksia vastaan kaikella tarmollaan, mutta taistelu hävitään huomattavan nopeasti. Sankarit vetäytyvät tasku-ulottuvuuteen piilotettuun pyhättöön ja päättävät herättää Lilithin sekä tämän kisällit onnistuneesti satoja vuosia sitten kukistaneen Metsästäjän takaisin elävien kirjoihin.
Pelaajan tehtävänä on Lilithin tyttären tai pojan roolissa parsia kasaan toimiva sankariryhmä ja estää maailmanloppu. Pelaajan avatarina toimiva Metsästäjä on avoin templaatti, jonka saa muokata tarinan aikana haluamansa näköiseksi ja tuntuiseksi. Hahmon ulkomuodon lisäksi myös tarinan suuntaan ja painotuksiin päästään vaikuttamaan suoraan keskusteluvalintojen kautta. Synkkien tai valoisien vastausvaihtoehtojen poimiminen vaikuttaa konkreettisesti sekä hahmon käytössä oleviin kykyihin että tarinankerrontaan.
Päähenkilönä häärivän Metsästäjän rinnalla seikkailee sekalainen sakki enemmän tai vähemmän tuttuja Marvel-supersankareita. Tunnettujen Kostajien lisäksi päähenkilöihin kuuluu Midnight Suns -nimeä kantava ryhmä erinäisiä hylkiöhahmoja. Erityisesti tarunhohtoisella ysärillä supersankaritouhuja seuranneita Marvel-faneja ilahduttanee, että mukana on Bladen, Aaveajajan ja Magikin kaltaisia vähemmän ruutuaikaa viime aikoina saaneita hahmoja. Kaikkien mukana häärivien hahmojen kykyihin ja ulkoasuihin pääsee myös vaikuttamaan ihailtavan vapaasti.
Nimenomaan lukuisista taktiikkapeleistään tunnettu Firaxis Games vaikutti alunperin erikoiselta valinnalta supersankaripelin kehittäjäksi. Tarinallisesti 90-luvun legendaarisen Keskiyön Pojat -saagan henkiseksi jatkoksi tarkoitettu Midnight Suns ei kuitenkaan ole tyyliltään kovinkaan kaukana studion aiemmista teoksista. Joskin tätä pakettia on vaikea kategorisoida vain yhden lajityypin alle.
Karkeasti määriteltynä pelaaminen koostuu kahdesta eri vaiheesta. Vuoronperään ollaan taistelukentällä mättämässä pahiksia turpaan supersankarieepoksista tutulla pieteetillä. Taistelut käydään vuoropohjaisesti korttijärjestelmää hyödyntäen. Itse taistelujärjestelmä on monipuolinen ja omaperäinen yhdistelmä X-COM-sarjan strategisia elementtejä ja Slay The Spire -klassikon kaltaisia roguemaisia korttipelejä. Mättöosuudet ovat todella näyttäviä ja erityisesti todella bombastisesti toteutetut ääniefektit saavat matsit tuntumaan todellisilta titaanien taisteluilta.
Taisteluiden välissä puolestaan vietetään aikaa turvapaikkana toimivassa Pyhätössä. Alkuun tyhjältä tuntuva miljöö pitää lopulta sisällään massiivisen määrän kiehtovia yllätyksiä. Alueella sijaitsevassa luostarissa majapaikkaansa pitävien sankarihahmojen välisiä suhteita olisi myös tarkoitus ylläpitää kahakoiden suvantovaiheissa. Metsästäjän täytyy hieman Mass Effect -sarjan Shepardin tavoin käydä rupattelemassa ryhmänsä jäsenille, suorittaa erinäisiä sivutehtäviä ja esimerkiksi kehittää uutta teknologia aina ehtiessään.
Taktiset taistelut ja ihmissuhdesimulaattorimaiset elementit yhdistettynä vapaaseen tutkiskeluun voisi osaamattomissa käsissä olla epämääräinen soppa, mutta Firaxis saa pidettyä paketin kasassa suvereenisti. Erilaiset mekaniikat antavat toisilleen onnistuneesti lisää syvyyttä ja esimerkiksi taisteluun lähetettäviä hahmoja poimiessaan on hyvä pohtia myös näiden välisiä suhteita, riitoja ja jopa mielentilaa.
Teknisiltä puitteiltaan Midnight Suns on valitettavan heikko suoritus. Konsoliversio on graafiselta anniltaan suorastaan ruma. Äkkiseltään mulkaisemalla teosta on helppo luulla pari sukupolvea vanhaksi halpistuotannoksi. Hahmomallit ovat tunnistettavia, mutta eivät varsinaisen onnistuneita. Tekstuurit ovat sameita ja luostarin maastotkin näyttävät paikoin melkoisen ankeilta. Myös peli-iloon suoraan vaikuttavia teknisiä ongelmia piisaa. Oma edistymiseni esimerkiksi pysähtyi kokonaan kahdeksi viikoksi teoksessa esiintyneen muistivuodon ansiosta. Vasta päivitysten myötä pakettia pääsi jatkamaan niin, ettei se kaatunut välittömästi tehtävää käynnistäessä. Bugeja ja jopa graafista antia on kuitenkin julkaisun jälkeen korjattu ihailtavalla vauhdilla, joten nyt tarinan pariin hyppäävä tuskin kohtaa aivan samanlaista ongelmien kavalkadia.
Äänipuolella onnistutaan sentään visuaalisista antia huomattavasti paremmin. Ääninäyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia, joskin hahmojen elokuvaversioistaan merkittävästi poikkeavat tulkinnat saattavat aiheuttaa dissonanssia. Musiikeista vastaava Tim Wynn on myös onnistunut luomaan teokselle erinomaiset ja tunnistettavat teemat. Jo aiemmin mainitut onnistuneet taisteluefektit ovat myös omiaan saamaan touhun tuntumaan asiaankuuluvan eeppiseltä.
Heikohkosta visuaalisesta ja teknisestä annistaan huolimatta Midnight Suns on erinomainen peli. Kymmeniä tunteja kattava tarina ja onnistunut yhdistelmä ihmissuhdesimulaattoria sekä syvällistä strategista taistelua tekevät paketista uskomattoman koukuttavan kokemuksen. Firaxis on myös osoittanut puuttuvansa teknisiin ongelmiin nopeasti ja tehokkaasti, joten pakettia suosittelee mielellään heikkouksista huolimatta. Keskiyön auringon paistaessa ajankulu on helppo unohtaa kokonaan. On lähes pelottavaa huomata, kuinka muutama vuoro pelin parissa venähtää helposti tuntien mittaisiksi mammuttisessioiksi. Se jos mikä on onnistuneen pelin merkki.
Saatavilla: PC, Nintendo Switch, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Midnight Suns on erinomainen supersankariseikkailu upealla strategisella taistelujärjestelmällä ja kiehtovalla ihmissuhdesimulaattorilla varustettuna. Teknisistä kömmähdyksistään huolimatta se on yksi vuoden 2022 kirkkaimmista valopilkuista.
Marvelin universumissa nro. 411 Avengersia ei koskaan ollut, mutta Anttilan mainoksia vilisi aivan kaikkialla.