Puistopartiolle töitä – arvostelussa Jurassic World Evolution 3

Kolmas kerta hirmuliskopuiston johtajan pallilla tuntuu tutulta ja turvalliselta.

23.02.2026

Vuonna 2021 julkaistu Jurassic World Evolution 2 ja sitä edeltänyt sarjan ensimmäinen osa olivat varsin oivallisia kevyitä strategiapelejä. Alusta alkaen ohjaimella pelattavaksi suunniteltu sarja onkin ollut genressään iloinen poikkeus niin pelimekaniikkojensa kuin audiovisuaalisen toteutuksensakin ansiosta. Sarjan kolmas osa ei keksi pyörää uudestaan, vaan tyytyy lähinnä rakentamaan lisää jo ennestään hyvin valetun pohjan päälle.

Dinosaurukset, lentoliskot ja muut esihistorialliset otukset ovat elokuvasarjan tapahtumien johdosta vapautuneet puistojen kahleista lopullisesti. Eri otuksia vaelteleekin siellä täällä, ja pelaajan tehtävänä on sekä turvata ne ihmisiltä että varmistaa ihmisten turvallisuus niiden seurassa. Menetelmät ovat aiemmista osista tuttuja, ja kampanja noudattelee pitkälti aiempien osien kaavaa. Tällä kertaa tarinallista pelattavaa on tosin aiempaa huomattavasti enemmän.

Ensialkuun pelaajaa ohjastetaan puistonhallinnan perusteisiin kädestä pitäen. Erinomaisen opetusosion oppaina toimivat muutamat peliä varten luodut uudet hahmot sekä Jeff Goldblumin näyttelemä legendaaristakin legendaarisempi Ian Malcolm. Ääninäyttely on kautta linjan erinomaista, tosin Malcolmin jatkuva jupina siitä, miten luonto lopulta löytää keinot, alkaa ärsyttää pidemmän päälle. Kun perusteet on tutoriaalin päätteeksi otettu haltuun, pelaaja päästetään ohjastamaan useaa eri puistoa samanaikaisesti.

Monella eri mantereella sijaitsevat puistot vaativat kaikki hieman omanlaistaan otetta. Esimerkiksi Japanissa sijaitseva kohde vaatii lähinnä pintaremonttia, kun taas jossain toisaalla sijaitseva puisto saattaa olla vasta alkutekijöissään. Jokaisella alueella on omat tavoitteensa ja tehtävänsä, ja niitä voidaan edistää halutessaan vaikka yksi kerrallaan. Toisistaan merkittävästi eroavat alueet tuovat mukanaan runsaasti vaihtelua, ja ilahduttavasti näiden välillä voikin vaihtaa lähes lennosta.

Lue myös: Nostalgia kannattelee nippanappa yskähtelyjen yli – arvostelussa Pokémon Legends: Z-A (Switch 2)

Uusia pelimekaniikkoja ei ole montaa, mutta yksi merkittävä lisäys on sentään tuotu mukaan. Tällä kertaa puiston asukkeja pääsee nimittäin jalostamaan manuaalisesti alusta asti. Eri geenejä ja sukupuita yhdistelemällä voidaankin tuottaa puistoon sopivia yksilöitä. Tarkemman jalostuksen voi jättää myös vähälle huomiolle, mutta halutessaan hommaan voi upottaa merkittävän määrän lisätunteja. Dinosaurukset ovat visuaalisesti aiempaa vaihtelevampia, joten jalostuksen jäljet näkyvät ruudulla myös konkreettisesti.

Aiempien osien tapaan osaa puiston yksiköistä voidaan myös ohjata itse. Lihansyöjien rikkoessa aitauksensa ja rynnätessä yleisön joukkoon onkin helpointa tarttua partiokopterin miehistön ohjaksiin ja käydä taltuttamassa riehuvat jätit muutamalla taktisella nukutusnuolella. Kevyet korjaustyöt ja puiston asukkien kunnon tarkkailu sujuvat myös näppärästi maastoauton kyydistä. Kopterien ja autojen ohjastaminen on aiempaa paremmin toteutettua, ja nyt laitteissa on mukana aitoa fysiikkamallinnusta.

Nykysukupolven konsolien tehojen myötä myös audiovisuaalinen anti on aiempaa prameampaa. Sarja on genressään ollut aina poikkeuksellisen näyttävä, eikä tälläkään kertaa tuoteta pettymystä. Dinosaurukset näyttävät entistä upeammilta, ja halutessaan vaikka kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle zoomattaessa grafiikka näyttää edelleen hienolta. Minkäänlaista yskintää tai muuta teknistä takertelua ei myöskään pelin PS5-versiossa ollut havaittavissa, joskin harmillisesti ruudunpäivitysnopeus tuntuu olevan reippaasti alle maagisen 60 ruudun sekuntivauhdin. Varsinaisesti alhainen päivitysnopeus ei näin hidastempoisessa genressä ole suuri haitta, mutta optimoinnin puutteesta napsahtavat joka tapauksessa teoksen ainoat merkittävät miinuspisteet.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on loistava lisäys jo ennalta mainioon pelisarjaan. Jo lähes huippuunsa hiotut pelimekaniikat toimivat edelleen erinomaisesti. Silmiä ja korvia hellivä audiovisuaalinen toteutus sekä kampanjan aiempaa laajempi skaala takaavat sen, että teoksen parissa viihtyy, vaikka aiemmat osat olisi kahlattu läpi jo antaumuksella. Erinomaisesti toteutettu opetusosio puolestaan takaa sen, että pelin parissa viihtyvät myös sarjaan vasta tämän osan myötä tutustuvat dinofanit.

Saatavilla: PC, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)

YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐(⭐)
Erinomaisen pelisarjan uusin osa ei tuota pettymystä. Näyttävä ja poikkeuksellisen toimiva strategiapeli ei keksi pyörää uudestaan, mutta tarjoilee lisää sitä samaa ja hyväksi todettua dinohupia, kuin aiemmatkin osat.

Santeri kiitteli onneaan: samana päivänä sai nähdä sekä ihka aidon T-Rexin että toimivan funikulaarin!

Lue myös: Yö taas saapuu painajaisineen – arvostelussa Little Nightmares III

Lue myös: Kaiken mullistavat klikit – arvostelussa Logitech PRO X2 SUPERSTRIKE

Lue myös: Suomalaispeli, jossa tylsyys tappaa – tervetuloa työttömyyskortistoon!

Lue myös: Luovuuden lisäkäsi – arvostelussa Logitech MX Creative Console