Kuudenteen osaan päästessään raikkaana alkanut sarja alkaa jo väkisinkin tallailemaan tuttuja polkuja. Far Cry 3 uudisti aikanaan pohjarakennetta niin onnistuneesti, että sen jälkeiset julkaisut ovat ennemmin lähinnä lisänneet vivahteita kuin muuttaneet kaavaa rankasti. Sarjan nuorikkokaan ei lähde rikkomaan hyväksi havaittua muottia, mutta nyt käsillä oleva teos tuntuu olevan eräänlainen tilikauden päätös ja samalla kaiken aiemman kulminaatiopiste.
Yleisesti ottaen isoin uudistus sarjan osien välillä on toistaiseksi ollut lähinnä maisemallinen. Nelosen tylsähkön Tiibetiä muistuttavan Kyratin jälkeen viides osa otti rohkeasti askeleita länteen päin. Amerikanmaalle sijoittunut seikkailu tuntui uudelta jo ihan puhtaasti maisemien erilaisuuden takia. Kuudennen osan julkistusvideota seuratessa pettymys oli aluksi hienoinen. Jälleen kerran kaukomaiden viidakoihin ja sademetsiin sijoitettu seikkailu vaikutti ennakoiden perusteella jo useammin kuin kertaalleen nähdyltä. Ensimmäisten pelituntien jälkeen tunnetila lähinnä vahvistui; olin lähes valmis tuomitsemaan koko paketin vain vanhan toistoksi.
Hitaasti mutta varmasti sissisankarit kuitenkin nostavat päätään puskista ja touhu alkaa lopulta voittamaan puolelleen. Alkuun tutulta tuntuneet maastot ovat itse asiassa huomattavasti totuttua eläväisempiä. Puiden lehdet heiluvat tuulessa, sade piiskaa nurmikkoa ja eläimet sulautuvat maastoon huomattavasti entistä dynaamisemmin. Auringonlaskua rannalla virveli kädessä tuijottaessa on helppo unohtaa, että Yaran saarivaltio pitäisi itseasiassa vapauttaa hirmuhallinon ikeestä. Graafisen näyttävyyden lisäksi maailman interaktiivisuutta on nostettu melkoisesti, ja täten vaikkapa räjähteitä tai tuliaseita käyttäessä saattaakin aiheuttaa kerrassaan hykerryttäviä tapahtumaketjuja. Sarjan toisen osan massiiviset tulimeret tuntuvat tehneen paluun sellaisenaan, joten kipinäsielut lienevät liekkien keskellä tällä kerralla tyytyväisempiä kuin parin edellisosan parissa.
Yara on myös mittapuiltaan sarjan toistaiseksi suurin pelialue. Alkuun säikähdin pieneltä tuntuvaa karttaa, mutta aloitusalueelta varsinaiselle pelialueelle siirtyessä on suorastaan mahdoton olla ahdistumatta läänin laajuudesta. Karkeasti viiteen lohkoon jaettu valtio sisältää tuuheaa metsää, rannikkokyliä ja jopa suurkaupungin jonka keskellä törröttää pilvenpiirtäjä. Erikokoisia kyliä on nähty aiemminkin, mutta erityisesti juuri suuret kaupungit ovat sarjalle uusi tuttavuus. Uudenlaiset alueet on suunniteltu kauttaaltaan hyvin. Joviaalisti ympäriinsä ripotellut heittokoukkujen kiinnityspaikat takaavat myös sen, että korkeussuunnassakin liikkuminen on urbaanissa maastossa pääosin vaivatonta.
Kasvaneen mittakaavan myötä menopelivalikoima on monipuolistunut jonkin verran. Tavallisempia ajopelejä löytyy maastosta kiitettävät määrät, ja mukaan on eksynyt muutama erikoisempikin härveli. Jo aivan alkumetreiltä saakka katuja partioivat panssarivaunut toki vievät tuhovoimallaan huomion hyvin nopeasti, mutta ahkera samoaja saatetaan palkita todella kummallisilla kulkuvälineillä. Ubisoftin peliksi kertakaikkisen epätyypillisesti edes ajomallinnus ei ole aivan sontaa. Kumijalat tuntuvat tottelevan ihan oikeita fysiikan lakeja eivätkä autot liiraile tiellä kuin rasvatut saippualaatikot. Massiiviset etäisyydet huomioon ottaen on myös hienoa huomata, että hahmon oman kustomoidun bilikan voi kutsua paikalle lähes missä tahansa. Puhelinsoiton päässä olevan auton myötä myös edellistä numeroitua peliä piinanneet kilometrien mittaiset pakon sanelemat kävelymatkat loistavat onneksi poissaolollaan.
Ajomallin lisäksi aseiden tuntumaan on selvästi panostettu. Aiemmin hieman löysältä ja epätarkalta tuntunut ammuskelu on tällä kertaa vedetty tasolle, joka vetää vertoja jopa alan parhaimmistolle. Edelleen aktiivisesti voi kanniskella vain neljää asetta, mutta tällä kerralla kannossa olevia tuliluikkuja voi vaihtaa lennossa. Täten hillittömiin sfääreihin eskaloituviin tilanteisiin on helppo reagoida suoraan heittämällä vaikkapa selästä roikkuvan konepistoolin takaisin reppuun ja kaivamalla hieman tuhovoimaisemman raketinheittimen esiin. Mukana on myös sarjan väliteos New Dawnista tuttuja erilaisista jämäosista koottuja mielikuvituksellisempia pyssyjä. Aseiden äänisuunnittelussa on sellaista potkua, että paremmalla äänentoistolaitteistolla pelaavien kerrostaloasukkien on syytä käydä läpi äänisäädöt tarkkaan. Pyssyjen lisäksi sankarimme pääsee varustautumaan erilaisilla selkärepuilla, jotka tarjoavat erilaisia erikoisominaisuuksia. Käytössä on muun muassa ohjuksia, sähköshokkeja ja parannusvoimia tarjoavia rinkkoja, joten jokaiseen pelityyliin varmasti löytyy sopiva pakki. Oletettavasti erilaiset roolitukset pääsevät loistamaan entisestään yhteistyöpelimuodossa, mutta tätä ei valitettavasti arvostelujakson aikana päässyt testaamaan.
Emoyhtiölleen tyypillisesti Far Cry 6 on myös suorastaan naurettavan kookas ja pitkä seikkailu. Pelkän pääjuonen läpipeluu vie kymmeniä tunteja ja kaiken nähdäkseen paketin parissa saanee viettää todennäköisesti päälle sata tuntia. Aktiviteetit ovat kuitenkin pääosin erinomaisen nautittavia, eikä varsinaisia huteja ole joukkoon eksynyt oikeastaan yhtäkään. Pelkkään räiskimiseen turtuessa voi heittää keikkaa vaikka kukkotaisteluiden tai dominonpeluun parissa. Myös kalastusminipeliä on monipuolistettu entisestään. Se alkaakin pikkuhiljaa olemaan niin kattava, että toteutuksen voisi laajentaa vaikkapa omaksi pelikseen.
Tarinankin ollessa pelisarjalleen poikkeuksellisesti erinomainen, ei kokonaisuutta voi olla kehumatta. Kaikista edeltäjistään parhaita paloja lainaamalla on saatu aikaiseksi täydellinen aloituspakkaus aiemmat osat ohittaneille sekä suoranainen kiitoskirje pidempiaikaisille faneille. Räiskinnän äityessä mielenvikaisimmille sfääreilleen on vaikea olla nauttimatta menosta täysin rinnoin. Tästä olisi jopa Che ylpeä. ¡Hasta la victoria siempre!
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X ja S)
Ikäraja: PEGI 18 (kielenkäyttö, väkivalta)
Korsolaisten ”halirallikuviot” saivat uutta vivahdetta kun ameriikanserkku esitteli oman menopelinsä.