Viimeiselle rannalle – arvostelussa Doomsday Paradise

Humoristista pöytäroolipelikampanjaa simuloiva teos haastaa pelaajat treffailemaan fantasiahahmojen kanssa maailmanlopun lähestyessä.

16.04.2023

Pikkuruisen Lemonade Flashbang studion kehittämä Doomsday Paradise on kertakaikkisen vaikeasti lokeroitava teos. Siinä on elementtejä vuoropohjaisista roolipeleistä, deittisimulaattoreista ja visuaalisista romaaneista. Se on samalla myös moninpelattava kotibileisiin soveltuva kohellus vailla vertaa. Ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin virkistävä ja hauska kokonaisuus.

Vauhdikas, terävästi kirjoitettu ja ennen kaikkea hulvaton sessio aloitetaan valitsemalla istunnon kesto sekä hahmot kiinnostusten kohteineen. Yhdellä istumalla koettavaksi tarkoitetut seikkailut voivat hieman osallistujamäärästä riippuen kestää vartista pariin tuntiin. Valintojen tekemisen jälkeen päämääräänä on yrittää vokotella hahmolleen ennalta valittua kohdetta treffeille maailmanlopun bileisiin. Todellisuudessa kyseessä on oikeasti eri valintojen kautta lukuisilla tavoilla haarautuva interaktiivinen tarina. Horisontissa siintävä maailmanloppu ja tarve päästä treffeille lähinnä auttavat ohjaamaan tarinan suuntaa. Halutessaan voi keskittyä vain sekoilemaan tai yleisesti vaan tutkiskelemaan mihin eri valinnat johtavat.

Valintojen määrä on suorastaan mykistävä. Jo varhaisessa kehitysvaiheessa saatu arvosteluversio sisälsi todella mykistävän määrän haarautuvia polkuja, minkä lisäksi tekijät ovat lukuisilla päivityksillä lisänneet variaatioita jatkuvalla syötöllä. Lopullisessa julkaisuversiossa lopetuksia pitäisi olla päälle sata kappaletta. Tarinan päätökset tosin ovat vain osa muuttujista ja samaan lopputulemaan johtavia tarinoita voikin olla lukuisia erilaisia. Varsinaisesti tylsiä ratkaisuja ei voi tehdä, vaan käytännössä kaikki reitit johtavat aina hauskoihin lopputuloksiin. Muutenkaan perinteistä häviötä mukana ei oikeastaan ole, joten suurestikaan sähläämällä ei voi päätyä tilanteeseen, jossa eteneminen ei enää ole mahdollista.

Graafisesti kyseessä on pirtsakka tapaus. Kaksiulotteinen taide on ajoittain todella nättiä ja tyyliteltyä. Myös käyttöliittymän ulkonäköön sekä toimivuuteen on selvästi panostettu. Kaikki tarinoiden aikana kohdattavat tyypit ovat omaperäisen näköisiä ja ilmeikkäitä. Esimerkiksi ihmisen vartalolla, kalan päällä ja ravunsaksilla varustetun kaltaisten ilmestysten näkeminen ei tätä touhua kokiessa ole mitenkään poikkeuksellista. Ääninäyttelyä hahmoilla on muutamien hokemien verran, mutta varsinaisesti dialogia ei ole taltioitu narulle. Täysin ääneen luettuna teoksen koko ja mittakaava paisuisi täysin hallitsemattomille tasoille, joten ratkaisu on pienen studion huomioon ottaen ymmärrettävä.

Yhden tarinasession verrattain lyhyeksi säädettävän keston ja yksinkertaisten mekaniikkojen ansiosta kokemus on ehdottomasti parhaimmillaan hyvän kaveriporukan kera nautittuna. Mukaan voi hypätä myös täysin videopeleihin perehtymätöntä porukkaa, sillä vaatimuksena on lähinnä lukukyky ja sujuva englanninkielen taito. Iso osa vitseistä ja juonenkäänteistä on huomattavan tummansävytteistä. Vaikkei varsinaisesti aikuisille suunnattujen teosten sektorille vielä skeitatakaan, on merkittävä määrä menosta melko seksuaalisesti sävyttynyttä. Maksimissaan neljän pelaajan yhteispeli onnistuu joko ohjainta kierrättämällä tai jokaiselle oman ohjaimen jakamalla. Vaikka virallisesti touhu rajataan neljään seikkailijaan, voi isompikin porukka osallistua tarinan valintojen tekemiseen yhdessä. Useamman sekoilijan kesken homma tuntui toimivan vallan mainiosti.

Teknisesti meno on jokseenkin vaatimatonta. Millään testikoneistamme ei ollut minkäänlaisia ongelmia pyörittää kokonaisuutta juuri kehittäjien toivomalla tasolla. Kaksiulotteinen grafiikka ei vaadi varsinaisesti vääntöä raudalta ja käytännössä Doomsday Paradise muistuttaa huomattavan paljon männävuosien flash-klassikoita, kuten vaikkapa legendaarisen Newgrounds-sivuston kulttisuosikkeja. Steam Deck painii toki bilepelin kohdalla täysin omassa sarjassaan, sillä liikuteltavuutensa ansiosta sen voi tuoda mukanaan kemuihin ja kinkereihin.

Doomsday Paradise julkaistaan virallisesti vasta toukokuussa. Nyt testissä ollut versio on käytännössä kuitenkin valmis teos, jonka puutteet ovat lähinnä itse sisällössä. Luvatusta päälle sadasta lopetuksesta mukana ei ole aivan kaikkia tarjolla eikä jokaista hahmoa ole vielä avattu käytettäväksi. Kaikesta huolimatta kyseessä on yksi hauskimmista kokemuksista miesmuistiin ja mitä todennäköisimmin vakiokalustoa vielä pitkään omissa illanistujaisissani. Näin absurdeja juonenkäänteitä ja nerokkaita hahmoja suunnittelevalta pikkustudiolta on lupa odottaa vastaisuudessa suuria!

Saatavilla: PC
Ikäraja: Ei vielä määritetty

YHTEENVETO:
***** / *****
Yhteisvoimin koettavaksi tarkoitettu interaktiivinen tarinageneraattori kevyillä roolipelillisillä elementeillä maustettuna. Erinomaista viihdettä illanistujaisiin, mutta toimii myös yksin nautittuna. Herkkähipiäiset älköön vaivautuko.

Käytetyt arvostelukoneet:

Tehokone “Beast”
Prosessori: Intel Core i7 12700K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC

Budjettikone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 6600

Steam Deck

Väärät mielipiteet johtivat vääjämättä maailmanloppuun.

Lisää luettavaa