Cthulhu kutsuu tutkimusmatkalle – arvostelussa Call of Cthulhu

Hiljattain julkaistu H.P. Lovecraft -vivahteilla höystetty The Sinking City oli vallan mainio ja monipuolinen toimintaseikkailu. Uppoavan kaupungin jälkimainingit innostivat tutkimaan lisää Cthulhu-mytologian mediatuotteita, joten minkälainen kokemus onkaan Cyaniden ensimmäisen persoonan jännäily?

Yksityisetsivä Edward Pierce on pahemman kerran alkoholisoitunut etsivä, jolla ei paljoa keikkaa pukkaa. Sen lisäksi retaletta painostavat todentuntuiset painajaiset kulteista ja suurista merihirviöiden kaltaisista olennoista. Huonosta työtarjonnasta kärvistelevän miehen kontille lyödään tehtävä, jossa pitäisi tutkia Hawkinsin perheen mystinen kuolema, joka ei vaikuta pelkältä onnettomuudelta. Etsivä Pierce nappaa työn vastaan ja suuntaa kohti Darkwaterin saarta.

Call of Cthulhu on huomattavasti rauhallisempi lähestymistapa Lovecraftin tarinointiin kuin taannoin ilmestynyt The Sinking City. Kuvakulma on siirretty ensimmäiseen persoonaan, joka tuo lisää immersioita cthulhuilun ympärille. Cthulhun kutsu tuntuu jokseenkin riisutulta versiolta The Sinking Citystä, sillä uppoava kaupunki tarjosi enemmän puuhaa pelkän tutkiskelun ja keskustelun ohella.

Suustaan taitavan Edwardin etsivätyö on pääosin dialogin käyttöä. Pelaajalla on hyödynnettävissä erilaisia lähestymistapoja keskusteluissa aina uhkailusta loogiseen pähkäilyyn. Etsiväkykyjä voi kehittää löyhästi roolipelimäiseen tapaan, joka edesauttaa tiettyjen lähestymistapojen onnistumisprosenttia. Keskusteluiden määrä on ymmärrettävää, koska kyseessä on kuitenkin hyvin tarinapainoitteinen aihe. Valitettavasti ainakin kaltaiselleni malttamattomalle ja toiminnanjanoiselle pelurille ylenpalttinen dialogi-ikkunoiden tuijottaminen käy kuitenkin nopeasti puuduttavaksi.

Höpöttelyjen lisäksi Call of Cthulhun puoliavoin maailma sisältää paikkojen tutkimista ja tavaroiden etsiskelyä. Pelaaja voi päätyä esimerkiksi tilanteeseen, jossa oven avaaminen vaatii vinssin kasaamista ehjäksi. Tällöin Edwardin on löydettävä ympäristöstä puuttuvat palaset homman etenemiseksi. Tarvittavia tavaroita lojuu usein kohdepaikan lähellä, mutta niitä on jemmattu myös eriskummallisiin nurkkiin pitkin pitäjää. Pelaajan onneksi ruudulla vilkkuva ikoni neuvoo summittaisen suunnan oikeaa lääniä kohden.

Dialogin ja tutkiskelun lisäksi Call of Cthulhu tarjoaa lähinnä ”kävelysimulaation”. Etsivä Pierce nuuskii Darkwaterin kolkkoja kujia ja rakennuksia esimerkiksi sytkärin ja myrskylyhdyn kajossa. Samalla voi toki tutustua kaupungin arkkitehtuuriin ja paikkojen taustatarinaan, mutta nämä ominaisuudet ovat lähinnä H.P. Lovecraftin suurfaneja varten. Tutkimusmatka voi tuntua tylsältä, mutta ainakin se näyttää hienolta.

Call of Cthulhu on hieno sekoitus kevyttä realismia, muovisuutta ja rosoisuutta. Teoksessa loistavat erityisesti valaistuksen ohella erilaiset savu- ja partikkeliefektit. Nimensä mukaisesti etenkin merelliset maisemat ja ympäristöt ovat viimeisen päälle hiottuja. Täydellisyyttä lopputulos ei tarjoa, mutta omalla tavallaan päällinen rosoisuus sopii Lovecraftin tarinaan enemmän kuin hyvin.

Jos The Sinking City tuntui liian monimutkaiselta tai toiminnalliselta, tarjoaa Call of Cthulhu oivan vaihtoehdon niille, jotka janoavat rauhallisempaa lähestymistapaa H.P. Lovecraftin tarinoihin. Ensimmäisessä persoonassa kuvattu jännäri on myös edellä mainittua immersiivisempi, mikä tukee tarinaan uppoutumista voimakkaammin. Jos teos tuntuu jättävän tekemisen puutetta, tutustu ihmeessä The Sinking Cityyn.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)