Kiehtovaa, mutta kohmeaa synkistelyä Cthulhun hengessä – arvostelussa The Sinking City

H.P. Lovecraftin ylistetty ja kiehtova Cthulhun mytologia on viihdemielessä usein hitti tai huti. Frogwaresin näkemys on vähän molempia, ja se jättää ristiriitaisen tunteen: ei täysin pettyneen, mutta ei ihan tyytyväisenkään.

24.07.2019

Tervetuloa tyypilliseen H.P. Lovecraftin rakentamaan maailmaan täynnä selittämätöntä hulluutta ja melankolista synkkyyttä. The Sinking City edustaa todella vahvasti Cthulhu-mytologiaa tunnelmaltaan ja tarinaltaan jo alkumetreiltä, joten pelaajalle ei jää epäselväksi mitä tulevan pitää. Etsivä Charles Reed saapuu mystiseen Oakmontin kaupunkiin selvittelemään syytä selittämättömille painajaisilleen, joissa jokin suurempi voima on kutsunut häntä kohti paikalle jo pitemmän ajan. Kamat reppuun ja kylille ottamaan asioista selvää.

The Sinking City on näppärä sekoitus kolmannen persoonan seikkailua, toimintaa, kevyttä kauhuttelua ja ajatusta vaativia aivopähkinöitä. Oakmontin uppoava kaupunki kutsuu innostavasti seikkailuun, sillä seikkailun puitteet hyödyntävät avointa maailmaa. Innostus tosin meinaa lopahtaa alkumetreillä, sillä eepoksen ensiaskeleilla koetaan lähinnä pitkiä dialogeja ja se voi olla kompastus monille. Henkilökohtaisesti olen hieman kärsimätön pelaajana, ja jos minulle luvataan toimintoja, joita itse voi suorittaa, on niihin päästävä käsiksi pian. Onneksi Cthulhun ympärille sijoittuvat tarinat ovat itsessään hyvin kiehtovia, joten ylenpalttisesta dialogista huolimatta seikkailun ja tutkiskelun pariin jämähtää helposti.

Melankolisen mysteerisessä Oakmontissa riittää tutkiskeltavaa. Pimeä kaupunki on joutunut yliluonnollisen massiivisen tulvan saartamaksi eikä rankkasateellekaan näy loppua. Katukuvan ränsistyneet sekä sortuneet puu- ja kivirakennukset aina kalastajamökeistä isompiin taloihin luovat oivallisesti tunnelmaa. Raunioiden lisäksi osa kaduista on täysin veden saartamia, ja makaileepa reittien varrella kuolleita mereneläviäkin. Tunnelma on suorastaan depressiivinen ja toisinaan todella karu. Graafinen suoritus yltää onneksi pääosin plussan puolelle, joten loppujen lopuksi visuaalinen ilme huokuu jylhyyttä.

Etsivä ei olisi etsivä ilman ammattitaitoista otetta työhönsä. Omien ongelmiensa lisäksi etsivä Reed tuppaa matkansa aikana törmäilemään myös muihin miehen kykyjä kaipaavien juttusille. Charles on pätevä työssään, sillä mies omaa napakan kommunikointi- ja päättelykyvyn lisäksi myös hieman yliluonnollisen tavan tarkastella asioita tutkimuksissaan. Pintapuolisin pelaajan eteen tärähtää tilanteita, joissa ei ole päätä eikä häntää, mutta nuolinäppäintä napauttamalla voi nähdä asioita pintaa syvemmälle. Reedin ”superkyky” auttaa häntä näkemään ikään kuin aikakoneen tavoin, että mitä rikospaikalla on tapahtunut. Näitä kykyjä yhdistelmällä The Sinking City tarjoaa oikeasti aika mielenkiintoisen etsiväjärjestelmän.

Etsiväjärjestelmä toimii tutkimalla rikospaikkojen ynnä muiden mysteerien ympäristöjä keräillen todisteita ja muita huomioitavia seikkoja. Jokaisesta löydöksestä ja johtolangasta lisätään näppärä tiivistelmälappunen pelaajan tavaravalikkoon. Kun etsivä Reedin hallussa on riittävä määrä johtolankoja, pääsee pelaaja yhdistelemään niitä luodakseen omia ratkaisujaan mysteereihin ja rikoksiin. Pähkäilyn lomassa voi tulla eteen niin loogisia tai moraalisia vaihtoehtoja, jotka enemmän ja vähemmän määrittelevät miten juttu ratkeaa. Ensimetreillä järjestelmä tuntuu yllättävän monimutkaiselta ja jopa raskaalta käsitellä, mutta kun pähkäilyn makuun on päässyt, alkaa homma toimia mutkitta tuoden ihan uudenlaista mielenkiintoa tehtävien selvittelyyn.

Aivojen käytön lisäksi The Sinking Cityyn on sisällytetty myös toimintaa. Etsivä Reedillä on tutkimuksissaan mukana uskollinen kenttälapio ja muutama tuliluikku. Hulluuden edetessä Charlesin arsenaali kasvaa myös konepistoolilla. Oakmontissa törmää taannoin hyvin outoihin merillisiin hirviöihin. Ihan täydeksi räiskinnäksi pelaaminen ei kuitenkaan yllä, sillä The Sinking Cityssä voi edetä ampumatta laukaustakaan. Kenttälapio tosin on kätevä, sillä napakalla huitaisulla aukeaa riippulukko jos toinenkin.

Synkkien hirviöiden ja muiden paranormaalien tapausten todistaminen ruokkii Charlesin jo valmiiksi herkkää mieltä upeasti. Cthulhu-mytologian ympärille sijoittuva seikkailu ei olisi mitään ilman hulluuden tuomia efektejä. Ruutu saattaa toisinaan valua kuin vesisateen pisarat ikkunoissa, ja onpa joukossa myös välkkyviä valoja. Toisinaan nähdään täysin harhoja, kun kuolemaa pelkäävä pelaaja ihmettelee monttu auki hirvöiden täyttämää huonetta. Osa efekteistä on oikeasti hienoja, mutta joukossa on myös hieman liikaa ilmiselviä illuusiokikkoja.

Jos kuulet selittämätöntä kutsua uppoavan kaupungin syleilyyn, on The Sinking City varsin oiva valinta tutustua Cthulhu-mytologian syövereihin. Seikkailu lähtee hieman hitaasti liikenteeseen, mutta jos kärsivällisyys suinkin riittää, luvassa on tarinapainoista tutkiskelua selittämättömyyden äärellä. Mikäli Oakmontin reissu jättää jälkeensä riimujen kirjoittelua seiniin tai muuta hieman kultahtavaa toimintaa, emme ole vastuussa tästä.

Ken tästä portista käy, saa kaiken toivon heittää.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta)

Lisää luettavaa