Crash Bandicoot oli ensimmäisen PlayStation aikoihin ikonisuudessaan lähes samalla viivalla Marion ja Sonicin kanssa. Monet ysärin lapset varmasti muistavat edelleen kolme ensimmäistä osaa, jotka uusittiin omaksi Crash Bandicoot N. Sane Trilogy -kokoelmaksi vuonna 2017. Kehuja keräsi myös hilpeä ja sittemmin niin ikään uusittu kaahailupeli Crash Team Racing, mutta tasoloikkien osalta on ollut hiljaisempaa. Vaikka teoksia toki julkaistiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vuosittaiseen tahtiin, muisteltavaa ei jäänyt kuin varauksella Crash Bashista.
Crashin paluuta on toivottu sittemmin tasaisen äänekkäästi, mutta sama toki pätee lukuisiin muihinkin klassikoihin. Activision kokeili nostalgikkojen väitteiden kestävyyttä N. Sane Trilogy -kokoelmallaan, joka ponnahti julkaisuvuotensa jokaisen kuviteltavissa olevan myyntilistan kärkeen. Täten kokonaan uuden seikkailun vahvistuminen yllätti tuskin ketään. Syksyllä 2020 PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle ilmestynyt Crash Bandicoot 4: It’s About Time! osoittautui kaikkien riemuksi vieläpä laadukkaaksi kokonaisuudeksi. Nyt teos on entistä parempi, kun sen kimppuun pääsee uudella konsolisukupolvella.
Monissa yhteydessä raha-asioiden päälle turhankin hyvin ymmärtäväksi – tai suoremmin sanottuna ahneeksi – tituleerattu Activision tarjoaa pelaajien onneksi päivityspaketin uudelle sukupolvelle ilmaiseksi. Toki se on erikseenkin ostettavissa, mikäli alkuperäistä peliä ei kokoelman jatkeena vielä ole.
Teos itsessään on pysynyt ennallaan. Tarjolla on alkuperäiseen kolmikkoon verrattuna varsin pitkä seikkailu, jossa loikitaan aikajatkumon eri käänteissä. Tarinallisesti kuljetaan pääkonna Neo Cortexia myöten tutuilla poluilla, vaikka yllätyksiä mukaan mahtuukin. Varsin suoraviivainen tarina on täynnä huumoria ja silmäkulmassa tuikkivaa pilkettä. Myös neljäs seinä saa kyytiä pelisarjan vaikeuksista muistuttavien vitsien yhteydessä. Vaikka Coco muuta väittääkin, uskoisin Neo-kieroilijan saaneen selkäänsä useamminkin kuin vain kolmesti. Vaan tuttua sanapartta mukaillen sitä tikulla silmään, joka kökköjä muistelee.
Eri aikakaudet vievät Crashin ja kumppanit pitkin maita ja mantuja. Tasot vierailevat sangen tutuissa miljöissä, sillä mukana on niin jäätiköitä, panda-ajeluita kuin sci-fi-henkisiä avaruuskenttiäkin. Trilogiaa pelanneet konkarit joutuvat kuitenkin yllättymään edetessään. Vaikka tulkitsen itseni Crash-konkariksi uusiotrilogian täydellisen läpipeluun myötä, vain DualSense-ohjainten kallis hinta on säästänyt ne seinältä. Vaikeusaste on nimittäin huomattavasti esiosia korkeammalla. Lisäksi osa tasoista venyy jopa turhan pitkiksi.
Onneksi mukana on muutamia helpotuksia. Vaikka kamerakulma pyörii selvästi modernimmin kuin klassikoissa, hahmon alla oleva rinkula avittaa kummasti loikkien kohdistamisessa. Se ei kuitenkaan tee kaiken keräämisestä kiinnostuneen elämästä liian helppoa. Jotta prosenttiplakkari täyttyy edes lähelle sataa, on kentistä poimittava kaikki laatikot ilman ensimmäistäkään kuolemaa. Oma huumori loppui kesken kolmannen maailman kohdalla. Hampaiden puremisen lopettaminen paljastaa teoksesta uusia – ja lähinnä miellyttäviä – puolia. Erityisesti pomotaistot ovat pääasiallisesti hauskoja ja aiempaa mielikuvituksellisempia.
PS5-versio on alkuperäisversioon nähden kuin kaksoishyppy perusloikkaan nähden. Uusi konsolisukupolvi tarjoaa sen mitä olettaa sopiikin, eli mukana on niin 60 kuvan ruudunpäivitys kuin nopeammat latausajatkin. Jälkimmäisen arvo korostuu vaikeusastepiikkien kohdalla, ensimmäinen hioo koko seikkailusta miellyttävämmän. Sujuvat animaatiot tekevät värikkään yksityiskohtaisista ympäristöistä selvästi elävämmät. Yksityiskohtia piisaakin jokaisen nurkan takana. Vaikka erityisen valtavista muutoksista ei puhuta, tuntuisi edellisen sukupolven versioon palaaminen yksinkertaisesti hölmöltä.
Muista muutoksista on syytä mainita DualSense-ohjaimen huomioiminen. Haptista palautetta on ympätty mukaan, mutta sen huomaaminen on työn ja tuskan takana. Todella minimalistiset tärinät saavat kokemukseen pienen lisän. Kenties rohkeampiakin ideoita olisi voinut kehitellä.
Nelos-Crashiksi nimetty teos huomioi myös moninpelaajat. Tarjolla on mahdollisuus edetä tarinassa vuorovedoin, jolloin kuolema tai välitallennus vaihtaa ohjaimen omistajaa. Tila on mukava lisä ja selkeästi kutkuttavampi kuin varsinaiset moninpelitilat. Kimppapelin kahdessa eri variaatiossa tuhotaan laatikoita sekä pyritään juoksemaan kenttäetapit läpi mahdollisimman ripeästi. Tämä olisi ollut kenties kokoelmassa houkuttelevampi lisä, sillä uutukaisen vaikeusaste tekee tästä aavistuksen ongelmallisen. Siinä missä ensimmäisenä vuorossa oleva yrittää juosta henkensä edestä, seuraava vuoron saava saa hipsiä rauhassa peliseuralaisensa kuolinpisteen vierestä. Jostain syystä vuorokaan ei vaihdu jokaisella välipisteellä. Lisäksi peliseuralaisen on syytä hallita pelin metkut jo valmiiksi, jotta kilpailun on edes etäisesti hauskaa.
Crash Bandicoot 4: It’s About Time! on hyvä lisä rakastetun pussimäyrän historiaan. Se ammentaa nostalgiasta rakentamatta kuitenkaan liiaksi sen varaan. Vaikka aiemmat osat olisivat jääneet pelaamatta, uudesta tulemisesta nauttii varmasti. Sen vaikeusaste tekee teoksesta ongelmallisen paketin perheen pienimmille, joten uudeksi sukupolvikokemukseksi siitä tuskin kuitenkaan on. Ehkä sen ei tarvitsekaan, sillä nykyisellään se on mainio lisä erityisesti uuden konsolisukupolven pelivalikoimaan. Ja kun comeback vuosikymmenen jälkeen saa toivomaan jatkoa, joutaa tekijöille nostaa hattua. Hyvin tehty, Toys for Bob ja Activision!
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Switch, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kielenkäyttö)
Kun tajuat Alkon aukiolon kuuluvan viranomaisten mielestä välttämättömiin perustarpeisiin.