Bandai Namcon vuonna 2019 julkaisema Code Vein oli melkoisen omituinen teos. Vampyyritematiikkaa ja anime-melodraamaa post-apokalyptisissa maisemissa tarjoillut soulslike-peli oli jonkinlainen kulttihitti, mutta mitään erityisen laajaa näkyvyyttä se ei varsinaisesti onnistunut saavuttamaan. Ensimmäinen osa joka tapauksessa kartutti julkaisijan kassaa sen verran tehokkaasti, että oli perusteltua lähteä kehittämään jatkoa. Suoran jatkon sijaan toinen osa vie seikkailun kuitenkin käytännössä täysin uuteen suuntaan.
Kampanja aloitetaan nojaamalla varsin väsyneeseen jrpg-kliseeseen, asettamalla pelaaja muistinmenetyksestä kärsivän tyhjän templaatin puikkoihin. Käytännössä tilannetta hyödynnetään troopille tyypilliseen tapaan vyöryttämällä heti hahmonluontiruudun jälkeen ruudulle lähes järjettömiä määriä täysin käsittämättömiä ekspositiodumppeja. Ensimmäisten tuntien aikana pelaajalle kerrotaan jatkuvalla syötöllä muun muassa uusia termejä, nimiä ja ympäröivän maailman historiaa. Kaiken ymmärtämiseen tarvittaisiin useamman tietokirjasarjan verran sivumerkintöjä, eikä aloitusta voi tästä johtuen millään tavalla kehua erityisen toimivaksi. Jahka alun todella kömpelöä kerrontaa jaksaa katsella ja kuunnella muutamien tuntien ajan, alkaa Code Vein II kuitenkin hissukseen asettamaan koukkujaan pelaajan ihon alle.
Seikkailun maailma on lopulta yllättävänkin mielenkiintoinen. Eräänlaisen maailmanlopun skenaarion jälkeen planeetan kaksi vallassa olevaa rotua ovat haudanneet sotakirveensä ja pakon edessä lyöttäytyneet yhteen puolustamaan henkiinjääneitä mutatoituneilta hirviöiltä. Pelaajan hahmo on eräänlainen kahden eri rodun hybridi, jonka tehtäväksi jää käydä keräämässä eri aikajanoilta erilaisia sankareita auttamaan lopullisen maailmanlopun estämisessä. Seikkailun aikana kohdattavat hahmot ovat usein täysiä karikatyyrejä ja animetyylille tyypillisesti täysin ylilyötyjä niin ulkoiselta habitukseltaan kuin ulosanniltaan. Karseimpana esimerkkinä mainittakoon päähenkilön pomon virkaa toimittava Lavinia, jonka hahmomalli saa Resident Evil Villagen Lady Dimitrescunkin näyttämään hillityltä ilmestykseltä.
Pelimekaanisesti kyseessä on edeltäjänsä tavoin From Softwaren Souls-pelejä muistuttava roolipelielementtejä sisältävä toimintaseikkailu. Taistelut nojaavat genrelle tyypillisesti torjuntoihin, väistöihin ja hahmon kuntopalkin tuijotteluun. Aselajeja, panssareita ja taistelutyylejä on mittavat määrät, ja pelin valikotkin voivat jo itsessään olla varsin uhkaavan oloiset. Mikäli kampanjan ensimmäiset raskassoutuiset tunnit kuitenkin jaksaa kahlata läpi ja järjestelmiin perehtyy hieman tarkemmin, paljastuu pinnan alta lopulta varsin passeli, kymmenien tuntien mittainen seikkailu.
Alun putkijuoksu ja tunnelien tuijottelu väistyy hiljalleen taka-alalle, ja pitkän opetusjakson jälkeen pääsee lopulta seikkailemaan valtavan kokoiseen avoimeen maailmaan. Matkaa voi taittaa joko jalan tai näppärän steampunk-henkisen prätkän puikoissa. Menemistä ei varsinaisesti rajoiteta mitenkään, ja halutessaan voi lähteä kokeilemaan taitojaan huomattavan haastavien vihollisten parissa jo heti kättelyssä. Rakenteeltaan kartta muistuttaa From Softwaren Elden Ring -mestarityötä, joskaan yhtä hiotuksi kokonaisuutta ei voi millään osa-alueella kehua. Maailmanlopun jälkeisessä maastossa moottoripyörällä kruisailu on joka tapauksessa yllättävän hauskaa, vaikka tekninen toteutus ei aina olekaan aivan toivotulla tasolla.
Lue myös: Ensimmäinen ja viimeinen yhteys – arvostelussa Marathon
Julkaisunsa tienoolla teos oli lähestulkoon pelikelvoton. Ruudunpäivitystä ei saanut tasaiseksi käytännössä millään PC-kokoonpanolla, vaikka kyseessä on kaikin puolin graafisesti varsin vaatimattoman näköinen paketti. Peliä on sittemmin paikkailtu usealla korjauspäivityksellä, ja nyt pari kuukautta julkaisun jälkeen meno alkaa olla huomattavasti nautittavampaa. Päivitysten jälkeenkään meno ei ole erityisen näyttävää, mutta ainakin ruudunpäivitysvauhdit ovat hissukseen tasaantuneet tyydyttävälle tasolle. Beast-tehokoneella ruudunpäivityksen saa lukittua suurin piirtein maagiseen 60 kuvan sekuntivauhtiin kaiken krumeluurin ollessa tapissa 4K-resoluutiota käytettäessä. Vähempitehoisilla kokoonpanoilla on joko karsittava silmäkarkin määrästä tai käytettävä varsin aggressiivisia skaalausasetuksia, mikäli vauhtien haluaa yltävän tyydyttäviin lukemiin.
Steam Deckillä menoa ei saa ruuvattua sulavalle tasolle vaikka asetuksia räpläisi kuinka. Rog Ally X:llä voidaan saavuttaa suurin piirtein pelattavat nopeudet, mutta erityisen sujuvaksi kokemusta ei silläkään voi kehua. Resoluution skaalausta tiputtamalla reippaasti alle suositusrajojen, menon saa toki sulavammaksi, mutta tällöin visuaalinen ulosanti alkaa ihan tosissaan jo raapimaan sarveiskalvoja ruvelle. Mobiiliraudalle soveltumattomuus on harmillinen puute, sillä teos itsessään olisi varsin oivallinen juuri reissun päällä pelattavaksi.
Kaiken kaikkiaan Code Vein II on lopulta rupineen kaikkineen ihan mukiinmenevä kokonaisuus. Mikäli ultraraskaan aloitusosion jaksaa kahlata läpi, eikä japanilaiset hahmokarikatyyrit nyansseineen aiheuta allergiaoireita, on kyseessä varsin passeli genrensä edustaja. Jos edellä mainitut elementit kuitenkin aiheuttavat närästystä, ei teoksen pariin hyppäämistä voi varsinaisesti suositella.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (pelinsisäiset ostot, väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐
Raskaan alun jälkeen ihan passeliksi soulslike-genren edustajaksi paljastuva seikkailu. Teknisistä ongelmistaan huolimatta avoimessa maailmassa seikkailu on ajoittain viihdyttävää, eikä pelin omituinen maailma ei ole täysin vailla vetovoimaa.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Kepittäjän märkä päiväuni – arvostelussa Pure Pool Pro
Lue myös: Oo robo merten — ennakossa The Last Caretaker
Lue myös: Tehoa ja älyä, mutta vain pieniä kompromisseja – arvostelussa Roborock Saros 20 Sonic