(Jatkoa arvostelun ensimmäiselle osalle.)
Call of Duty: Black Ops 7:n moninpeliä päästiin testailemaan jo hyvissä ajoin ennen paketin julkaisua. Betan perusteella kokonaisuudesta jäi varsin hyvä ensimaku eikä kokoversiokaan onneksi pääse pettämään. Julkaisussa mukana on huikeat 19 karttaa, joista kaksi on tosin käytössä vain ja ainoastaan erillisessä Skirmish-moodissa. Jäljelle jäävistä 17 kartasta 13 on kokonaan uusia ja loput on ehostetulla graafisella ilmeellä mukaan tuotuja klassikkotapauksia. Mukana on luonnollisesti jälleen kerran myös sarjan suursuosikki Nuketown. Kattaus lienee sarjan historian laajin ja hiotuin.
Pelitiloja on mukana totutun kookas paletti. Perinteisempien deathmatchien ja domination-tilojen rinnalle on tuotu uutuutena myös Overload-nimeä kantava tila. Overloadissa pelaajien tulee yrittää kaapata kentälle ilmestyvä laite ja kuljettaa se sitten vihollisen pesään. Käytännössä kyseessä on eräänlainen käänteinen lipunryöstöleikki. Pelimuoto on ihan hauska, mutta en varsinaisesti kokenut suurta tunteenpaloa sen pariin palaamiseen muutaman matsin jälkeen.
Huomattavasti isompi uudistus on Skirmish-tila. Sarjan standardin 6 vastaan 6 asetelmaan sijaan Skirmishissä laitetaan vastakkain kaksi 20 hengen tiimiä. Joukkueiden tulee suorittaa matsin aikana erilaisia tehtäviä edetäkseen. Pelimuoto on selvästi yritys astella Battlefieldin tontille ja yrityksenä se on ihan passeli, joskaan esikuvansa tasolle ei missään nimessä ylletä. Isomman skaalan toimintaa Call of Dutyn mekaniikkoja kaipaaville kyseessä on kuitenkin oiva lisäys.
Moninpelin perk-kykyjä on laitettu uusiksi varsin maltillisesti. Jotkut vanhoista kyvyistä loistaa poissaolollaan ja pikasprinttaus on siirretty erikseen valittavaksi kyvyksi. Juoksuspurttien ystävänä en ole erityisen tyytyväinen siihen, että aiemman osan nopeuden saavuttaakseen omasta kykypuusta pitäisi uhrata yksi kokonainen paikka erikseen sille. Killstreakkien joukossa on muutamia varsin messeviä uutuuksia, joista Titanfall-peleistä suoraan lainattu Rhino-mechapuku lienee kaikkein upein. Kaiken kaikkiaan järjestelmää on pyritty enemmänkin hienosäätämään kuin keksimään kokonaan uudestaan.
Laitteiston osalta uudet tussarit noudattelevat myös hyvin pitkälti aiemmista osista tuttuja kaavoja. Tulevaisuuteen sijoittuvasta viitekehyksestä huolimatta ovat aseet kokonaan klassisia ruudin ja kordiitin tuoksuisia tuliluikkuja. Vaikkei pyssyt mitään laseria suoltavia lasauttimia olekaan, on myönnettävä, etteivät täysin fiktiiviset asemallit ole lähellekään yhtä kiinnostavia kuin Black Ops -sarjassa yleisemmin käytetyt oikean maailman prototyyppiaseet ja muut harvinaisuudet.
Tyypeiltään mukana oleva kalusto on jaettu perinteisiin aselajeihin. Mukana on siis niin haulikot, rynnäkkökiväärit kuin konepistoolitkin. Ja eihän kyseessä olisi Call of Duty -sarjan peli, jos ei julkaisussa olisi mukana täysin ylivoimainen haulikko. Tällä kerralla kyseenalaisen kunniamaininnan saa konepistoolin kokoinen täysautomaattinen Akita, joka kykenee liipaisimen pohjaan iskemällä pieraisemaan ulos sellaisen määrän hauleja, että sillä suolaisi jo suurikokoisen hypermarketin kaikki joulukalat.
Kykypalettia ja pelattavuutta on uudistettu vain hienoisesti. Edellisessä osassa esiteltyä omnimovement-liikeuudistusta on viilattu vielä aiempaa hieman sulavammaksi. Lantioliikkeen lisäksi mukaan on tuotu nyt aiempaa vetreämmät pohkeet. Hahmoilla pystyy tekemään lisätyn lihasvoiman ansiota seinäloikan käytännössä mistä tahansa pinnasta. Pienen harjoittelun jälkeen hyppiminen lähtee suoraan selkärangasta, minkä myötä kartoissa kirmaaminen on uskomattoman sulavaa. Ylimääräinen hyppy ei myöskään muuta taistelukenttiä monien pelkäämäksi kaninloikkaparaatiksi, joten sitä voidaan pitää vain ja ainoastaan hyvänä lisäyksenä.
Lue myös: Avaruudessa kukaan ei kuule jippii-huutoasi – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2
Arvostelua kirjoittaessa Call of Duty: Warzonea ei ole vielä päivitetty uuteen karttaan, mutta esimakua tulevasta saa jo Black Ops 7:n kampanjan läpäisyn jälkeen avautuvassa Endgame-pelitilassa. Valtavaan Avalon-karttaan sijoittuva kokonaisuus on selvää jatkoa Modern Warfare III:n DMZ-tilalle. Tälläkin kerralla pelaajat saavat vapaasti vaeltaa valtavan alueen sisällä tehtäviä etsien ja vihollisia lahdaten. DMZ:sta poiketen vastassa ei tällä kerralla ole pelkästään zombeja, vaan mukana on myös kampanjassa tavattuja aseistettuja sotilaita ja robotteja. Endgame on ihan kiva lisäys, tosin vielä tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa kantaako tilan siivet kuinka pitkälle. On joka tapauksessa piristävää, että avoimempiin karttoihin tykästyneille, mutta Battle Royale -tiloja karsastaville on jälleen tarjolla tahkottavaa.
Teknisenä suorituksena Call of Duty: Black Ops 7 on keskitasoa. Grafiikan osalta tuntuu siltä kuin menossa olisi otettu muutama askel taaksepäin. Scifi-miljööt ovat todella kliinisen näköisiä ja karttojen irtaimistoa ei voi edes tuhota samaan malliin kuin parissa aiemmassa julkaisussa. Pelaajien hahmomallit ovat totutun yksityiskohtaisia, mutta niin kampanjan kuin moninpelinkin kartat ovat visuaalisesti yksinkertaisesti pliisuja ja elottoman oloisia. Äänimaailma on sentään totutun rouheaa ja kunnon äänentoistolaitteiston tai laadukkaat kuulokkeet omaavat saavat paketista jälleen irti referenssitason materiaalia.
Optimointia on suoritettu varsin onnistuneesti ja kokemus skaalautuu erityisesti alaspäin todella kauniisti. Pelin saa rullaamaan erinomaisesti vähän vanhemmallakin raudalla, tosin mukaan päästäkseen kokoonpanon pitää tukea secure boot -järjestelmää. Kannettavalla Rog Ally X:llä meno on suoraan pakasta vedettynä näyttävää ja sulavaa, eikä asetuksia tarvitse suuremmin puukottaa. Steam Deckillä peliä ei valitettavasti saa huijauksenestojärjestelmän ja SteamOS:n yhteensopimattomuuden takia toimimaan ollenkaan.
Tiltin jokaisella testikoneella laukan sai lukittua huomattavan korkeisiin ruudunpäivitysnopeuksiin lähes kaiken krumeluurin ollessa tapissa. Ainoastaan säteenseurantaa hyödyntävien heijastusten päälle kytkeminen onnistui tekemään isommin lommoa pyörimisvauhteihin. Valitettavasti mukaan on osunut sarjalle varsin epätyypillisesti myös ihan merkittäviä bugeja, eikä pelin kaatuilukaan ollut arvostelusessioiden aikana epätavanomaista. Black Ops 7 hyödyntää edelleen alunperin vuoden 2019 Modern Warfareen kehitettyä IW Engine 9:ää, ja valitettavasti sen ikä on alkanut hissukseen näkyä negatiivisessa valossa. Toivottavaa olisi, että sarjan seuraavan osan konepellin alla sykkisi jo täysin uusi moottorikokonaisuus.
Kokonaisuutena Call of Duty: Black Ops 7 jättää suuhun pahan maun. Paketissa on sisältöä vaikka millä mitoin, mutta järkyttävän huonon kampanjan takia merkittävä osa sen hohdosta on ainakin allekirjoittaneelle kateissa. Jokavuotista räjähdysten ja räiskinnän täyttämää vuoristorata-ajelua ei tämän sarjan parissa tänä vuonna valitettavasti saada kokea. Vaikka moninpeli on puitteiltaan ihan passelissa kunnossa ja zombeissa eloa edellisosaa enemmän, on kokonaisuus silti ehdottomasti pääsarjan heikointa antia sitten Ghostsin.
Saatavilla: PC (testattu), PS5 , PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (pelinsisäiset ostot, kiroilu, väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐(⭐)
Maineikkaan sarjan uusin osa, joka pettää sarjan kampanjoihin tykästyneet massiivisesti. Moninpelin hienoiset uudistukset ja edellisosaa parempi zombie-tila eivät riitä nostamaan peliä keskinkertaisuuden suosta. Heikoin Call of Duty vuosiin.
Lue myös: Pölyhiukkasille kyytiä – arvostelussa Dreame Z30 Ultra
Lue myös: Indie-tutka: Constance, Dreamcore ja Retrace the Light
Lue myös: Kevyet kasuaalipelaajan kuulokkeet – arvostelussa Logitech G321
Lue myös: Viihteen pikkujättiläinen – arvostelussa realme GT 7