(Jatkoa arvostelun ensimmäiselle osalle.)
Kaltaisilleni Anno-sarjaan perehtymättömille Pax Romanan kokonaisuus on aluksi melkoinen sekamelska. Onneksi peli kuitenkin tarjoaa yllättävän mielenkiintoisen tarinan, jonka yhteydessä oppii perusteet. Tässä kampanjamoodissa pelaaja valitsee hahmonsa kahden roomalaisen sisaruksen väliltä ja asettuu uuden kuvernöörin rooliin.
Aluksi tavoitteena on vain parannella aikoinaan rappeutunutta saarta uuteen uskoon keisarin vaimon mieliksi, mutta tämä pian muuttuukin poliittiseksi valtapeliksi ja petturuudeksi. Valittu johtajamme joutuu kohtalon koettelemana ja suosion syrjimänä imperiumin laidalle ottamaan haltuunsa Albionin rannat.
Kampanjan loppupuoliskolla peli opettaa käymään lähijohtajien kanssa poliittista keskustelua ja sitä, miten tehtävien tekeminen, päätösten lopputulemat ja mahdollinen sodallinen yhteenotto vaikuttavat alueen poliittiseen koostumukseen.
Tehtävät itsessään ovat vaihtelevia: pelaaja voi puolen tunnin välein vastaanottaa pieniä tekemisiä muiden johtajien saarilta, joissa esimerkiksi kyseinen hallitsija pyytää tiettyä resurssia, vihollisen joukkojen nitistämistä tai kadonneiden esineiden palautusta. Nämä ovat yleensä hyvin pienimuotoisia tekemisiä ja parantavat vain hieman pelaajan sekä vastapuolen välejä. Isomman vaikutuksen saa tehtyä poliittisilla tehtävillä, joissa on jonkinlainen tarinantynkä.
Näissä pelaaja saattaa esimerkiksi saada tietoonsa, että mahdollisen liittolaisen leirissä on vakooja. Hän voi sitten päättää, miten lähestyä tilannetta: kertoako liittolaiselle vakoojasta saaden samalla luottoa, palkatako vakooja omiin leipiin menetetyn luoton uhalla vai antaako asian tyystin olla.
Näiden tehtävätyyppien lisäksi pelaajaa välillä pyydetään etsimään yksittäisiä esineitä tai henkilöitä kartalta. En itse välittänyt näistä, sillä ne vaativat kirjaimellista tutkimustyötä kaupunkien läpi etsien jotain poikkeavaa tai klikattavaa. Yhdessä tehtävässä minun tuli löytää jättimäinen porsas ja kaataa se. Vinkkinä kerrottiin, että se asustelee rämeikössä, jota saarellani olikin runsaasti. Tunnin etsinnän ja hikoilun jälkeen löysin potran ystäväni rämeikön sijasta oman kartanoni takapihalta loikoilemasta.
Jos poliittinen palloilu ei maistu itselle, on pelissä onneksi myös vaihtoehtona varustaa kansa miekoin ja keihäin ottamaan kaiken, mitä haluaa. Armeijan nostattaminen ei kuitenkaan ole aivan niin helppoa tai halpaa kuin voisi luulla, sillä yhdenkin joukon nostattamisen hinta voi olla aikamoinen. Samat sodan säännöt koskevat onneksi myös vihollisia, eikä joukkojen määrä yleensä ole kovinkaan suuri. Sodankäynti on kuitenkin jotain, mihin ei voi lähteä noin vain, vaan tähänkin pitää keskittää resursseja urakalla.
Yksi kampanjan mielenkiintoisimmista aspekteista on kahden alueen jako. Peli alkaa Rooman Latiumista, jossa kaikki on yllättäen yhtä Roomaa ja rypälettä, mutta pian peli viekin mennessään Albionin eli nykyisten Britteinsaarten rannalle. Tämä näkyy pelissä muutenkin kuin miljöön muutoksen yhteydessä, sillä uuden alueen kansalla on omat uniikit tarpeet. Siinä missä roomalainen talonpoika pärjää leivällä, Albionin keltti haluaa herkullisen ankeriaan aamupalaksi.
Lue myös: Analogista tarkkuutta matalassa profiilissa – arvostelussa Logitech G515 RAPID TKL
Kulttuurierot näkyvät myös tätä pidemmälle, sillä pelaajan on mahdollista ohjata kansaansa noudattamaan enemmän roomalaista oppineisuutta tai omaksua Albionin kansan hurskas uskonnollisuus. Nämä päätökset vaikuttavat pystytettäviin rakennuksiin sekä tarvittaviin resursseihin. Päätös ei onneksi ole pysyvä, sillä jokainen saari voi vapaasti ylläpitää kelttien kulttuuria tai kehottaa roomalaiseen hupiin toisistaan piittaamatta.
Anno 117:n kampanja on ensikertalaisen silmin yllättävän syvällinen ja kiehtova – varsinkin pelatessa naispuolisella sisaruksella, jonka tarina käsittelee hyvin naisten asemaa Rooman aikakaudella. Noin kymmentuntinen tarina on pituudeltaan ehkä hieman lyhyt, mutta se sujahtaa saumattomasti pelin hiekkalaatikkomoodiin, joten äärettömiin jatkaminen on helppoa. Minua kuitenkin hieman harmitti tarinan loppuosa, jossa tavoitteena oli joko tehdä rauha vihollisen kanssa tai murskata hänet väkivalloin. Yritin selvitä politiikalla, mutta tämä ei onnistunut ponnisteluista huolimatta.
Graafisesti Anno 117: Pax Romana on kovinkin näyttävä jo pelikartan ympäristöiltään lähtien. Pelin varjot sekä luonto ovat eläväisiä, ja usein jäin ihailemaan pienen kyläni kehittymistä ilta-auringon valossa. Rakennukset ja kyläläiset ovat myös miellyttävän yksityiskohtaisia. On toki huomioitava, että osa pelin graafisesta ulosannista on tehty tekoälyllä, mutta ainakin tämä on myönnetty suoraan Steam-tiedoissa.
Äänimaailmaltaan peli on myös mahtava tuoden jokaiselle alueelle oman soveltuvan ambienssinsa. Kaupungeissa kuuluu puheen kohinaa ja askelten ääniä, kun taas luonnon keskellä soi rauhallinen taustamusiikki. Valikkoäänet ovat tarpeeksi mietoja, ettei niistä pahastu. Ääninäyttely on kohdallaan, joskin hieman puista.
Anno 117: Pax Romana voi olla hieman täyteläinen pala purtavaksi sarjasta tuntemattomalle, mutta pienen alkumakustelun jälkeen pelisessio sujuu jo helposti. Kaupungin rakentaminen tuntuu yksinkertaiselta, mutta siinä on myös syvyyttä ja tilaa optimoinnille, jos haluaa tehdä kylästään parhaan mahdollisen. Kaupankäynti ja poliittinen kanssakäyminen on myös toteutettu hyvin tuoden lisää ulottuvuutta peliin ilman, että se veisi huomiota pois päätekemisestä. Vaikka en ole genren suurin fani, tämän parissa vietin tunnin jos kolme kerrallaan ongelmitta. Koska rakentaminen on vaivatonta ja aina on jokin tavoite jahdattavaksi, aika kuluu kuin raha markkinoilla.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Anno 117: Pax Romana asettaa pelaajan roomalaisen kuvernöörin kenkiin ja haastaa johtamaan sekä kotiseudun että Albionin rajamaiden kansoja. Kaupungin rakentaminen on rentoa ja helposti opittavaa, kuten on myös kaupankäynti ja sotiminen. Mekaniikoissa riittää syvyyttä ja opittavaa kokeneellekin konkarille, eikä alkuun päässyttä pelisessiota tahdo lopettaa helposti. Pieniä harmituksia huomioimatta varsin viihdyttävä kokemus jopa sarjan ensikertalaiselle.
Lue myös: Luotettava työjuhta – arvostelussa Logitech MX Master 4
Lue myös: Houkutteleva ensiaskeleen modausnäppis –arvostelussa Trust GXT 872 Xyra TKL