Simppelin ja yksinkertaisen kaveriksi sopii yleensä myös hippunen rentoutta, mutta Paint the Town Redistä ei rauhallista iltaviihdettä kannata lähteä tavoittelemaan. Kolmen miehen pensseleistä luotu ”maalailu” on toki helposti lähestyttävissä oleva teos, mutta luvassa on lähinnä haasteesta kohoavaa verenpainetta. Paine on tosin sivuseikka, sillä teoksen päätähtenä ovat käytännössä veriroiskeet, aivojen kappaleet ja järjetön määrä väkivaltaa, sen kuitenkaan ollessa liian vakavaa. Tavallaan.
Vakavuutta vähennetään jo teoksen graafisesta ulosannista lähtien. Kuutioiden ja muiden suorakulmaisten palikoiden kautta kasattu Paint the Town Red on hieman alennusmyynnistä napatun Minecraftin oloinen suoritus. Suorasta kopioinnista ei voida puhua, mutta voisin lyödä partani vetoa, että ruotsalainen rakenteluhitti on ollut yksi inspiraation lähde turpakäräjille. Tutunoloinen palikointi välittyy graafisten ominaisuuksien lisäksi myös nyrkkitappeluiden animoinnin puoleen. Kuutioinnista huolimatta Paint the Town Red on varustettu moderneilla herkuilla, kuten 4K-resoluution tuella ja tehokkailla valaistus- sekä varjoefekteillä. Ruudunpäivitys toimii myös sulavasti rasvatun saranan lailla, joten luvassa on vallan nopeatempoista rähinöintiä.
Punaiseksi maalattu kylä on ensimmäisestä persoonasta kuvattu väkivaltamässäily. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Paint the Town Redissä vedetään jengiä turpaan niin että tukka lähtee päästä. Nyrkkikekkereiden vankkaa kivijalkaa saadaan kuitenkin tuunailtua kivasti erilaisten pelimoodien saattelemana, joten tekeminen ei ihan äkkiä lopu. Neljän hyvinkin erilaisen moodin maustama nakkikioskisimulaattori on myös koettavissa useamman kaverin kera, mikä on teoksen ehdottomia huippukohtia. Vaikka Paint the Town Red vaikuttaa yksinkertaiselta taistelueepokselta, niin kyseessä on hämmästyttävän haastava kokonaisuus. Tarkasta suojautumisesta ja iskujen vaihdosta huolimatta omat silmät turpoavat hyvinkin helposti, jos vastassa on tavallista palikkapäätä isompi kaveri heiluttamassa kättä pidempää. Vaikeustaso tasaantuu kyllä huomattavasti jo yhdenkin kaverin asettuessa rinnallesi nyrkit pystyssä.
Toisena huippukohtana on Paint the Town Redin edelläkin mainittu yksinkertaisuus. Ohjaustuntuma ja nyrkkien heiluttelu on mukavan simppelisti suoritettu. Riitapukaria hakataan hiiren vasemmalla painikkeella ja torjunta tapahtuu oikealla. Rähinöiden ydin koostuu siitä, että käytännössä kaikkea pelialueen irtaimistoa voidaan käyttää väkivallan työkaluna. Kättä pidemmäksi sopivat muun muassa pullot, tuolit, kupit ja vaikka lautaset. Luonnollisesti kätösissä oleva tavara antaa vähän lisää potkua iskuihin, joten esimerkiksi kokkiveitsen valinta baarijakkaran sijaan tuottaa huomattavasti helpommin vahinkoa iskun vastaanottajalle. Heiluttelun lisäksi “aseita” voi myös viskoa vihamielistä taistelijaa kohti. Överiksi viritetty väkivallan juhla kaipaa tietysti mukaansa myös palan yliluonnollista voimaa. Kun tappoketju nouse tietyille tasoille, voit vapauttaa arsenaalistasi voimakkaan maagihyökkäyksen. Kykyjen kevyempää puolta edustaa paineaalto, joka viskaa riitapukarit pitkin seiniä aiheuttaen vain kevyttä vauriota. Äärimmäisyyksiin mentäessä voi kutsua itse Zeuksen iskemään vastataistelijaa salamalla, joka häviää atomeiksi iskun voimasta.
Väkivaltajuhliin on helpointa tutustua Scenarios-moodin kautta. Skenaarioissa astutaan erilaisiin miljöisiin aina moottoripyöräkerhon klubitalosta esimerkiksi villin lännen saluunaan. Vaihtoehdot perustuvat teemoihin, joten kenttien ase- sekä vihollisvalikoima muuttuvat sen mukaan. Scenariosista voittajana selviää viimeisenä elossa oleva, eikä pätkinnän aikana ole mahdollisuuksia palautella menetettyjä elämäpisteitä. Kavereiden kanssa tapellessa toiminta perustuu yhteistyöhön, joten kemuihin kutsuttua taistelutoveria vastaan on täysin turha heristellä nyrkkiä tai muutakaan kättä pitempää kapistusta. Skenaariotaisteluissa on myös mahdollista viritellä meininkiä todella ylilyötyyn sfääriin erilaisten modifikaatioiden avulla. Voit halutessasi varustaa esimerkiksi kaikki taistelijat terävillä macheteilla tai päättää jokaisen taistelijan päivän yhdellä lyönnillä.
Scenarios-tilan ollessa Paint the Town Rediä yksinkertaisimmillaan, niin teoksen loput pelattavat variaatiot ovat reiluilla lisämausteilla höystettyjä. Challenge-moodi tarjoaa viiteen eri haasteluokkaan tiivistettyjä gladiaattoritaisteluita teemaan sopivalla miljööllä. Areenalla asevalikoima on niukka, joten taisteluiden syttyessä joutuu hieman miettimään strategiaa tilanteesta selviämiseksi. Haastetilassa lisätään vettä myllyyn myös siinä mielessä, että taistelualueella on lattiaan ja seiniin piilotettuja ansalaattoja, jotka vaihtelevat aina piikkimatoista liekinheittimiin. Haasteissa esiintyvät viisi taistelusarjaa ovat myös kaikki eri pituisia, jotta vaikeustaso sekä pelaamisen määrä olisi mukavammassa balanssissa.
Haastepuolen läheisin sukulainen on Arena-tila, jossa taistelu tapahtuu samassa miljöössä Challenge-moodin lailla. Areenavariaatio tosin erottuu haasteiden puolelta sen verran, että pelattavuus muistuttaa enemmän esimerkiksi Gears of War -sarjasta tuttua Horde-tilaa. Vihollistyypit ja -määrät tosin ovat täysin umpimähkäisiä heti taistelun alkaessa, joten jokainen pelikerta vaihtelee todella dramaattisesti vaikeusasteensa puolesta. Arena-moodissa asevalikoima on selkeästi runsaampaa, ja kentän laidoilta voi löytää vielä erikseen ostettavia tehoaseita sekä kykypäivityksiä valuuttaa vastaan. Tarvittavaa pätäkkää saadaan tietysti kaatuneilta vihollisilta ja rikkauksien määrä määräytyy kaatuneen pirulaisen haastavuudesta. Poikkeuksellisesti Arena on tällä hetkellä ainut pelityyppi, jota ei voi takoa kaverin kanssa. Testijakson aikana ei tullut selväksi, että onko kyseessä studion tekemä ratkaisu vai arvosteluversiosta puuttuva ominaisuus.
Moodivalikoiman pohjalta pilkistää Beneaths, joka on samalla koko Paint the Town Redin tarjonnan kunnianhimoisin viritelmä. Vahvasti roguelite-genreen vivahtava pelimoodi tarjoaa hellästi satunnaisgeneroitua pelattavaa genrelle uskollisilla höysteillä. Ohjailtavan nyrkinheiluttajan peruskykyjä voidaan vaihdella valitsemalla ennen syvyyksiin hyppäämistä pelimuodon aloitusalueelta. Kykyjen hienosäätö ei ole mielivaltaista, vaan valittavissa on viisi erilaista kokonaisuutta omaan pelityyliin sopivaksi. Yksi luottaa esimerkiksi raakaan lyömävoimaan, kun taas toinen osaa pinkoa pelialueella muita rivakammin. Scenarios-moodissa nähdyt kyvyt tekevät paluun Beneathsissa, ja näitä on esillä laajemmalla tarjottimella. Syvyyksissä kahlataan alueita läpi samalla pohtien, että nostetaanko nyrkit pystyyn jokaista vihamielistä kohdetta vastaan, vai onko toisinaan parempi paeta paikalta henkensä edestä. Genrevivahteisiin kuuluu myös alueittain nouseva vaikeusaste seikkailun edetessä, joten päätöksille tulee nopeasti lisää painoarvoa. Kunnianhimoisesta ideasta riippumatta Paint the Town Red ei varsinaisesti ainakaan nykyisessä muodossaan toimi pidemmän juoksun seikkailuna, vaan loistaa enemmän aikaisemmin mainituissa tarpeettoman väkivallan jakamiskeskuksina.
Pienestä studiosta ja yksinkertaisesti lopputuotteesta huolimatta Paint the Town Redillä on vallan hyvät eväät nousta jonkinasteiseen kulttimaineeseen. Minimalisoituun grafiikkaan muovailtu ultraväkivaltainen nyrkkifestivaali tuo etäisesti mieleeni esimerkiksi takavuosina maailmaa sekä mediaa järisyttänyt Postal-sarja, joka on oiva esimerkki järjettömästä väkivallasta teoksen kuitenkaan ollessa liian vakavamielinen videopeliksi. Yksinpelaajalle kylän maalailu punaisella on todennäköisesti nopeasti kyllästyttävää touhua, mutta teos toimii erinomaisesti aamuyön naurukohtauksille kaveriporukan kesken.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Switch, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
Discoteekisa menojalka vibata ja henki ribata. Ma todellaki Staying Alive!