Aarteeseen kajoaminen tuo mukanaan rikkauden sekä kirouksen – arvostelussa Cyberpunk 2077

Noiturin pelikäännöksistä mieletöntä kiitosta keräillyt CD Projekt RED jättää Geraltin toistaiseksi lomalle, sillä nyt on uuden eepoksen vuoro nousta parrasvaloihin. Salaisuushan se ei ole, että Cyberpunk 2077:n lähtötilanne ei ole ollut ihan pelkkää positiivista valoa, mutta virheitä sattuu kaikille. Loppujen lopuksi teoksen taustalla hääräävät ohjelmoijat ovat vain ihmisiä, eivät koneita.

08.01.2021

Lyödään heti kättelyyn ja kättelyn jälkeenkin hieman faktaa tiskiin. Kyllä, teos oli julkaisuhetkellä rikkinäinen kokonaisuus ongelmilla ja bugeilla höystettynä. Kyllä, meininki on edelleenkin hieman tahmeaa sekä kankeaa, mutta pahin tuntuu olevan mahdollisesti takanapäin. Ja kyllä, arvostelu on pelattu PC:llä, sillä epäilin entisajan konsolisankari Xbox One X:n kyykkäilevän Night Cityn loisteesta; enhän minä nyt tainnut ihan väärässä ollakaan. Tärkeimpänä faktana loistaa totuus siitä, että jos aikamme suurteoksia lynkattaisiin aina joko suorituskyvyn ongelmista tai sisällöllisistä ontuvuuksista, olisivat kaikki suuremman kaliiberin tuotokset aina pohjamutien alimmaisena haukkomassa henkeä. Tämän vuoksi Cyberpunk 2077 ansaitsee tulla arvioiduksi kokonaisuudessaan ilman tekniseen suorituskykyyn jämähtämistä. Sisällöltään ja meiningiltään kyseessä on ehdottomasti aikamme upeimpia suorituksia köhimisestä huolimatta.

Ensimmäisestä persoonasta kuvattu Cyberpunk 2077 on erittäin laajalla kulmalla lähestyttävissä oleva toimintaroolipeli, joka antaa avaimet lukemattomiin mahdollisuuksiin kokea omanlaisensa tarina. Toiminta- ja roolipelaamista höystetään myös muun muassa erilaisin hiiviskely-, hakkerointi- ja jopa täysin pasifistimaustein. Pääosassa toiminnan puolesta kuitenkin loistaa räiskintä ja lähitaistelu aina perinteisistä nyrkkikahinoista vaikkapa katanoilla viuhtomiseen. Futuristisen Amerikan kulmilla hohkava megakaupunki Night City on avoin hiekkalaatikko, joka toivottaa pelaajan kuin pelaajan lämpimästi tervetulleeksi. Homman ytimenä on valinnanvapaus, joka lähtee liikenteeseen jo hahmoluonnista alkaen. Tokihan teos johdattelee pelaajaa kronologiselle polulle tarinan etenemiseksi, mutta johdattelu on positiivisen hellää.

Pelaajan valinnanvapaus ryövätään käytännössä vain tarinamme “sankaria” nimetessä, sillä V on kiveen kirjoitettu kutsumanimi. Erittäin laajan hahmoeditorin ansiosta jokainen pelaaja saa luotua V:stä juuri haluamansa. Kattavat luontityökalut pitävät sisällään perinteisten hius- ja partakombojen lisäksi myös kokonaisvaltaisempia välineitä esimerkiksi kasvojen ja pään muotoilulle. Mukana on myös jo ennakkoonkin kauhistelua aiheuttaneet sukukalleuksien muutokset karvoitusta myöten. Editorin kanssa kannattaa olla tarkka ja erityisesti tyytyväinen lopputulokseensa, sillä tämä on ainoa mahdollisuutesi. Vaatetuksen ja asusteiden puolesta V:n ulkoasu elää aktiivisesti, mutta esimerkiksi parturiin ei ole asiaa aloituksen jälkeen. Ratkaisu tuntuu hitusen eriskummalliselta.

V:n luonnin jälkeen tulee ensimmäinen tiukka paikka, kun edessä on lähtötilanteen valinta. Vaihtoehtoina olevat Nomad, Streetkid ja Corpo ovat kukin toisistaan poikkeavia tarinan alkuja ja samalla ne määrittävät hieman hahmosi kykyjen suuntaa. Pelaajalla on edelleen vapaus panostaa hahmonsa kykyihin oman mielensä mukaan, mutta lähtökohdat voivat tehostaa, heikentää tai muutoin aiheuttaa pientä ristiriitaa taitopisteiden kanssa. Nomadina V on juuri päättänyt jättää vanhan klaaninsa ja päättää muuttaa suurkaupungin sykkeeseen Night Cityyn. Streetkidinä olet juuri tehnyt paluun juurillesi oltua muutaman vuoden aivan toisaalla. Corpona selvitellään uutta suuntaa elämälle, koska suurfirmasta yllättäen saadut potkut pistävät rattaat aivan sekaisin. “Aloitusroolin” valinnan vapaus jättää mukavan mahdollisuuden kokea Cyberpunk 2077:n ainakin kolmeen otteeseen mikäli mielii koluta kaikki mahdollisuutensa läpi.

Vaikka Cyberpunk 2077 ei pääse täyteen loistoonsa tekniseltä kulmalta, on teoksen miljöö ja sisältö täyttä timanttia illuusioistaan huolimatta. Dystopinen neonväreillä höystetty futuristinen Night City maalataan moneen muottiin hienostoalueista slummeihin ja teollisuuden ympäriltä erämaiden syleilyyn. Moniulotteiset maisemat suorastaan kutsuvat eskapismin hellään kehtoon ja ehkäisee myös itsensä toistavuutta runsain mitoin. Edellä mainittu illuusio tulee myös tutuksi heille, keillä riittää mielenkiinto kurkistaa Night Cityn maailmaa pintaa syvemmälle. Esimerkiksi monen hyvinkin kutsuvan rakennuksen kohdalla selviää, että täällähän on ovet laitettu säppiin pysyvästi. Matkan varrelta paljastuu myös useita avoimiakin mestoja aina ravitsemuskeskuksista vaatekauppoihin, mutta harmillisen monta kertaa mielenkiinto kääntyy pettymykseen seikkailijan kohdalla. Toisena valitettavana esimerkkinä on Night Cityn liikenne, jonka onttouden tajuaa muutaman matkustelun jälkeen. Kaupungin kadut ja moottoritiet huutavat yllättävän nopeasti tyhjyyttään pelaajan saapuessa reitille. Aluksi tuntui siltä, että onpas hyvä tuuri, saa kruisailla ihan rauhassa pelkäämättä törmäyksiä. Valitettavasti enää viidennen kerran jälkeen en uskonut tämän olevan tuuria vaan sääntö.

Cyberpunk 2077:n Night City ansaitsee ylistystä myös graafisten antiensa puolesta. Maailma on mielettömän näköistä katsottavaa teknisistä ongelmistaan huolimatta. Oma taisteluasemani ei ihan yllä 4K-resoluutioiden kiihkeään maailmaan, mutta perinteisellä Full HD:llakin meininki on upeaa. Ruudunpäivitystä ei PC-version kohdalla voi nostaa positiiviseen tai negatiiviseen valoon, koska teoksen tämän hetkinen tilanne on vielä keskeneräinen. PC:llä on kuitenkin mahdollista saada Cyberpunk 2077:n luvuiksi koneen tehojen puitteissa aina kuudestakymmenestä vaikkapa 300:aan. Arvostelun alla maisteltiin teosta 30:n ja 60:n välillä, sillä vaikka rautani riitti helposti vähimmäismääriin, tekivät tekniset ongelmat sen mahdottomaksi kokea täydessä loistossaan. Yleisilme ja äänimaailma on tosin hiottu viimeisen päälle bugeista huolimatta. Dystopinen Night City on hieno sekoitus menneisyyttä sekä raudan ja ruosteen raiskaamaa futuristista teknologista vivahdetta. Karu kokonaisuus on voideltu upeilla väreillä, valoilla ja säteillä, jotka tuovat mieleen lähinnä hallitun kauniin kaaoksen.

Äänimaailmassa on panostettu rakastamaani synthwaveen, mutta mukana on myös perinteisempää rock ‘n rollia, nykymaailman hiphopia ja raskaampaankin makuun soveltuvia matalaviritteisiä kitarariffejä. Teoksen tunnelma- ja taustamusiikki pysyttelee vahvasti elektronisessa sävyssä synthwaven ja tämän alagenreissä. Musiikilla tehostetaan hienosti pelissä nähtäviä tilanteita ja hetkiä. Esimerkiksi toiminnan keskellä puskee mukaan aggressiivisempia basson iskuja kaaottisten melodioiden sävyttämänä. Sitten vaikkapa hiiviskelytilanteita koristaa jännityksen omainen elektroninen orkesteri, joka jättää vahvan “jäät kohta kiinni ja sitten kärsit” -fiiliksen ilmoille. Taustatunnelman lisäksi mukana on kattava valikoima ajomatkoja ilostuttavia radiokanavia, joilla saa irtiottoa pelkän konemusiikin parista poispäin. Xbox One X:llä ja Xbox Series X:llä pelin läpäissyt Tonppa huutelee muuten sivusta, että konsoleilla toistettu 12-kanavainen Dolby Atmos oli mielenkiintoinen äänikokemus. Varsinainen surround on toteutettu vankasti, mutta kattokanavat ovat käytännössä täysin mykkiä kunnes Keanu Reevesin Johnny Silverhand tulee kuvioihin. Sen jälkeen myös parviosasto heräilee nätisti henkiin aina silloin tällöin.

Teknisten ongelmien kaverina on myös toinen moite ja se on Cyberpunk 2077:n räiskinnän puolella. Ongelma ei piile suoraan itse aseissa, sillä arsenaalia on tarjolla runsaasti. Aseet edustavat perinteisiä luokkia aina pistooleista rynnäkkökivääreihin. Kaikki eivät myöskään ole vain luotiaseita, sillä mukana on niin plasmaa kuin vaikkapa sähköä ampuvia malleja. Tuliluikut näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat erittäin hyviltä, mutta Cyberpunk 2077 lankeaa räiskintäsyntien ykköseen: luotisieniin. Perustason vihulaiset putoavat suhteellisen ripeästi, mutta auta armias kun tasokatto alkaa nousemaan. Pahimmassa tapauksessa joudut tyhjentämään aserepustasi jopa kaksi aseluokkaa kokonaan ennen kuin vihollinen potkaisee tyhjää.

Mielenkiintoisen tarinan ja tunnelman saattelema Cyberpunk 2077 potkaisee oman arvosteluvuoteni 2021 käyntiin positiivisin mielin. Heikkouksistaan huolimatta teos on raudanluja toteutus ja ehdottomasti vuoden 2020 parhaimpia kokemuksia. Kokemus kun tulee kuitenkin parantumaan vielä ajan kanssa, niin Night Cityyn hyppäämisen kanssa ei kannata pitää ihan älytöntä kiirettä vielä tässä kohtaa. Perinteiseen CD Projekt REDin tyyliin eepokselle on luvattu jo ensimmäisiä lisäsisältöjä ja vieläpä kuluttajaystävällisesti ilmaiseksi. Annetaan Cyberpunk 2077:lle hieman aikaa ehostautua, jotta seuraava matka tuntuisi vielä edellistäkin paremmalta kokonaisuudelta.

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, seksi)

”Ymmärrättekö jätkät, että venäläinen ruletti ei vain yksinkertaisesti toimi puoliautomaattisella pistoolilla!”

Lisää luettavaa