Ylistetty kauhueepos lisäherkkuineen yksissä kansissa – arvostelussa Resident Evil 7: Gold Edition

Resident Evil 7 oli jo sellaisenaan todella mahtava kauhukokemus. Menneen vuoden aikana vankan pohjapelin kylkeen julkaistiin myös runsas määrä erilaista ladattavaa lisäsisältöä. Gold Edition tarjoaa koko setin mukavasti kokoelmapaketissa.

07.03.2018

Uusi kuvakulma ja irtaantuminen menneistä kuvioista oli loistava ratkaisu Resident Evil -sarjalle. Capcomille on nostettava hattua hyvästä suorituksesta, sillä olihan ikoninen pelisarja rämpinyt jo pitkään identiteettikriisin parissa. Resident Evil 5 ja 6 eivät oikein tienneet olisivatko selviytymiskauhua vai täyden toiminnan räiskintää. Varsinkin Resident Evil 6 oli se viimeinen naula monen pelaajan arkkuun.

Pelastus kuitenkin kömpi Resident Evil 7: biohazardiksi ristittynä. Mahtavaa pohjapeliä pääsi vielä jatkamaan laadultaan heittelehtineiden lisäsisältöpakettien ansiosta.

Suurin huomio kiinnittyy kahteen ensimmäiseen lisäsisältöpakettiin, jotka kulkevat nerokkaasti nimellä Banned Footage #1 ja #2 viitaten pohjapelissä esiintyviin VHS-kohtauksiin. Molemmat kielletyt nauhat sisältävät muutaman erilaisen pelikokemuksen laadun tasaisesti vaihtuen.

Ensimmäiseltä lisäriltä eniten huomioita saavat ehdottomasti pelimoodit Nightmare sekä Ethan Must Die. Nightmare on suhteellisen vaikea selviytymisepisodi, jossa olisi tarkoitus paeta päätarinasta tutun talon kellaritiloista kohti vapautta. Pelaaja isketään vailla minkäänlaisia tavaroita keskelle pimeyttä ja matka voi alkaa. Kulkemisen edetessä vastaan tulee eräänlaisia limsa-automaatteja, joista voi keräillä romua tavaroiden, aseiden ynnä muun sälän valmistukseen. Automaattien aktivoinnista kuitenkin seuraa suuri rypäs vihollisia, jotka eivät armoa juuri jaa.

Toinen paketin kohokohta Ethan Must Die seuraa nykypäiväistä trendiä niin sanotulla ylivaikealla pelaamisella. Ethan Must Die on lyhyehkö ja raastavuuteen asti vaikea kokemus, joka koettelee kovimmankin pelaajan hermoja sekä keskittymiskykyä. Vihollisia kuhisee joka nurkassa ja kuolema koittaa jokaisen kohdalla yhdestä osumasta. Huoneiden nurkista löytyy kyllä tavaraa sieltä sun täältä, mutta todennäköisyys hyödyllisiin palkintoihin lähentelee nollaa. Ainoa armopala on siinä, että vaikka kuolema tarkoittaa pelin alusta aloittamista, reppuun voi hyvällä tuurilla jäädä hyödyllistä rompetta kuolemaa edeltäviltä hetkiltä.

Banned Footage vol 2. on lisäsisältöpaketeista heikompi, eikä sitä voi suositella yhtä lämpimästi kuin edeltäjäänsä. Ensimmäinen paketti antaa vastinetta rahoille, mutta kakkososa saa olon tuntumaan ryöstetyltä. 21-pelitila on hyvin Saw-elokuvasarjan henkeen tehty brutaali versio ventistä, jossa rahapanoksien sijaan pelataan sormista. Vinksahtanut blackjack ei loppujen lopuksi viihdytä kauaa, mutta on sopivaa aivot narikkaan -viihdettä muutamiksi toveiksi.

Nauhojen joukossa on myös hyvin överiksi vedetty Jack’s 55th Birthday, jossa noudetaan otsa hiessä ruokaa syntymäpäiväänsä viettävälle Jaska-sedälle. Pelimoodi on täysin hatusta heitetyksi
huumoripläjäykseksi yllättävän viihdyttävä. Synttärijuhlia vietetään pääpelin eri sijainneissa. Jokaisessa miljöössä on haastetta vaihtelevasti. Ruokaa noukkiessa on varottava pilaantuneita eväitä sekä käytävillä laahustavia vihollisia.

Lisäsisältöparven viimeiset osakkaat Not a Hero sekä End of Zoe saapuivat melkein vuosi pelin alkuperäisjulkaisusta. Not a Hero tuo takaisin aikaisemmista Resident Evil -peleistä tutun Chris Redfieldin, kun taas End of Zoe kertoo karkeasti Bakerin perheen Zoe-tyttären kohtalon.

Not a Hero on suoraa räiskintää ja poistaa kauhun pelaamisesta. Erikoisjoukkojen toimintaguru Redfield lähtee etsimään Bakerin perheen poikaa Lucasia raskaasti varustautuneena. Ammattisotilaan arsenaaliin kuuluu konepistoolia, puoliautomaattista haulikkoa ja vaikka mitä. Pääpelistä tuttu kaivosalue toimii Not a Heron ytimenä ihan siistillä tavalla. Kaivoksen suurin sisäalue on ”valikkoalue”, josta erkanevat käytävät toimivat tavallaan omina episodeinaan. Jaksojen läpäisyn jälkeen on edessä vielä loppuhuipennus.

End of Zoe ei nimestään huolimatta keskity juuri itse neiti Zoeen, vaan joukkoon isketään täysin uusi hahmo. Bakerin perheen pääarkkitehti Jackin veli Joe nimittäin saapuu kuvioihin ja päättää etsiä parannuskeinon Zoelle. End of Zoe muuttaa Resident Evil 7:n ensimmäisestä persoonasta kuvatuksi turpakäräjöinniksi, sillä äijä-Joe vetää homehirviöitä turpaan paljain nyrkein. Mörkönyrkkeily toimii yllättävän tyydyttävästi käyttäen hyväksi oikeaa ja vasempaa liipaisinnappia. Ylempää liipaisinpainiketta käytetään torjumiseen ja oikein ajoitettuna se avaa mahdollisuuden voimakkaaseen vastaiskuun. Nyrkkien heilutus on tosin hauskuuden keskellä valitettavan sekavaa, sillä viholliset katoavat heiluvan kameran vuoksi usein kokonaan näkökentästä.

Resident Evil 7 on yksinkertaisesti loistava peli. Vaikka sarjan tuorein osa ei edelleenkään ole virheetön, kokonaisuus on vielä vuosi julkaisun jälkeenkin mahtava. Lisäsisältö kaikkine kilkkeineen on samaten selvästi plussan puolella. Kauhuttelun kultajulkaisu on helposti suositeltava ja kaikenlisäksi mainio kokonainen paketti kaikille Resident Evil 7:stä edes hiukan kiinnostuneille.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 18 (PEGI)

Lisää luettavaa