Kotimaisen Remedyn verkkainen julkaisutahti ei ole saanut pelaajien odotuksia hiipumaan pääkaupunkiseutulaisten luomuksia kohtaan. Aikanaan Death Rallyn sekä kahden ensimmäisen Max Paynen kohdalla napakymppiin rysäyttänyt tiimi on sittemmin hionut Microsoftin hellässä huomassa luomuksiaan pitkään ja hartaudella. Yhteistyön päätyttyä julkaisutahti tuntuu hitusen kiristyneen, sillä uusi Control saapuu markkinoille vain kolme vuotta Quantum Breakin jälkeen. Näkyykö tiukentunut aikataulu lopputuloksessa, vai onko kyseessä jälleen uusi sulka Remedyn hattuun?
Control esittelee päähenkilö Jesse Faydenin (Courtney Hope), joka päätyy jo tarinan alkuhetkillä Central Bureau of Controlin johtoon. Yliluonnollisuuksia uhkuvan viraston uumenissa sattuu jos jonkinlaista uuskummaa, kun Hiss-voima kaappaa paikalliset työntekijät ja agentit valtaansa. Lopputuloksena toimistotiloissa aika- ja paikkajatkumo loikkivat sutjakasti paikasta toiseen.
Teoksen tarina keskittyy paitsi viraston tapahtumien selvittämiseen mutta myös Jessen kadonneen veljen metsästämiseen. Virastossa tiedetään enemmän kuin sankarittarelle halutaan alkuun kertoa, mutta onneksi pelaaja saa vastauksia tehtävä kerrallaan. Harmi vain, että teoksen twinpeaksmaisen luonteen takia kysymyksiä pulppuaa mieleen moninkertaista tahtia vastauksiin verrattuna. Lopputuloksena on hämmennys, joka jättää mietteliääksi. Kymmenen päätehtävän sekä sivuduunitukun jälkeen ei ole yhtään viisaampi olo. Mysteerisyys on samaan aikaan kiinnostava sekä ärsyttävä piirre. Mielenkiintoisista palasista olisi kenties toivonut saavan hitusen väkevämmän ja tiiviimmänkin kokonaisuuden kasaan.
Sankaritar Jesse on mielensä harhailuineen ja demoneineen melkoisen sekavahko tapaus, eikä häneen juurikaan pysty samaistumaan. Toisaalta suurin osa muista hahmoista muodostaa kiinnostavamman kaartin. Erityisesti mieleen jää tietysti rallienglantia mongertava Ahti, joka hoilaa tangoa, siivoaa tiloja ja kääntää sanatarkasti suomalaisia sananlaskuja. Martti Suosalon näyttelemä talonmies on äärimmäisen hämmentävä joskin hauska hahmo. Ymmärtääkö kukaan Ahtia rajojemme ulkopuolella, mene ja tiedä. Hetkittäin ehkä sutkautusten määrää olisi voinut jopa hillitä, sillä suurin osa hahmon dialogista on nimenomaan suomalaisten kielipäälle virnuilua.
Tarinastaan huolimatta Control on askel pelillisempään suuntaan telkkarisarjamaisen Quantum Breakin jälkeen. Jos virastotaloa majoittavien Hiss-olentojen taustat jäävätkin vähän hämäräksi, luoteja ne onneksi tottelevat muiden elollisten tavoin. Virka-ase muodostaa puolet Jessin hyökkäysvoimista. Pyssyyn saa kerrallaan kaksi erilaista variaatiota, joiden välillä voi vaihdella lyijyn tyyliä. Mikäli esimerkiksi peruspistooli ja haulikko eivät tuota riittävää tehovoimaa, muut vaihtoehdot saa valikosta käyttöönsä koska tahansa. Ratkaisu tuntuu hienoiselta kompromissilta kahden ja kaikkien aseiden yhtäaikaisen käytön väliltä. Toisaalta kun toiminta on menevää ja pirteää, saa Control siltä osalta täydet pinnat.
Virka-ase on mainitusti vain puolet Jessen vaarallisuudesta. Toinen lohkare muodostuu sankarittaren erikoiskyvyistä, jotka ovat varsin perinteistä yliluonnollista taito-osastoa. Virastopomo kykenee tarinan ja sivutehtävien myötä aukeavilla kyvyillään esimerkiksi viskomaan esineitä sekä luomaan ympärilleen suojakilven. Taidot tuovat mukavaa lisävariaatiota toimintaan. Lisäksi aukeavat kyvyt paljastavat viraston toimitiloista jatkuvasti uusia salaisuuksia.
Kuten yllä jo viitattiinkin, Control sijoittuu muutamia yliluonnollisia hetkiä lukuun ottamatta FBC-viraston sisätiloihin. Harmaan ankeat alueet ovat ehtaa julkista sektoria, sillä käytävät, ovet, kopit, sopit ja muut hyödynnetyt neliöt ovat mielikuvituksellisia kuin hammaslääkärin odotushuone. Ratkaisu on perusteltu, mutta samalla vain osa alueista jää erityisemmin mieleen. Kerrosten välillä voi kulkea joko hissillä tai vaihtoehtoisesti pikamatkustaen avattavien kontrollipisteiden avulla. Jälkimmäinen tuleekin tarpeeseen, sillä pysäkit ovat samalla välitallennuspaikkoja.
Alueita nuohotessa törmää varsinaisten päätehtävien ohella myös nippuun sivutehtäviä, jotka ovat melko selvästi jopa juonikuvioita parempia. Ehtaa scifi-kummastelua edustavat tehtävät tarjoavat samalla joukon pomotaistoja, joissa Jessen kyvyt nousevat erinomaisesti esille. Päätehtävissä moista väistellään turhankin kanssa varmaankin siksi, että periaatteessa suurin osa taidoista aukeaa juuri sivutehtävien kautta. Lisäksi oheispuuhaan on ujutettu liuta mainioita aivopähkinöitä. Muutamia salaisuuksia saa pähkäillä hyvän tovin ennen ratkaisua.
Teknisesti Control jättää tukun kysymysmerkkejä. Koska teos pelattiin arvostelua varten läpi hyvissä ajoin ennen varsinaista julkaisua, ei mukana samalla ollut kaikkia päivityksiä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että teoksen ruudunpäivitys heittelehti todella raskaasti. Erityisesti valikoista palaaminen sekä kiivaimmat toimintakohtaukset saivat raudan nykimään ja paukkumaan todella pahasti. Toivottavasti Remedyn toimistolla on hiottu pakettia varsinaista julkaisua varten ahkerasti, jotta moiset ongelmat eivät julkaisussa vaivaa. Ei teos pelikelvottomaksi muuttunut missään vaiheessa, mutta diashow ei varsinaisesti kuulu räiskintäpelien toiveominaisuuksiin.
Äänimaisema on tunnelmallisen erikoinen. Varsinainen teos ei pahemmin audiolla mässäile, vaan eteneminen ja toiminta tapahtuvat lähinnä hiljaisuudessa. Kun musiikki viimein ryhtyy pauhaamaan, on se onneksi sitäkin tehokkaampaa. Erityisesti Ahdin ympärille kytkeytyvä lauleskelu kolahtaa napakymppiin, mutta matkalla raikaa myös menevämpi hevi. Sen kanssa ei voi mennä pieleen.
Lopputulemana Control on erikoinen teos. Arvostelutaivalta vaivanneet tekniset ongelmat, loppuratkaisun jättämä tyytymättömyys sekä viraston tietty ankeus jättävät jossiteltavaa. Samalla kuitenkin huomasin viihtyneeni Controlin parissa erinomaisesti pitkienkin sessioiden ajan. Toiminta on hauskaa, eriskummallisia käänteitä seuraa mielellään ja erilaisia salaisuuksia haluaa nuohota ahkerasti.
Remedyn tuoreimmassa teoksessa on kiistatta ongelmansa, eikä se nouse studion kärkiteosten joukkoon. Samalla se on piristävän erilainen toimintapläjäys. Toivottavasti espoolaistiimi saa hiottua paketin julkaisupäiväksi sellaiseen kuntoon, että ruudunpäivitys ei vaivaa arvosteluversion tavoin. Jos konehuone saadaan viilattua priimaksi, on Controlin kaikkien salaisuuksien setvimiseen luvassa mainiot 15 tuntia.
– Markus Mesiä
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X (sivuäänitestattu)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, kielenkäyttö)
SIVUÄÄNI
Tilt.fi pelasi Controlia myös Xbox One X:llä, jolla se pyöri huomattavasti PlayStation 4 -versiota sulavammin. Ilman julkaisupäivää varten ilmestynyttä patchia ruudunpäivitys otti pientä osumaa tiukimmissa hetkissä ongelmien ollessa kuitenkin varsin harvoja ja varsinaista pelattavuutta haittaamattomia. Ronskilla kotiteatterikalustolla pelattaessa korvat herkistyivät erinomaisen monikanavaäänen äärellä, mutta silmät jäivät etenkin pelin tummasävyisten kohtien aikana kaipaamaan HDR:ää. Toivottavasti tämä 4K HDR -näyttöjen omistajia häiritsevä graafinen yksityiskohta hoidetaan vielä kuntoon. Muutoin tästä suunnasta tulee aika lailla pelkkää peukkua.
– Tom Kajaslampi