Useamman vuoden ajan Early Access -tilassa saatavilla olleeseen Turbo Overkilliin julkaistiin kauan odotettu viimeinen kappale. Kolmannen tarinaviipaleen myötä koko paketti on vihdoin myös julkaisuvalmis. Muinaisvuosien legendaarisen Apogee Entertainmentin nimissä julkaistu mutta itse asiassa pikkuruisen Trigger Happy Interactiven kehittämä teos on paitsi kumarrus ensimmäisen persoonan räiskintöjen esi-isille mutta myös erittäin raikkaan tuntuinen kattaus nykyajan mukavuuksia.
Johnny Turbo on Cyberpunk-arkkityyppien mukainen kadunlakaisija. Toimenkuvaan kuuluu siis lähinnä rikollisen saastan saattaminen pysyvään haudan lepoon eikä niinkään hiekan harjaaminen pois tien pientareilta. Kun oma jengi pettää Johnnyn syystä tai toisesta, päätyy herra raatona ojan pohjalle makoilemaan. Tuntematon taho kuitenkin kerää poloisen hoiviinsa ja pulttaa tämän täyteen kyberneettisiä osia. Lopulta muun muassa moottorisahajalalla varustettu metallin ja lihan epäpyhä yhdistelmä lähtee kostoreissulle, jolta ei ole tarkoitus palata ennen kuin koko galaksi on liekeissä.
Pelimekaanisesti liikutaan vahvasti Quake-sarjan vauhdikkaimpien osien viitoittamalla tiellä. Hillittömällä asearsenaalilla varustettu protagonisti voi nappia painamalla käynnistää oikeassa jalassaan pärisevän moottorisahan ja kiitää tämän avulla lattioita pitkin pikavauhtia kaiken vastaantulevan samalla silpoen. Pikakiidon lisäksi kykyihin kuuluu tuplahypyt, seinillä juokseminen ja ilmassa tehtävät lyhyet pyrähdykset. Legendaarisen Titanfall 2:n läpipelanneet ovat kykykattauksen parissa enemmän kuin kotonaan. Taidokkaan pelaajan ohjaksissa meno on sen verran vauhdikasta, että tottumattomalla sivustakatsojalla saattaa niin sanotusti lähteä lounas hissillä takaisin yläkertaan.
Vaikka meno on muuten kuin vauhdikkaimmista rakettihyppyhipoista, on tarinankerronta ja kenttäsuunnittelu lähempänä Duke Nukemin kolmiulotteisia seikkailuja kuin labyrinttimaisia Quakeja tai Doomeja. Kartat itsessään eivät ole ihan suoranaisia putkia, mutta eipä etenemissuuntaa varsinaisesti tarvitse missään vaiheessa pysähtyä pohtimaankaan. Legendaarisen Build-pelimoottorin tapaan miljööt ovat myös täynnä mitä ihmeellisempiä interaktiivisia elementtejä, minipelejä ja jopa toimivia kulkuneuvoja. Tehtävien aikana koko ajan eteen päin rullaileva narratiivi on loppupeleissä yllättävän syvällinen ja kiinnostava. Kampanja on alussa juonikuvioidensa suhteen melko pidättäytyväinen, mutta loppua kohden meno yltyy kertakaikkisen mahtipontiseksi.
Teknisiltä osa-alueiltaan käsissä on varsin hiottu paketti. Päälle vuoden mittainen ennakkotestivaihe on eittämättä antanut kehittäjille mahdollisuuden hioa viimeisetkin rypyt pois. Graafinen tyyli jäljittelee esikuviaan, mutta yleinen visuaalinen ilme on lopulta varsin moderni. Vaikka läheltä tarkasteltuna esimerkiksi hahmomallit ovat kohtalaisen yksinkertaisia ja tekstuurit karkeita, näyttää meno liikkeessä häikäisevän hienolle. Nykyaikaiset valaistusefektit valaisevat neonvaloissa kylpevää pelimaailmaa upeasti. Vaikkei minkäänlaista säteenseurantaa olekaan, ovat tarjolla olevat maisemat upeaa katseltavaa. Varsinkin kolmannen episodin galaktiseksi sodaksi yltyvä meininki on tieteisfiktion fanille varsin herkullista tuijoteltavaa.
Paitsi että Turbo Overkill näyttää hyvälle, se myös kuulostaa taivaalliselle. Chipper Hammondin, Nikola Nikita Jeremicin ja Tim Stoneyn säveltämät retrohtavat EDM- ja synthwave-raidat täydentävät menneelle kumartavaa visuaalista tyyliä onnistuneesti. Hypnoottiset elektroniset raidat tuovat myös osuvasti rytmiä vauhdikkaaseen räiskintään. Usein huomaa kuin vaivihkaa rytmittävänsä hyökkäyksiä taustalla pauhaavaan biisin tahtiin. Musiikin ohella myös ääninäyttely on ensiluokkaista. Vaikka päähenkilönä räiskivä Johnny on mykkä, on tämän seuraan lyöttäytynyt tekoälykaveri S.A.M.M varsin suulas. Osuvaa onkin, että tietokoneavustajan roolissa häärii nimenomaan legendaarinen John St. John.
Turboövereitä sulavasti pyörittääkseen ei konepellin alla varsinaisesti tarvitse hyrrätä edes erityisen tehokasta moottoria. Yhdelläkään testikoneella ei ollut minkäänlaisia ongelmia rullata kokonaisuutta vauhdikkaasti graafisten nuppien ollessa aivan kaakossa. Jopa budjettikone Beautylla kuvan ruudunpäivitysnopeus asettui reippaasti yli sataan kuvaan sekunnissa. Tehokoneella menon sai rullaamaan niin naurettavilla vauhdeilla, että näytön omat hertsimäärät jäivät jo jälkeen. Säätövaraa kuitenkin on valikoissa mukavasti ja toisin kuin monissa isommissa julkaisuissa, on kokemus pitkälti räätälöitävissä omaan makuun sopivaksi esimerkiksi näkökentän laajuutta tai liikesumeutta säätämällä.
Jättiläisten olkapäillä kauniisti istuskelevaa mutta samalla tulevaisuuteen katseensa suuntaavaa peliä on mahdotonta olla suosittelematta räiskintöjen faneille. Audiovisuaalisesti häikäisevä ja pelimekaanisesti viimeisen päälle hiottu paketti on viime vuosien vimmaisimpia teoksia. Henkilökohtaisella tasolla kyseessä on kokonaisuus, joka saa unohtamaan vuoden ryönäisimpien julkaisujen olemassalon. Samalla se valaa samalla uskoa koko mediamuodon tulevaisuuteen. Let er’ rip, Johnny!
Saatavilla: PC (testattu), tulossa: Nintendo Switch, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: ei vielä PEGI-ikärajaa
YHTEENVETO:
***** / *****
Vuoden taatusti vauhdikkain ja vimmaisin räiskintäpeli. Hiottu ja taidolla viimeistelty mestariteos, joka saa genren fanien silmäkulmat kostumaan ilon kyyneleistä.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Yksinäisellä hissimatkalla ei voi syyttää ketään muita ummehtuneen hajuisista pieruista.