Historia on paitsi mielenkiintoista itsessään mutta ennen kaikkea hyvä paikka oppia. Peliala ja erityisesti isot julkaisijat tahtovat olla tällä saralla kuitenkin jopa hämäläisiä hitaampia, sillä yhtiöt tuntuvat paukuttavan hittisarjojensa kanssa päätään seinään vuosi toisensa jälkeen. Nyt valo pilkistää ainakin Activisionin tunnelissa, sillä liian nopealla julkaisutahdilla sekä muutamalla epäonnistuneella osalla Tony Hawk -lypsylehmänsä tapattanut pulju on ottanut uusioversioillaan vinkistä vaarin. Supersuosion saavuttanut Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2 -paketti julkaistiin vuonna 2020, ja vaikka seuraavasta pläjäyksestä haaveiltiin välittömästi, saatiin sitä odottaa peräti viiden vuoden ajan.
Toisin kuin voisi nopeasti luulla, Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 on eri studion käsialaa kuin edeltävä kokoelma. Täysin uudesta tiimistä ei silti puhuta, sillä vastuun ottanut Iron Galaxy vastasi kahden ensimmäisen osan Steam-julkaisusta. Suoranaista mullistusta ei kuitenkaan kannata odottaa.
Siinä missä vuosina 2001 ja 2002 julkaistut pelit olivat luonnollisesti tyystin erillisiä teoksia, tällä kertaa ne on niputettu tiiviisti yhteen. Uratilassa voi valita kumman paketin parissa temppuilee, mutta kaikki edistyminen kokemuspisteitä myöten jakautuu tasan osien kesken. Jos siis kolmospelin viimeiset haasteet tuntuvat aiheuttavan liiaksi päänvaivaa vajavaiselle skeittarille, voi lisävauhtia ja -kyvykkyyttä hakea jatko-osan puolelta. Tämän jälkeen ysisataset ja muut erikoistemput pötköttyvät helpommin pitkäksi kikkakomboksi ja tarvittaviksi pistepoteiksi. Niin ikään temput ja hahmot ovat identtiset virtuaalisen järjestysnumeroaidan molemmin puolin. Hieman voi silti motkottaa, että pelien välillä siirtyminen on tehtävä aina päävalikon kautta.
Pelimekaniikat itsessään eivät ole pahemmin muuttuneet avauskaksikosta. Skeittailukentät ovat uratilassa kahden minuutin mittaisia stinttejä, jonka aikana pyritään täyttämään tehtävälistan ehdot. Aikaraja on sopivan tiukka ja silti antelias, jotta yritykset eivät kaadu yhteen epäonnistumiseen. Silti jokaiseen runiin lähtee tavanomaisesti jokin tietty missio mielessään: keräänkö S-K-A-T-E-kirjaimet, ketjutanko pistehaasteet kuleksimasta vai teenkö vaaditun tempun jossain spesifissä rampissa? Kaikkea ei suinkaan tarvitse saati ehdi tehdä kerralla. Jo muutaman tavoitteen täyttäminen riittää seuraavan kartan avaamiseen, joten peli tuntuu tarjoavan jatkuvasti jotain uutta ja hienoa nähtäväksi. Jokaisen tehtävän suoriutumisesta tosin palkitaan vielä uusilla Pro-vaikeusasteen suoritteilla, jotka ovat vaivan arvoisia.
Lue myös: Lopun ajat lähestyvät – katsauksessa Call of Duty: Black Ops 6 Season 4
Haukkailussa on aina suhtauduttu skeittailuun melkoisen vauhdikkaasti. Mistään SSX-sarjan kaltaisesta hulluttelusta ei toki ole kyse, mutta eivät katutasolla tehtävät temput nyt ainakaan Tampereen skeittipaikoilta tuttuja näkyjä ole. Lautailijat rullaavat ramppeja ylös vauhtia alati pomppimalla lisäten, manuaalilla saa rullattua Lontoon aukion ympäri ja sopivalla tempulla saa aiheutettua sillan tuhoavan maanjäristyksen. Meno on hauskaa ja vauhdikasta, mutta Skate-pelisarjan autenttisemmasta menosta pitävät tuskin saavat Tonyn temppuilusta haluamaansa.
PS5 Prolla visuaalinen puoli on saatu pääasiassa tyylikkääksi. Vertailu 2000-luvun alkupuolen lähtökohtaan ei ole toki reilua, sillä vaikka teokset näyttävät muistikuvissa juuri tältä, ovat vierineet vuodet tehneet PS2-aikakauden pläjäyksistä jossain määrin ränsistyneen oloisia. Joka tapauksessa ehostettu versio vaikuttaa autenttiselta ja komealta. Joitakin murheita mahtuu mukaan, kuten lepotilasta käynnistyvän pelin säännönmukainen kaatuilu, ajoittain katoilevat grafiikat sekä rumat sivuhahmot, mutta pääasiassa kaikki toimii. Tosin ärräpäiden määrä nousee korkeaksi skeittaajan tippuessa fyysisten reunojen ja lattioiden läpi, mutta ei kaikkea voi aina saada. Onneksi nämä eivät tapaa aiheuttaa liian isoja katastrofeja.
Jos teos jollakin osa-alueella rokkaa, on se äänimaisema. Vitsikkäät ja hieman 2000-luvun taitteen MTV-viihdekanavaa muistuttavat hölmöydet piristävät, mutta ennen kaikkea soundtrackin sisältö saa pään heilumaan. Rima asetetaan jo pelin alkuvideosta lähtien: kun Motörheadin Ace of Spades paaluttaa Lemmyn tulkitsemana asiansa, ei pelaajakaan tohdi lyödä läskiksi. Iron Maiden, The Cult ja kumppanit takaavat letkeän fiiliksen jatkuvan sessiosta toiseen.
Itselleni Tony Hawk -pelit ovat olleet aina ennen kaikkea yksinpelejä, mutta on mukana paljon muutakin tehtävää. Moninpelin puolella pääsee mittelemään kyvykkyyksiään muita skeittareita vastaan. Olisi kuitenkin ollut mukava nähdä esimerkiksi kenttä-äänestyksen kaltainen toiminto, sillä sattumanvaraisuus tarkoittaa ajoittain myös hieman epämukavampia yllätyksiä.
Muiden pelaajien panoksesta voi nauttia kenttäeditorin äärellä. Mikäli oman ramppitaivaan luominen ei kiinnosta, on tarjolla valtava määrä muiden pelaajien aikaansaannoksia. Suosituimmat kartat painottavat melkoisen paljon trophy-listan vaatimuksia, mutta etsivä kyllä löytää itselleen todella upeita kokonaisuuksia.
Lue myös: Kilpeä persuksiin ja sienibuustilla karkuun – arvostelussa Mario Kart World
Minua taitavammat konkarit voivat viihdyttää itseään tulostauluja vastaan speedrun-tilassa, jossa haasteet tehdään sekkaria vastaan. Kärkisijoilla rullailevat lienevät ihan harjoitelleet, sillä oma onnistumiseni Foundryssä jää kärkisijoista niin kauas, että parempi jättää loppuaika mainitsematta. Niin ikään erilliset haasteet saavat omat nakkisormeni hyytymään, vaikka muutoin jokaisen kentän perus- ja Pro-tehtävät tulivatkin suoritettua.
Sisällöllisesti ja teknisesti Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 ländäytyy onnistuneesti, mutta ajattomaksi klassikoksi peliä on vaikea nostaa. Liekö kyse ongelmasta vai ei, mutta peli ei suoranaisesti tunnu uusioversiolta. Vaikka alkuperäiset teokset ovat fiilistään myöten voimakkaasti aikakautensa tuotteita, tällaisenaan peliä voisi luulla uunituoreeksi pläjäyseksi. Olisikin ollut kiva saada pakettiin mukaan historiaa avaavia dokumentteja, haastiksia tai muuta sisältöä. Pelisarja kun on kuitenkin yksi merkkipaalu monen nykyaikuisen nuoruudessa, joten nostalgialla olisi voinut grindata enemmänkin.
Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 on mainio ja viihdyttävä kesähulluttelu, jonka parissa kuluu useampi ilta viihtyen ja nautiskellen. Vaikeusasterima kasvaa sopivasti ja jatkuva eteneminen saa maisemat vaihtumaan riittävän nopeasti. Ykkös- ja kakkososaa isommat kartat sekä kattavampi sisältö tekevät tästä parhaan tavan nauttia haukkailusta. Tämä kombo ländää onnistuneesti ja kelpo pistein.
Saatavilla: Nintendo Switch, Nintendo Switch 2, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Tony Hawk -pelisarjan parhaat osat niputtava uusioversio tarjoaa runsaasti tekemistä. Meno tuntuu jopa niin tuoreelta ja vauhdikkaalta, että pieni lisänostalgia olisi tehnyt poikaa.
Lue myös: Brutaalisti välimalli – arvostelussa Days Gone Remastered
Lue myös: Pumpulia korvalehdille – arvostelussa Logitech G522 LIGHTSPEED
Lue myös: Hei me kasataan: LEGO Minecraft – Hornanhenki-kuumailmapallon hyökkäys kylään (21273)