Jos minä en olisikaan minä – arvostelussa The Alters

Kovan luokan tieteiselementeillä leikittelevä The Alters on vuoden mielenkiintoisimpia julkaisuja.

25.09.2025

Viime vuosina puolalaiset pelistudiot ovat toistamiseen onnistuneet yllättämään pelaavan kansan mitä mielenkiintoisimmilla julkaisuilla. CD Projekt Redin ja Bloober Teamin rinnalle nousee viimeistään nyt myös 11 Bit Studios The Alters -uutukaisellaan. Kovaan scifiin kallellaan oleva sekä eri lajityyppejä yhdistelevä kokonaisuus on hiottu ja harkittu mestariteos.

Pitkän matkan tutkimusaluksen rivimekaanikko Jan Dolsky havahtuu hereille avaruuslaivansa törmätessä tuntemattoman planeetan pinnalle. Sekavassa tilassa pystyyn ponkaiseva duunari on ilmeisesti ainoa onnettomuudesta hengissä selvinnyt henkilöstön jäsen. Aluksen mukana kulkenut yhdellä valtavalla renkaalla eteenpäin rullaava mobiilinen tutkimuslaitos on sentään säilynyt kolarista suurin piirtein ehjänä, joten jotain toivoa selviytymisestä on. Mies vetäytyy laitoksen sisään ja alkaa punnitsemaan vaihtoehtojaan.

Pian paljastuu, että haaksirikko on kuin onkin tapahtunut juuri sellaiselle planeetalle, jota koko retkikunnan oli määrä avaruuden syövereistä etsiä. Pallon pinnalla on havaittavissa juuri löydettyä uutta alkuainetta: rapidiumia. Aineen ajan kulkuun vaikuttavien ominaisuuksien uskotaan ratkaisevan maapalloa piinaavat lukuisat ongelmat. Massiivisen henkilöstön käytettäväksi tarkoitetun tutkimuskeskuksen operointiin protagonistilla ei yksinkertaisesti ole riittävää määrää käsiä, joten alukseen etäyhteydessä oleva mystinen taho ehdottaa radikaalia kokeilua; rapidiumin avulla Dolsky voi luoda itsestään ikäkiihdytetyn kloonin. Kopion ominaisuuksia voidaan muuttaa skimmaamalla miehestä aluksen tietopankkiin tallennettua elämäntarinaa ja muuttamalla sieltä tämän elämänsä varrella tekemiä valintoja. Täten lopputuloksena on potentiaalisesti sama mies joskin uudella taitopaletilla ja erilaisilla muistoilla varustettuna.

Kampanja etenee hissukseen eri alueita tutkimalla, resursseja keräten ja omien variaatioidensa kanssa keskusteluja käyden. Ajoittain pelaaminen muistuttaa hieman modernien X-COM-pelien tukikohdan hallintaan keskittyviä osioita. Sivustapäin kuvatun kehän muotoiseen aluksen sisään rakennellaan uusia huoneita ja niiden sisällä valmistetaan erilaisia resursseja. Eri huonemoduuleja voi järjestellä uudestaan milloin tahansa ja niiden järjestys vaikuttaa muun muassa toimintakykyyn. Käytännössä niitä tuleekin siirrellä tarpeen mukaan. Keskuksen eri huoneissa voi myös liikkua pelihahmollaan vapaasti, ja tällöin homma muuttuu parhaimmillaan jopa ihmissuhdesimulaatioksi. Omien varianttien kanssa sosiaalisten suhteiden ylläpito ja erilaisten ongelmien ratkominen on kiehtovaa, immersiivistä ja ennen kaikkea hauskaa. 

Tutkimusaluksen ulkopuolelle suunnatessa kuvakulma käännetään hahmon selän taakse ja touhu tuo mieleen muun muassa Hello Gamesin hittipeli No Man’s Skyn. Planeetan pinnalla on tarkoitus etsiä resursseja, skannailla maastoa ja rakentaa tukikohdan toimintaa edistäviä rakennelmia. Ulkoilmassa seikkaillessa muuten melkoisen leppoisa ja hidassoutuinen teos muuttuu piirun verran toimintapainotteisemmaksi. Pelaajan onkin syytä hallita usean eri peligenren perusteet, mikäli tarinan haluaa saattaa maaliin asti. Mikään pelityyli ei kuitenkaan seilaa genrensä syvimmissä vesissä, joten perustason pelitaidot riittävät pitkälle.

Narratiivisesti teos haastaa kokijansa ihan todella. Aidosti kovan luokan scifistä lainattuja konsepteja pohjustetaan taustateksteissä todella kattavasti. Lähes taikuudelta kuulostavan kloonausjärjestelmän toimintamekanismit on kirjoitettu sen verran nokkelasti, ettei niitä isommin ala kyseenalaistamaan. Filosofisella tasolla oman itsensä eri versioiden tutkailu ja jopa verbaalinen haastaminen on konseptina poikkeuksellisen kiinnostava. Pelin päähenkilö saa kampanjan aikana useaan kertaan vastauksen muun muassa siihen, voisiko hän itse olla ystävänsä, mikäli olisi aikoinaan tietyissä elämän risteyskohdissa tehnyt toisenlaisia valintoja. Tarinan nyanssit ja sen esittämät kysymykset jäivät pyörimään omassa päässäni vielä hyväksi toviksi lopputekstien näkemisen jälkeen.

Teknisiltä puitteiltaan The Alters on kaikin puolin hiottu ja näyttävä kokonaisuus. Suhteellisen pienen studion tuotannoksi kyseessä on audiovisuaaliselta toteutukseltaan todella kunnianhimoinen teos. Hahmomallit ovat upeita ja etenkin kasvojen animointiin on panostettu. Vieras planeetta on visuaalisesti näyttävä ja yleisesti eri tieteiselementeistä suorastaan loistaa läpi juuri oikeanlainen vierauden tuntu. Grafiikan ohella myös audiosuunnittelu ansaitsee suitsutusta. Alex Jordan luonnollisesti varastaa shown päähenkilö Jan Dolskyn eri varianttien rooleissa, mutta myös muut ääninäyttelijät suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Onpa äänikastiin eksynyt mukaan jopa Geraltina paremmin tunnettu Doug Cockle.

Optimoinnin osalta homma on enemmän kuin klaarissa. Paketti rullaa nätisti millä tahansa Tiltin testikoneista. Tehoiltaan suhteellisen vaatimattomalla Steam Deckilläkin peli pyörii sulavasti, tosin grafiikan laadusta joutuu karsimaan tuntuvasti. Jopa alhaisimmilla asetuksilla kyseessä on joka tapauksessa varsin näyttävä kokonaisuus. Minkäänlaisia kaatumisia tai isompia bugejakaan ei matkan varrelle eksynyt, joten toteutuksesta 11 Bit Studiosille täydet 10 pistettä ja papukaijamerkki.

The Altersin myötä Puolan voi mieltää samanlaiseksi videopelien kultatehtaaksi kuin mitä Suomi oli joskus 2000-luvun taitteessa. Peli voidaan lisätä suoraan Witchereiden, Cyberpunk 2077:n ja Ghostrunnereiden rinnalle puolalaisten mestariteosten joukkoon. Se on narratiivisesti monitahoinen tieteisseikkailu, joka haastaa erilaisten pelityylien kirjollaan myös perinteiset lajityyppien lokeroinnit. Rakentelua, tutkiskelua, resurssienhallintaa ja toiminnallista seikkailua yhdistelevä kokonaisuus ansaitsee tulla pelatuksi ja koetuksi.

Saatavilla: PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: K16 (huumeet, kielenkäyttö, väkivalta)

YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐⭐
Narratiivisesti haastava ja teknisesti hiottu scifikokemus, joka vetää vertoja huomattavasti suuremmalla budjetilla siunatuille tuotannoille. Audiovisuaaliselta toteutukseltaan upea seikkailu, jonka tarinan esittämät kysymykset ja konseptit jäävät asumaan pääkoppaan vielä lopputekstien ruudulla pyörimisen jälkeenkin.

Käytetyt arvostelukoneet:

Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt

Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti

Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT

Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)

Rog Ally X

Steam Deck

Maikkarin legendaarinen Ruutuysi teki paluun, mutta valitettavasti ilman Jorma Pulkkista

Lue myös: Taivaalta sataa lisää tasoloikkaherkkua – arvostelussa Kirby and the Forgotten Land Nintendo Switch 2 Edition + Star-Crossed World

Lue myös: Huipulla tuulee – arvostelussa NZXT Kraken Elite 420 RGB

Lue myös: Viihteen, pelaamisen ja muokattavuuden moniosaaja – arvostelussa realme 14 Pro+