Taskuvampyyri puree yhä terävästi – arvostelussa Vampyr (Switch)

Verenhimoinen tohtori ratkoo lontoolaisten kohtaloita nyt myös Switchillä. Saako käännös lekurin hampaat irveen vaiko herkulliselle kaulavaltimolle?

Kesä 2018 on painautunut mieleen hellekelien ohella myös Vampyristä. Dontnod Entertainmentin luomus ei ehkä ollut kaikilta osa-alueiltaan virheetön, mutta jokin sen synkistelevän alakuloisessa teemassa silti kolahti. Tuolloin PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle julkaistu teos levittää tautejaan nyt myös Switchillä. Onko kyseessä pelkkä verenhimoinen puraisu lompakkoon, vai mätkiikö tohtori Nintendon konsolilla parhaiten?

Koska teos on pysynyt käytännössä tyystin ennallaan, kannattaa ehdottomasti kerrata alkuperäinen arvostelu taustoitukseksi. Lyhykäisyydessään Vampyr vie pelaajan roiman sadan vuoden takaiseen Lontooseen. Espanjantaudin, ruton, vampyrismin sekä ensimmäisen maailmansodan haavoja paranteleva Iso-Britannia hakee kurjuudessaan vertaistaan Brexit-uhkakuvista. Kaikilla on paha mieli, ihmiset kylvävät epätoivoa saadakseen edes hetkellisesti masunsa täyteen ja onpa kaikesta pulaakin. Sopiva mielikuva marraskuuhun ja tavoite Boris Johnsonille siis!

Vampyrin protagonisti Jonathan Reidillä on mennyt paremminkin. Ruumisläjästä heräävä tohtori jättää pelastautumisyrityksensä lomassa syvät arvet perhedynamiikkaan, eikä kunniallisen lekurin itsetunto tahdo tätä sulattaa. Kun toivonsa menettäneen itsemurhayrityskin menee vihkoon, ei Reidin auta kuin syöksyä Lontoon yöhön setvimään vampyyriongelmaa. Kolottaahan tuota kulmahammastakin.

Teoksen pääpaino on sen valinnanvapaudessa. Pelaaja voi hotkaista kanssaihmiset niin halutessaan, jolloin täyttyy samalla kertaa masu ja kokemuspistepotti. Kauhun levittämisen hyödyt puolestaan vie mukanaan sivuhahmoja sekä mahdollisia -tehtäviä. Ihmisten pelastaminen taasen pitää parhaat kyvyt Reidin ulottumattomissa, mutta toisaalta maailman taustat aukenevat seesteiselle lekurille paremmin. Kuten jo PlayStation 4 -version arvostelussa tuumasinkin, ei immersio valinnanvapaudesta kestä uusintakierrosta. Silti se tuo valintoihin ensimmäisellä kerralla kummasti merkityksellisyyttä.

Taistelumekaniikat ovat pysyneet alkuperäiseen teokseen nähden ennallaan. Mätkintä muistuttaa energia- ja puhtimittareineen FromSoftwaren luomuksia, mikä on hyvä asia. Vihollislaumojen määrä ja uusiutuminen tosin rasittaa uusintakierroksella vielä debyyttikierrostakin enemmän, vaikka toiminta sinänsä viihdyttääkin.

Mikäli yölliset nyrkkihippastelut eivät kiinnosta, tarjoaa Switchin versio muutamia vaihtoehtoja. Siinä missä muut painokset saivat julkaisun jälkeen päivityksenä tarinatilan sekä kiristetyn vaikeusasteen, Nintendon konsolilla nämä ovat automaattisesti mukana. Erityisesti juoneen keskittyvä ja mätkinnän selvään sivuosaan jättävä Story Mode on mainio lisä niille, jotka haluavat kokea erinomaisesti luodun maailman. Hauskana yksityiskohtana vaikeusasteen vaihtelut muuttavat selvästi pelikokemusta. Tarinatilaa kahlaavat jäävät kokemuspisteitä tuovista taisteluista pitkälti paitsi, mutta toisaalta helpotus mahdollistaa hyviksenä pelaamisen. Toisaalta taas vaikeusasteen äärimmilleen ruuvaavat himoinnevat kaulavaltimoita kahta kauheammin, kun taistot tuntuvat muutoin mahdottomilta.

Pelasin arviota varten Vampyria Switchin kantotilassa. Mahdollisuus änkeä Reidin seikkailu taskuun on mainio lisä, mutta se ei harmillisesti tule seurauksitta. Ensinnäkin ulkoasu heikkenee tablettimoodissa merkittävästi. Virittely näkyy kaikista selviten hahmojen pärstäkertoimissa, jotka ovat hetkittäin jopa ankeita. Reidin olemus vaikuttaa selvästi selkeämmältä kuin muu maailma, ja vaikka grafiikan laatu ei teoksen laatua pilaakaan, on sitä vaikea olla huomaamatta.

Toisekseen jo alkuperäistäkin teosta vaivanneet lataustauot iskevät Switchillä kahta kauheampina. Vaikka maailma on sinänsä varsin avoin, tablettitila ei tahdo aina pysyä matkassa mukana. Teos innostuu katkaisemaan etenemisen lyhyeksi hetkeksi erityisesti nopeissa paikanvaihdoissa. Vaikka ongelma on jälleen vain pienen hetken kestävä kauneusvirhe, tekee se muiden alustojen versioista houkuttelevampia.

Vampyr tarjoaa synkän maailman täynnä kiinnostavaa tekemistä, jossa piisaa puuhaa noin 15 tunnin ajalle. Switch-versio on hyvä käännös etenkin tien päällä pelaaville. Pienet yksityiskohtien alasajot eivät latista kokemusta, mutta kotisohvalla köllöttelevien kannattanee silti suunnata katseet muiden konsoleiden versioihin. Joka tapauksessa tohtori Reidin tarina on viimeisten vuosien kiistatonta parhaimmistoa, ja erityisesti alkuvideo nostattaa jälleen kerran palan kurkkuun. Mikäli vampyyrit ja alakuloiset kohtalot kiinnostavat, ei Vampyria kannata ohittaa – tälläkään kertaa.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Switch (testattu), Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)

”Eikö kotona sanottu siitä heijastimesta?”