Bandai Namcon Tales of -sarjan viides osa Tales of Symphonia julkaistiin elokuussa 2003 GameCubelle. Tales of Symphoniaa kuvattiin Nintendon flopanneen konsolin parhaaksi JRPG:ksi kiehtovan tarinan ja erityisesti taistelumekaniikkojen ansiosta. Alkuperäinen peli sai niin hyvän vastaanoton, että siitä julkaistiin oma versio PlayStation 2:lle jo seuraavana vuonna. Kenties Sonyn ja Nintendon konsoleiden myyntiluvuilla oli merkitystä.
Nyt lähes 20 vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen Tales of Symphonia sai remasteroidun version Sonyn PlayStation 4:lle, PlayStation 5:lle, Nintendo Switchille ja Xbox-konsoleille. Harmillisesti uusi julkaistu tuotos on uudelleen jalostettu versio vanhasta Sonyn konsolille tarkoitetusta pelistä eikä alkuperäisestä GameCube-pelistä. Erona on esimerkiksi ruudunpäivitysmäärän heikentyminen, sillä pelikuution 60 ruudun sekuntivauhti puolittui PlayStation 2:n versioon. Sisällössä on myös hitusen eroja, mikä näkyy esimerkiksi puuttuvana dialogina. Välistä saattaa uupua yksittäisiä lauseita tai kokonaisia keskusteluja. Pääpiirteissään peli on kuitenkin sama.
Teos avautuu näkymään Sylvarantista, kuolemassa olevasta maailmasta, jonka voi pelastaa yksin Uudistumisen Valittu Colette. Naiivi nuorikko ei tietenkään joudu lähtemään reissuun yksin, sillä luokkakaverit Lloyd ja Genis päättävät liittyä kimppaan, ja matkalta löytyy uusia matkakumppaneita. Siten sankariseurue päätyy seikkailuun tuhotakseen Desian-pahikset sekä palauttaakseen manan Sylvaranttiin.
Mana on muutakin kuin apuväline taikojen käyttämiseen Tales of Symphoniassa. Mana on koko maailman elinvoiman edellytykset kaikelle elämälle, kuten atomit tai vesi meille. Joten mikäli Colette epäonnistuu, koko maailma kuolee – ei siis paineita. Maailman uudistaminen ei ole helppo viikonloppuleiri lapsille vaan täynnä vaaroja, hirviöitä ja taisteluita oleva matka. Maailman kartalla pikkupahikset ilmentyvät mustina olioina, kun taas metsässä tai vuoristossa ne ovat esimerkiksi pääkalloja tai lentäviä lintuja. Osuminen pikkupahikseen tarkoittaa taistelua.
Mutta taistelu onkin juuri se, missä Tales of Symphonia on häikäilemättömän hyvä. Pelaaja ohjaa yhtä hahmoa siinä missä muut kolme toimivat omatoimisesti reaaliajassa. Taistelumekaniikka mahdollistaa myös jopa neljän ihmisen yhteispelin, jolloin kukin ohjaa yhtä taistelijaa. Peruslyöntien lisäksi hahmot oppivat erityisliikkeitä, jotka voi asettaa tiettyyn painikekombinaatioon.
Tietyn osumamäärän antamisen jälkeen avautuva U. Attack -yhteisisku tarjoaa lyöntivoimaa jokaisen hahmoista tähdätessä erityisliikkeensä yhteen vihulaiseen. Tämä on erityisen tärkeä pomotaisteluissa, jolloin voi antaa joukolla pahikselle turpaan ilman vaaraa siitä, että pahis antaisi takaisin tai torjuisi iskua.
Jokaisen taistelun jälkeen pelaaja saa numerollisen arvion taistelussa suoriutumisesta Grade-pisteinä. Arvio on pomotaisteluissa suurempi, aina kymppiin asti, mutta huonosti mennen taistelun tuloksena voi olla jopa negatiivinen arvo. Nämä yksittäiset taistelupisteet kerryttävät hiljalleen Grade-lukemaa, jolla voi ostaa esimerkiksi Ex Gem -helmiä. Lisäksi mikäli uusintakierros maistuu, uuden pelin aloittamiseen voi ostaa erinäkösiä helpotuksia.
Ex Gem -helmien avulla hahmoille voi kehittää erilaisia kykyjä, kuten iskumäärän nostoa peruskomboon, liikkumisen nopeutumista tai mahdollisuutta välillä kulkea kartalla olevasta pikkupahiksesta ohi ilman taistelua. Erilaisten taitohelmien kombinaatiot voivat mahdollistaa taas uusia taitoja, joten kannattaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Jokainen helmi sisältää neljä vaihtoehtoa, ja näitä jalokiviä on neljässä eri tasoluokassa.
Maailmankartalla seikkaillessa tallentaminen käy milloin ikinä huvittaa, mutta kaupungeissa tai metsiköissä sisällä se onnistuu vain tietyissä tallennuspisteissä. Tallennuspaikkoja on useita kymmeniä, enkä havainnut omalla pelikerralla ongelmaa tallennuksen korruptoitumisesta tai pelin kaatumisesta. Varmuuden vuoksi pidin kuitenkin rinnakkain useampaa tallennuspaikkaa, koska ongelmia tallennusongelmista on raportoitu verrattain paljon.
Laadukas ääninäyttely on kuultavissa sekä englanniksi että japaniksi, tosin pelistä vain tietyt kohdat on ääninäytelty. Sisällön puolesta ainakin englanninkielisestä huomasin ajoittain eroja tekstikuplan ja sanotun välillä. Lisäksi joitain lauseita jäi kokonaan pelistä pois, kuten pelin alussa huomio siitä, kuinka Colette on seitsemäs Valittu – tai jopa kokonaisia vaihtoehtoisia keskusteluja, kuten esimerkiksi yksi Flanoirissa.
Nämä keskusteluvaihtoehtojen puuttumiset muuttavat myös tavallaan pelin sisältöä, koska keskustelujen myötä jäävät pois näiden keskustelujen seuraukset. Asiaa tuskin huomaa ellei ole pelannut alkuperäistä versiota ja kenties liiankin monta kertaa, mutta joka tapauksessa leikkaus on harmillinen. Audiossa on myös välillä epätasaisuuksia, sillä esimerkiksi taustaäänet ylittävät toisinaan puheäänen. Onneksi keskustelut ovat myös luettavissa.
Asetusten vaihtamisen ja säätämisen kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Äänenvoimakkuuteen sekä ääninäyttelyn kieleen tehtyjä valintoja ei saanut enää manuaalisesti muutettua takaisin. Asia ratkesi palauttamalla oletusasetukset, mutta itse asiassa nekin ovat kustomoitu esimerkiksi vaihtuneella taustanvärillä. Volyymit palasivat tappiin ja ääninäyttely englanninkieliseksi, mutta taustaväri muuttui samalla oletussinisestä kustomoidun ruskeaksi valitsemalla ”oletusasetukset”. Pieniä vikoja, mutta tällaisia en muista havainneeni GameCuben aikana koskaan.
Latausajat ovat valitettavasti yllättävän pitkiä. Huomasin pelin käynnistämisen yhteydessä ainakin selkeästi pidemmän latausajan kuten myös mustan ruudun taistelua edeltävän särkymisefektin sijaan. Seuraavassa taistelussa tuli taas ruudun särkyminen normaalisti.
Lisäksi osissa paikkaa kamera on harvinaisen surkea, ja välillä ”ratkaise kaikki pulmat ampumalla tällä”- sormuksella eli ystävällisemmin Manaajan sormuksella tähtääminen oli yllättävän vaikeaa. Suorassa oleva hahmo ampuu jostain syystä vinoon kerta toisensa jälkeen. Ja kun sormusta tarvitaan juuri tähdäten käyttäen paljon tässä pelissä, se alkaa turhauttaa ajan saatossa.
Musiikit ovat tässä pelissä yksinkertaisesti loistavat. Erityisesti jokaiselle henkilöhahmolle sävelletty persoonallinen melodia tuo sankareihin runsaasti lisäsärmää. Tämä siitäkin huolimatta, että lähes kaikilla hahmoilla riittää syvyyttä muutenkin yllin kyllin.
Pelin tarina on edelleen käännerikas, tunnelmallinen ja yksinkertaisesti onnistunut. Animaatio on osittain selkeästi vanhentunutta, mutta tukee tarinankerrontaa yhtä kaikki. Yhdessä mieleenpainuvien melodioiden ja mukaansatempaavan pelimekaniikan kanssa Tales of Symphonia on seikkailu, jonka jokaisen tulisi kokea ainakin kerran elämässään.
Mutta miten tämä onnistuu remasterointina? Jos sivuutetaan se seikka, että masterointi tehtiin pelin heikommasta versiosta, käsillä on pieniä puutteita ja virheitä sisältävä tuotos. Peli onnistuu pääpiirteissään siinä missä edeltäjänsä, mutta olisi voinut olla myös huomattavasti parempi. Sorvin ääressä olisi voitu korjata vanhan version vikoja, kuten ainakin kameran ongelmat ja osan audio-ongelmista, mutta nyt niihin ei puututtu. Joten jos alkuperäinen versio ansaitsisi neljästä viiteen tähteä, uudelleenmasterointi ei niitä sivuuttaessa ja lisätessä ansaitse aivan sitä.
Pelin Nintendo Switch -version katsaukseen pääset tästä.
Saatavilla: Nintendo Switch, PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S. Peli ei ole PlayStation 5- tai Xbox Series X|S -optimoitu.
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, uhkapelaaminen)
YHTEENVETO:
*** / *****
Tales of Symphonia Remastered nostaa kauniita nostalgian tunteita, mutta loppupeleissä uudelleensorvaus tuntuu hieman vajavaiselta. Kuitenkin Sylvarant on maailma, jota voi suositella – pelimekaniikat ovat mahtavat ja teoksen parissa voi helposti viettää aikaa runsaan mitoin. Tarinaan uppoutuu helposti mukaan ja pian jo sitä huomaa saaneensa pystin sadannesta taistelusta.
Desiaanien työbonuksiin kuuluu loistava hammashuolto.