Sielutonta kaahailua tyhjässä pelimaailmassa – arvostelussa The Crew 2

Muutaman vuoden takainen The Crew ei onnistunut mullistamaan autopeligenreä, vaikka yritystä kunnianhimoisen projektin takaa toki löytyikin. Suurimmaksi myyntivaltiksi uumoiltiin valtavaa pelimaailmaa, jonka rummutettiin kattavan liki koko Pohjois-Amerikan mantereen. Jatko-osa jatkaa hyvin pitkälti samoilla eväillä kuin edeltäjänsäkin, mutta minkäs teet, kun sisältö jättää muutoin kylmäksi liki joka osa-alueella.

The Crew 2 yrittää niin kovasti olla uusi ja trendikkäämpi Forza Horizon, että kokonaisuus leviää käsiin heti alkumetreillä. Nolo tarina somejulkisuuden perässä kisailevasta protagonistista mukamas ylisiisteine sivuhahmoineen ei vakuuta, vaan tämän juonentapaisen olisi voinut huoletta jättää leikkauspöydälle. Ei sillä, että autopelejä tahkottaisiin alkujaankaan tarinan vuoksi, mutta yrittäisitte nyt edes, herranjestas.

Puolikasta Amerikkaa päästään onneksi kyntämään ilahduttavan monipuolisella menopelivalikoimalla. Mukana on perinteisten nelipyöräisten lisäksi moottoripyöriä, veneitä ja jopa lentokoneita. Näiden välillä voi vaihtaa täysin saumattomasti vaikka lennosta. Valitettavasti kaikkia ajoneuvoja yhdistää harvinaisen kankea ajomalli, joka tekee kaahailemisesta paikoitellen tuskallista. Maalla, merellä ja ilmassa kaahaillessa homma toimii parhaimmillaan kohtuullisesti, mutta motocross-pyörien, monsteri- sekä drag racing -autojen ja yhden hengen miniveneiden kaltaiset erikoisemmat vempeleet eivät houkuttele takaisin pikaisen ensikosketuksen jälkeen.

Täysin päättömästi tilanteisiin reagoiva törmäysmallinnus onkin sitten oma lukunsa. Pelaajalla ei ole missään vaiheessa mitään käsitystä siitä, voiko edessä häämöttävän esineen tai asian läpi kaahata vauhdin pysyessä tapissa. Autot poukkoilevat hittiä saatuaan sinne tänne täysin luonnonlakien vastaisesti, mikä tekee pelaamisesta paikoitellen tuskaa. Tämä ankeus korostuu erityisesti ahtailla kaduilla käytävissä skaboissa ja vielä enemmän maastoon sijoittuvissa rallikisoissa. Kehittäjät tuntuvat keskittyneen enemmän näyttävien puitteiden luomiseen kuin nautinnolliseen pelattavuuteen. Harmi.

Ubisoft Ivory Towerin luoma maailma todellakin näyttää paikoitellen häkellyttävän hyvältä, ja lääniä riittää vaikka muille jakaa. Mutta kuten niin usein avoimen maailman kokemuksissa, pelkät etäisyydet eivät valitettavasti riitä tekemään hyvää peliä. Vartissa mantereen yli ajeleminen ja tärkeiden maamerkkien bongaileminen on toki hauskaa hetken aikaa, mutta alkuihastuksen jälkeen moisen puuhastelun tenho laantuu nopeasti. Maailma on loppupeleissä hämmentävän tyhjä ja apaattinen, vaikka mukaan on heitelty valokuvauksen kaltaisia kuriositeetiksi jääviä sivutehtäviä. Valtavaa miljöötä koluavia verkkopelaajia toki tulee vastaan silloin tällöin, mutta minkäänlaiselle interaktiolle ei tällöinkään anneta mahdollisuutta.

Ubisoft rummuttaa The Crew 2:ta sosiaaliseksi kokemukseksi, mutta ainakin toistaiseksi nämä kunnianhimoiset lupaukset jäävät tyhjänpäiväisen hypepuheen tasolle. Toki kaikkia kisoja voi kaahailla kaverilistoilla majailevien tuttavien kera, mutta esimerkiksi minkäänlaista matchmaking-ominaisuutta ei vielä ole olemassa. Tämä on todella harmittava puute, sillä hämmentävällä kuminauhaefektillä varustetut tekoälykuskit eivät ole peliseurana sieltä parhaimmasta päästä. Monenmoisia päivityksiä on lupailtu, mutta ainakaan tällaisena raakileena peliä ei voi kutsua järin yhteisölliseksi kokemukseksi.

The Crew 2 kärsii hyvin pitkälti samoista lastentaudeista kuin edeltäjänsä. Puitteet ovat enimmäkseen kohdallaan, mutta muu toteutus ontuukin sitten pahemmanlaatuisesti. Puolivillainen ajo- ja täysin päätön törmäysmallinnus pudottavat pelinautintoa lehmänhännän tavoin. Pohjois-Amerikan mantere on toki iso paikka seikkailla, mutta työkaluja tähän ei liiemmin ole tarjolla. Lopputuloksena on täysin geneeriseksi jäävä sieluton kaahailu, jonka myötä The Crew -sarja kuopattaneen lopullisesti.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 12 (PEGI)