2017 julkaistu Hellblade: Senua’s Sacrifice ylitti kaikki myyntiodotukset ja teos onkin vuosien varrella noussut varsinaiseksi kriitikoiden suosikiksi. Mieleltään pahasti järkkyneen piktisoturi Senuan matkakertomus oli audiovisuaaliselta anniltaan mykistävä ja tarinaltaan koskettava teos. Pelilliset aspektit jättivät kuitenkin jonkin verran toivomisen varaan. Jatko-osa jatkaa pääosin samoilla linjoilla – niin hyvässä kuin pahassa.
Vahvasti sirpaloituneesta mielestä kärsivä kelttiläinen taistelijatar Senua on hissukseen oppinut olemaan sinut psykoottisten oireidensa kanssa. Matka Heliin on vapauttanut naisen menneisyyden kuvainnollisista sekä konkreettisista kahleista, joten nyt kokka on käännetty kohti kotiseutua piinaavan pimeyden synnyinsijoille Islantiin. Syvälle pohjoiseen matkalla olevan orjakaleeriin kyytiin soluttautunut nainen on päättänyt kukistaa pahuuden sen kotikentällään. Valitettavasti koko laivasto haaksirikkoutuu rannikolle ennen määränpäähänsä pääsyä, joten Senuan on löydettävä tiensä läpi vulkaanisen maaston omin voimin. Pian käy ilmi, että aluetta piinaavat aivan omat ongelmansa.
Heti alusta alkaen on päivänselvää, että Hellblade II on hyvin mahdollisesti visuaaliselta toteutukseltaan komeimpia koskaan tuotettuja videopelejä. Aivan uskomattoman yksityiskohtaiset maastot, valaistusefektit ja hahmomallit aiheuttavat akuutteja leuan lattiaan tippumisia. Unreal-moottorin uusimmasta mallista voikin uskoa revittävän tämän teoksen perusteella tulevina vuosina varsin mielennyrjäyttäviä visioita. Valokuvagrammetriaan perustuvat maastot ovat niin yksityiskohtaisia, että ajoittain on pakko vain pysähtyä ja tuijottaa maisemia epäuskoisesti.
Audiopuolen toteutus ei sekään jää graafisen ilotulituksen jalkoihin. Edeltäjänsä tapaan päähenkilön pelot, ennakkoluulot ja tunnetilat tuodaan konkreettisesti esiin eri äänikanavista pelaajan korviin kuiskivien kertojahahmojen muodossa. Ajoittain suorastaan häiriintyneen kakofonian keskeltä on tarkoituksellisen vaikea välillä erottaa järjen ääntä. Teosta suositellaan syystä pelattavan nimenomaisesti tilaäänilla varustettujen kuulokkeiden kera. Audiovisuaalisen annin kruunaa soundtrackillä pauhaavat kulttibändi Heilungin hypnoottiset transsihuminat, jotka ilmaantuvat rytmittämään menoa aina toiminnan ollessa intensiivisimmillään.
Teoksen ääninäyttelijät ovat olleet mukana tuotannossa kokonaisvaltaisesti. Äänen ohella näyttelijät lainaavat hahmoille myös kehonsa ja kasvonsa. Ilmeikkäät kasvot tuovat esiin hahmoissa peleissä hyvin harvoin nähtyjä tunnetiloja aina ahdistuksesta ja epätoivosta hämmennykseen. Ääninäyttely on kautta linjan esimerkillistä materiaalia. Erityisesti Senuaa toistamiseen näyttelevä Melissa Juergens ja Thorgestrin roolissa häärivä Chris O’Reilly ansaitsevat suitsutusta suorituksistaan. Ainoastaan äänenä kuultava, jo edellisosasta tuttua Varjoa näyttelevä Steven Hartley loihtii myös äänellään tasoja, joita en kuvitellut ihmisen äänihuulille edes mahdollisiksi.
Edellinen seikkailu jätti osan kriitikoista ja pelaajista kylmäksi pääosin keskinkertaisten pelimekaniikkojen osalta. Jatko-osa ei varsinaisesti paranna edeltäjästään vaan enemmänkin nojaa vielä aiempaa vahvemmin interaktiivisten elokuvien suuntaan. Taistelukohtauksia on verrattain vähän ja niistä selviää jahka hoksaa nakutella muutamaa näppäintä oikealla ajoituksella. Muuten pääosa kampanjasta on lähinnä paikasta toiseen vaeltamista ja maisemien tutkailua. Ajoittain matkan varrelle osuu erilaisia havainnointikykyä vaativia pulmakohtia. Ykkösosasta tutut riimukuvioiden etsinnät maastosta ovat nyt astetta selkeämpiä, mutta niiden rinnalle tuodut maaston manipulointiin keskittyvät haasteet antavat ajoittain jopa hieman haastetta. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti nimenomaan elokuvamaiseksi vuoristoradaksi, joten syvällisiä taistelujärjestelmiä tai vaikkapa tasohyppelyhaasteita odottavan on syytä suunnata katseensa toisaalle.
Uskomattomasta visuaalisesta annistaan huolimatta Senua’s Saga: Hellblade II on myös erinomaisesti optimoitu. Kaikki nupit kaakossa se saa jopa Tiltin testikone Beastin hikoilemaan jonkin verran, tosin ruudunpäivitysnopeus pysyy helposti kuudenkymmenen yläpuolella myös ilman resoluutioskaalailua. Skaalaimista tarjolla on tavallisten FSR:n ja DLSS:n ohella myös Intelin XeSS:n upouusi versio. Intelin skaalain on FSR:n tapaan avoimesti käytettävissä lähes kaikilla laitteilla, joten muutkin kuin Nvidian uusimpiin näytönohjaimiin satsanneet pelaajat voivat hyödyntää ominaisuutta. Graafiset krumeluurit minimiin karsiessa Helvetinterän jatko-osan saa rullaamaan 30 kuvan päivitysnopeudella jopa varsin kivikautisella raudalla. Budjettikone Beautylla, Steam Deckillä ja ROG Allylla teos on täysin pelattavissa alusta loppuun. Alhaisimmillakin asetuksilla kyseessä on joka tapauksessa todella näyttävä paketti.
Noin yhdeksän tunnin mittainen kampanja ei lopulta yllä laadussaan aivan edellisen osan tasolle. Pääosan tarinasta Senua tuntuu tarinan sivuhahmolta ja juonen keskiosa laahaa piirun verran kerronnaltaan. Loppua kohden narratiiviset nupit onnistutaan onneksi vääntämään tappiin ja meno piristyy viimeisen kolmen tunnin aikana jälleen alun viitoittamalle tasolle. Tarinan päättävä loppuhuipennus onnistuu myös sitomaan kaikki juonen irrallaan olevat langat kauniiseen pakettiin. Jatko-osaa povataan hienoisesti, mutta ilman sellaistakin tämä pelikaksikko muodostaa yhdessä varsin kauniin saagan.
Saatavilla: PC (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (graafinen väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Aivan uskomatonta audiovisuaalista tykitystä tarjoava elokuvamainen peli, joka jää piirun verran edeltäjänsä varjoon tarinankeronnallisilta puitteiltaan. Elokuvamaisista interaktiivisista kokemuksista kiinnostuneille kuitenkin maukas joskin kompakti paketti.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5-12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Rog Ally Z1 Extreme
Steam Deck
Erittäin kostean risteilyn jälkeen Jaana oli niin syvällä deliriumissa, että hän todella uskoi taistelevansa peikkoja vastaan.