Edellisen sukupolven konsoleille loppuvuodesta kurvannut Ride 4 on saanut tekijätiimin lupaaman päivityksen PS5- ja Xbox Series X -pelaajia varten. Tarjolla on käytännössä sama paketti, jonka visuaalista puolta on kuitenkin hiottu roimasti. Hyppäsimme siis satulaan ja annoimme hevosvoimien hirnua.
Moottoriurheilun saralla pitkän päivätyön tehneen Milestone on keskittynyt uusimmassa Ride-osassa yksinomaan umpirealistiseen moottoripyöräilyyn. Nelipyöräisiä ei näe edes varikolla, joten suitsittavana on ainoastaan eri luokkiin sijoitettuja prätkiä. Lisäksi on syytä korostaa simulaatiomaisuutta. Ride 4 ei edes yritä miellyttää vasta-alkajaa.
Teoksen keskiössä on uratila, joka koostuu eri prätkäluokille sekä mantereille keskittyvistä turnauksista. Periaatteessa pokaalit saa napattua omalle hyllylle ajamalla vain osan kilpailuista. Tämä vaatisi kuitenkin pelkkien kulta-aikojen sekä voittojen saavuttamista, joten vähemmän intohimoiset pyöräilijät joutuvat urakehityksen nimissä tuskailemaan jämäpisteitä keräten. Mikäli kaikki pisteet kuitenkin kilahtavat plakkariin, saa palkinnoksi vielä ylimääräisen moottoripyöränkin.
Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin ajettu. Ride 4 on nimittäin kenties vähiten aloittelijaystävällinen teos, joka on kuuna päivänä kruisaillut arvosteluläjääni. Mukana ei ole minkäänlaisia tutoriaaleja, ohjeistuksia tai oikeastaan edes helpotuksia. Vaikeusastetta voi toki säätää, mutta se tuntuisi omien kokemusten perusteella vaikuttavan ainoastaan tekoälykuskien aggressiivisuuteen.
Vaikeusaste on melkoinen ongelma etenkin ensimetreillä, jolloin tarjolla olevien kilpailujen määrä on rajallinen. Tekijätiimi ei tee omilla ratkaisuillaan asiasta helppoa. Mukana on nykyajalle tyypillinen kelausominaisuus, jolla virheet voi halutessaan paikata. Tämä on kuitenkin mukana vain toisinaan. Kilpailuissa saa toki korjattua pieleen menneen mutkan, mutta aika-ajossa siitä ei pääse iloitsemaan. Kun aikarajatkin ovat todella tiukkoja, on kynnys aloittamiselle hävyttömän korkea. Kelausominaisuuden käytöstä voisi rangaista esimerkiksi pistepottia karsimalla, jolloin pelaaja voisi edetä urallaan myös vaikeina hetkinä. Tällaisenaan ratkaisu karsii kiinnostuneita virtuaalisuhareita aivan suotta. Samalla onnistunut suoritus myös palkitsee, kun kymmenien toistojen jälkeen saa virheettömän pronssisuorituksen kasaan. Sitten olisikin vielä hiottavana muutama sekunti kulta-aikaan.
Erilaiset helpotukset karsivat kuitenkin suorituksista saatavan virtuaalivaluutan määrää. Asetuksista saa päälle automaattisen jarrutuksen sekä opastavien jarrutusviivojen kaltaisia oikopolkuja. Valitettavasti nämä toimivat kuitenkin varsin sattumanvaraisesti. Kokeilin huvikseni ajaa automaattijarrutuksella yhden kisan helpointa vaikeusastetta vastaan. Tekoälykuskini otti mutkat niin varovasti, että jäin jo alkumetreillä nielemään pölyä. Kun avustuksen otti pois päältä, alkoi menokin maittaa ja palkintopalli lähestyä. Voittoa varten ei kuitenkaan kannata liiaksi vannoa jarrutusviivojen nimeen, sillä niitä noudattava huomaa vetävänsä välillä liinat kiinni keskellä suoraa tai päätyvänsä suoraan pöpelikköön.
Kaiken edellä olevan voi tulkita kritiikiksi, mutta se ei sitä monille ole. Ride 4 on kohdistettu moottoripyöriin intohimoisesti suhtautuville, joille on tarjolla upea ja haastava paketti. Sunnuntaisuharit on kuitenkin unohdettu, eikä ensitapaaminen ole helpoimmasta päästä. Jos haluaa hevosvoimansa villinä, vapaana ja vaikeasti hallittavana, tarjoaa Milestonen prätkäily juuri kaivattua rohtoa. Hupiajelijoiden kannattaa syynätä muualle. Tämä myös näkyy verkkopelissä, sillä pelaajamäärät ovat varsin pieniä. Onneksi vajaalla starttiviivalla saa lähdettyä kisoihin siinä missä täysiinkin romuralleihin. Omien kokemusten perusteella verkkopuoli toimii erittäin hyvin.
Vaikka en olekaan kummoinen prätkäilijä eikä lompakossa ole edes mopokorttia, tarjoaa Ride 4 myös kiehtovaa antia. Ensinnäkin pyöriin on panostettu merkittävästi. Uuden konsolisukupolven tehot tuovat yksityiskohdat esiin selvästi aiempaa tarkemmin. Kun menopelejä kaiken lisäksi riittää usealta eri valmistajalta jokaiseen lähtöön, on graafinen puoli tältä osin kunnossa. Niin ikään ruudunpäivitys pysyy tasaisena myös kiivaimmissa ruuhkatilanteissa.
Valitettavasti aivan kaikkea ei ole kuitenkaan viilattu huippuunsa. Siinä missä asfaltti ja pyörä näyttävät erittäin hyvältä, ympäristöissä olisi vielä runsaasti työmaata. Esimerkiksi Japanin ahtailla kaduilla kurvaaminen näyttää todella muoviselta. Ympäröivät rakennukset tuntuvat olevan muuhun peliin nähden kuin eri pelistä. Pikselimäärä ei tee aina täydellistä.
Yksi merkittävä kysymys Ride 4:n suosittelua koskee sen sisältöä. Tekemistä on runsaasti, mutta samalla tekijätiimi turvautuu hitusen mauttomiin ratkaisuihin. Iso osa sisällöstä on nimittäin maksumuurin takana. Ylimääräisten kisojen, pyörien ja ratojen tarjoaminen lisäsisältönä tuntuu kohtuulliselta vanhan sukupolven konsoleilla. Sen sijaan PS5-version julkaisupäivänä haluaisi saada täyden kokemuksen sen sijaan, että ruudulla näkyy Visan taakse lukittuja kisoja. Esimerkiksi Valencian kilparadalle ei ole lisämaksutta asiaa.
Kaikkinensa Ride 4 on ristiriitainen kokemus. Sen ansioita on helppo arvostaa, mutta samalla sen vaikeus ja julmuus jättivät itselleni happaman maun. Vaikka F1-sarja ja muut kilpa-autoilut ovatkin maittaneet viimeisten vuosien aikana, Ride 4 tekee jokaisella käynnistyskerralla selväksi, että se pärjää ilman minuakin. Se keskittyy intohimoiseen yleisöön eikä kumartele tai nöyristele harrastelijoille. Se, kumpaan leiriin sitten kukin kuuluu, määrittänee ostopäätöksen. Puitteet ovat joka tapauksessa kunnossa prätkäilijöitä varten.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 3 (verkko-ostot)
”Ajaisin auringonlaskuun jollei asetuksiin olisi lukittu keskipäivä.”