Retrospesiaali: Housemarque, osa 2

Ennen kuin Housemarque julkaisee seuraavan suurteoksensa Saros, on aika kääntää katse taaksepäin. Toistamiseen.

(Jatkoa ensimmäiselle osalle, missä läpikäytiin pelit Super Stardust Portable, Dead Nation ja Resogun.)

Yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä pelistudioista syntyi vuonna 1995, kun kaksi aikanaan merkittävää demoskenen tiimiä päätti yhdistää voimansa. Bloodhousen ja Terramarquen yhdistyessä syntyi Housemarque. Innovatiivinen studio on koko historiansa ajan tykännyt yhdistellä menneiden vuosien pelihalliklassikoiden mekaniikkoja huipputason audiovisuaaliseen toteutukseen. Näillä näkymin alkuvuodesta 2026 ilmestyvä Saros kolkuttelee jo hissukseen ovelle, joten katsastetaan ennen sitä hieman retrostellen studion aiempia julkaisuja.

SUPER STARDUST ULTRA

Super Stardust Ultra remasteroi Housemarquen alkuperäisen arcadeklassikon tavalla, joka on kestänyt aikaa erittäin hyvin. PlayStation 4:lle julkaistu teos yhdistelee monin tavoin studion ikonisia elementtejä, jotka myöhemmin ottivat vielä lisänapsuja eteenpäin erityisesti Resogunissa. Ultra-tähtipölyssä pelaaja pyrkii ohjaamaan avaruusalustaan läpi erittäin ruuhkaisten tasojen, jotka asettavat refleksit sekä uhkarohkeuden äärirajoilleen.

Teoksen keskeisin kikka on sen kolmen eri aseen välillä vaihtelu. Sopiva tuliluikku valitaan tilanteen ja ammuttavien kohteiden mukaan, sillä elementtien teho vaihtelee maalitaulusta riippuen. Ja kun ruutu pursuaa liiaksi roinaketta eikä turbossakaan riitä enää puhtia äkkiväärään pelastusliikkeeseen, saa kaiken puhdistettua pommilla. Hyvät konstit ovat tarpeen erityisesti tasojen loppuvastuksissa, jotka vaativat todella tarkkaa liikehdintää ja puikkelehtimista. Kampanjan jälkeen lisähaastetta tarjoillaan tukulla erilaisia pelitiloja. Näissä taitotaso puntaroidaan erilaisin aikaan, aseisiin, elämiin tai muihin tekijöihin vaikuttavin muutoksin. Parhaat juhlivat nälkävuoden pituisella tuloslistalla, vähemmän taitavat jäävät meteoriittien keskelle keräämään ylpeytensä sekä aluksensa sirpaleita.

Super Stardust Ultra osoittaa, että toimiva peruskonsepti ja laadukkaaksi hiottu pelattavuus eivät vanhene käsiin. Teos tarjoaa Housemarquelle ominaisen pelikokemuksen, jossa taito on valttia ja pettymys aina oma vika. Vauhdikkuus, tunnelmallisuus, selkärangasta pursuavat liikkeet sekä kilpailu omaa ennätystulosta vastaan pitävät mielenkiinnon tukevasti ruudussa. Kun graafinen puolikin on yhä kohdillaan, on teos ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.

Super Stardust Ultra

ALIENATION

Dead Nationin henkinen jatkaja Alienation vie pelaajat takaisin kahden tikun räiskintöjen pariin. Siinä missä edeltäjässä räiskittiin hengiltä kalmoja ja muita epäkuolleita olentoja, ovat vihollisina tällä kertaa avaruuden muukalaiset. Tarina on yleisesti ottaen aiempaa humoristisempi, ja vaikkei nyt puhtaasta komediasta voikaan puhua, on kieli selvästi lähempänä poskea kuin keskellä suuta.

Pelimekaniikkojen osalta skeittaillaan hyvin pitkälti samoilla rampeilla Dead Nationin kanssa, mutta mukaan on tuotu huomattava määrä uusia kykyjä. Uusiutuvat kilvet, syöksyt ja pommit ovatkin monelle tuttuja Housemarquen muista peleistä. Kasvanut kykypaletti muuttaa pelaamisen taktisemmaksi, mutta myös aiempaa monimutkaisemmaksi. Se, mikä lähestyttävyydessä hukataan, otetaan takaisin syvyydessä ja pitkäkestoisuudessa.

Teknisiltä puitteiltaan kyseessä on vieläkin ihan passeli paketti. Näennäisen pienen resoluution ja alhaisen ruudunpäivitysnopeuden unohtaa nopeasti pelin temmatessaan mukaansa. Ei missään tapauksessa studion parhaiten aikaa kestäneitä julkaisuja, mutta katsastamisen arvoinen silti.

Alienation

NEX MACHINA

Nex Machina suunniteltiin yhteistyössä pelialan legendan Eugene Jarvisin kanssa. Muun muassa klassisen Smash TV -räiskinnän suunnitelleen kehittäjän kädenjälki näkyykin juuri peliin valitussa tyylissä. Kyseessä on ultrahektinen ja hypernäyttävä, kahdella tikulla ohjattava yläviistosta kuvattu räiskintäpeli. Kykypaletti on monista muista studion julkaisuista tuttu, ja varsinkin Resogunin parissa aikaa viettäneet ovat heti kuin kotonaan teoksen parissa.

Myös visuaalisesti meno on kuin suoraa jatkoa pleikkariklassikko Resogunille. Voxelit ja partikkelit sinkoilevat, ja kyytiä saavat niin avaruuden hirviöt kuin kenttien seinät ja siellä lojuvat palikat. Meno on aivan järisyttävän upean näköistä, ja poikkeuksellisesti myös PC:llä julkaistu peli on optimoitu todella hyvin. Hauskana bonuksena mukaan on sujautettu hienovaraisia viittauksia myös muiden julkaisijoiden arcade-klassikoihin.

Nex Machina jäi julkaisunsa tienoilla suorastaan rikollisen vähälle huomiolle, vaikka ainakin allekirjoittaneen silmissä se on studion tuotantojen ehdotonta kärkikastia. Peli, joka on helppo oppia ja vaikea hallita, mutta jonka pelaamista on aloittamisen jälkeen melkein mahdoton lopettaa.

Nex Machina

MATTERFALL

Matterfall vaikuttaa olevan vain ja ainoastaan Xbox 360:n Live Arcade -alustalla julkaistun Outlandin henkinen seuraaja. Edeltäjän tasolle ei kuitenkaan aivan ylletä, vaan kyseessä lienee yksi koko firman keskinkertaisimmista julkaisuista.

Peli on pohjimmiltaan sivulta päin kuvattu, kaksiulotteista räiskintää ja tasohyppelyelementtejä yhdistelevä paketti.

Futuristiseen haarniskaan pukeutunut Avalon Darrow -nimeä kantava hahmo juoksee, liukuu, syöksyy ja tykittää läpi lukuisten kenttien, maapalloa avaruuden saastasta putsaten. Outlandista on tuotu mukaan kyky. Ajoittain meno muistuttaa etäisesti myös Capcomin Mega Man -sarjan klassikkopelejä.

Matterfall on parhaimmillaankin keskinkertainen kokonaisuus. Visuaalisesti se ei yllä Nex Machinan tai Resogunin tasolle, ja pelattavuudeltaankin se jää edeltäjistään jälkeen. Kentissä tuntuu tapahtuvan liian paljon, ja tapahtumat ovat usein vaikeampia lukea kuin firman aiemmissa julkaisuissa. Huono peli Matterfall ei missään tapauksessa ole, mutta aiempiin tuotantoihin verrattuna se on joka tapauksessa selkeä pettymys.

Matterfall

Vuonna 2021 PS5:lle julkaistu Returnal oli viimeistään teos, joka teki Housemarquen nimen tutuksi lähes kaikelle pelaavalle kansalle. Piirun vajaa kaksi vuotta alkuperäisjulkaisunsa jälkeen peli tuotiin myös PC:lle. Returnalin laajemmat arviot pääset lukemaan näistä linkeistä: PS5-versio / PC-versio.

Julkaisu keräsi kehuja niin arvostelijoilta kuin pelaajilta, ja sen siivittämänä Sony päätyi nappaamaan studion omaan talliinsa yhtiökauppojen muodossa. Firman ensimmäinen täysin Sonyn alaisuudessa kehitetty tuotanto on vuonna 2026 päivänvalon näkevä Saros. Kyseessä on ehdottomasti Housemarquen toistaiseksi kunnianhimoisin tuotanto. Tilt palaakin aiheen pariin, jahka teoksen arvostelukopio kilahtaa toimituksen postilaatikkoon!

Markus Mesiä (Super Stardust Ultra)
Ville Thurman (Alienation, Matterfall, Nex Machina)

Lue myös: Yhtä upea käyttää kuin näyttää – arvostelussa Motorola Razr 60 Ultra

Lue myös: Sotahistoriaa Zeldan kanssa – arvostelussa Hyrule Warriors: Age of Imprisonment

Lue myös: Teollistuneen poliisivaltion vallankumous – arvostelussa Eriksholm: The Stolen Dream

Lue myös: Mökiltä olohuoneeseen – arvostelussa Ultimate Ears Megaboom 4