Yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä pelistudioista syntyi vuonna 1995, kun kaksi aikanaan merkittävää demoskenen tiimiä päätti yhdistää voimansa. Bloodhousen ja Terramarquen yhdistyessä syntyi Housemarque. Innovatiivinen studio on koko historiansa ajan tykännyt yhdistellä menneiden vuosien pelihalliklassikoiden mekaniikkoja huipputason audiovisuaaliseen toteutukseen. Näillä näkymin alkuvuodesta 2026 ilmestyvä Saros kolkuttelee jo hissukseen ovelle, joten katsastetaan ennen sitä hieman retrostellen studion aiempia julkaisuja.
SUPER STARDUST PORTABLE
Legendaaristakin legendaarisemmalla Amiga 500:lla päivänvalon nähnyt Stardust oli Bloodhouse-studion ensimmäinen virallisen levityksen saanut julkaisu. Kivikautisen Asteroids-pelin mekaniikkoja modernisoinut teos oli aikanaan amigistien suursuosikkeja, ja siitä on sittemmin muodostunut myös Housemarquelle eräänlainen kivijalka, jonka varaan moni myöhempi kokonaisuus on rakennettu. Tähtisumun sekaan on sittemmin päästy sukeltamaan niin DOS-koneilla kuin kolmen eri PlayStation-konsolinkin parissa. Super Stardust Portable oli ensimmäinen Sonyn konsoleilla nähty versio. Jossain määrin flopanneella mutta sittemmin kulttisuosion saaneella PSP-laitteella alun perin vuonna 2008 julkaistu teos on nykyisin pelattavissa myös PS4- ja PS5-konsoleilla.
PSP:n pikkuruiselle ruudulle suunniteltu peli näytti aikoinaan julmetun hyvältä. Kotikonsoleilla isolla televisiolla ja korkeilla resoluutioilla pelatessa teos menettää jonkin verran hohtoaan, mutta pelattavuudeltaan se on edelleen poikkeuksellisen hiottu paketti. Pelaajan tehtävänä on ohjastaa alusta pyöreän planeetan ulkopinnalla, asteroideja ja avaruusperkeleitä tuhoten. Ohjaimen vasemmalla tatilla ohjataan alusta ja oikealla suunnataan lasersäteet vihollisten suuntaan. Eri näppäimistä puolestaan laukaistaan pommit, buustit ja muut erikoiskyvyt.
Pelattavuudeltaan kyseessä on klassinen arcade-kokemus, jonka pariin on helppo hypätä, mutta huipputuloksiin päästäkseen ohjainkomentojen on lähdettävä suoraan selkärangasta hermosynapsien vauhdilla. Stardustin Portable-versio on erinomainen avaus, mutta sarjan todellinen potentiaali konsoleilla valjastettiin vasta myöhempien osien toimesta.
DEAD NATION
Kuolleista nouseminen on ajaton teema, mutta Dead Nationin kohdalla voidaan puhua jopa huvittavasta sattumasta. Teos nimittäin keskittyy zombien ylösnousemiseen, mutta sen historiassa keskeistä osaa näyttelee myös takaisin elävien kirjoihin palannut PlayStation Network. Sonyn järjestelmä kaadettiin keväällä 2011 lähes kuukauden ajaksi, minkä vuoksi japanilaisyhtiö halusi hyvitellä maksavia asiakkaitaan. Anteeksipyynnöksi ja kompensaatioksi tarjottiin Welcome Back -pelikirjastoa, josta sai poimia itselleen muutaman teoksen ilmaiseksi. Tässä joukossa päänsä esiin nosti vuonna 2010 julkaistu Dead Nation, johon itsekin tuolloin tartuin.
Dead Nation poikkeaa melko merkittävästi mutta samalla ei juurikaan Housemarquen peruskonseptista. Vaikka ylhäältäpäin kuvattu räiskintä vaihtaa tyypillisemmät meteoriitit verenhimoisiin zombeihin, vauhdikas toiminta sekä tapoista suurenevan bonuskertoimen kasvatus ovat homman pihvi. Eläviä kuolleita palautellaan kuolleiksi kuolleiksi usein erilaisin asein, joita saa päiviteltyä välitallennuspisteissä entistä tappavammiksi tuliluikuiksi. Jotta vaikeimmista saati suurimmista vihollisaalloista on mahdollista selvitä hengissä, voi hengähdysaikaa hankkia hyödyntämällä hylättyjen autojen varashälyttimiä sekä tietenkin kranaattien kaltaisia hellyydenosoituksia. Mikä parasta, koko lystin voi tahkota kaverin kanssa jaetun ruudun moninpelinä. Tästä onkin jäänyt itselleni takavuosilta erittäin maukkaita muistoja. Irrallinen Road to Devastation -laajennus ei sen sijaan yllä ihan samalle tasolle kierrospohjaisemman rakenteensa vuoksi.
Dead Nation ei ole Housemarquen paras teos, mutta samalla se erottuu joukosta hyvällä tavalla edukseen. Klassisesta zombikuvastosta ammentava luomus hyödyntää kliseitä oivallisella tavalla, eikä näyttävä audiovisuaalinen toteutuskaan tunnu vanhentuneen. Erityisesti ensimmäisellä läpipeluukerralla puristaa kapulasta jo pelkästään sen vuoksi, että ympäristöissä on oltava jatkuvasti varuillaan. Uusintakierroksille houkutellaan haastavammilla vaikeusasteilla, jotka alkavat nopeasti muistuttamaan Stardustien ja Resogunin äkkiväärää reaktiohippaa. Eikä siitä pääse mihinkään, etteikö Dead Nationin tarjoama räiskintä olisi edelleen hemmetin hauskaa ja palkitsevaa. Jos The Walking Deadin tai muiden zombiklassikoiden tematiikat uppoavat, on tässä varma valinta yksinäiseen tai seuralliseen illanviettoon.
RESOGUN
PlayStation 4:n julkaisupelien harvalukuiseen joukkoon lukeutunut Resogun kasvatti Housemarquen mainetta merkittävästi. Vaikka kyseessä on hyvin paljon Stardustia muistuttava arcade-teos, nappasi se upealla tavalla tehoja irti Sonyn uudesta konsolista. Lisäksi peliä tarjottiin PlayStation Plus -teoksena heti saapuessaan, joten kyseessä oli varmasti monelle ensimmäisiä – ellei se ihan ensimmäinen – uuden konsolisukupolven peli.
Resogun pohjautuu Stardustin tavoin vauhdikkaisiin ja vaarallisiin planeettamaisiin kenttiin. Avaruusaluksella pitäisi saada pistepotti kuntoon, pelastettavat ihmiset säilöön ja loppuhuipennuksena pomo kumoon. Siinä missä Stardustissa käytetään yhtä alusta kolmella aseella, Resogunissa pelaaja pääsee valitsemaan itselleen sopivimman menopelin. Tämä vaikuttaa pelikokemukseen merkittävästi, minkä lisäksi matkan varrella mukaan kertyvät parannukset saavat alun nuhapumpun tuntumaan lopussa tuomiopäivän tuhoajalta. Kokonaisuuden kruunaa upea grafiikka, joka ottaa ilon irti alati pienemmiksi hajoavista palasista. Jokainen kenttä sisältää tekijöiden mukaan lähes 200 miljoonaa vokselia. Uskottakoon, sillä laskemaan en ryhtynyt.
Resogun tuntuu monipuolisemmalta ja hiotummalta kuin Stardust. Ja myös tässä tapauksessa kokemusta voi laajentaa lisäsisältöpaketeilla, jotka tarjoavat rutkasti kokemusta muuttavia toimintoja. Erityisesti arskamainen Commando-tila on painautunut muistoihin, sillä trophyn kerääminen oli todellisen työn ja tuskan takana. Vaan pelasipa emopeliä tai jotain laajennussisältöä, tuntuu Resogan arcade-teosten eräänlaiselta modernilta kulmakiveltä. Peli niputtaa studion osaamisen sekä kyvykkyyden tavalla, jota jopa tällainen genrestä yleensä vähemmän välittävä rakastaa. Resogun on ehkä PlayStation 4:n ensimmäisiä pelejä, mutta se on myös sen ikimuistoisimpia julkaisuja.
Seuraavassa osassa katsastamme neljä muuta Housemarquen teosta.
–Markus Mesiä (Dead Nation, Resogun)
–Ville Thurman (Super Stardust Portable)
Lue myös: Teollistuneen poliisivaltion vallankumous – arvostelussa Eriksholm: The Stolen Dream
Lue myös: Aikahyppy nostalgiaan – arvostelussa Digimon Story: Time Stranger
Lue myös: Indie-tutka: Constance, Dreamcore ja Retrace the Light
Lue myös: Rakennetaan Rooma kivi kiveltä – arvostelussa Anno 117: Pax Romana